The Project Gutenberg eBook of Sota ja rauha III, by Leo Tolstoi.

[160] Je suis ne Tartare. Je voulus être Romain. Les Français m'appelèrent barbare. Les Russes Georges Dandin. Eli olen syntynyt tatarina. Olen tahtonut olla roomalaisena. Ranskalaiset ovat sanoneet minua raakalaiseksi. Venäläiset Georges Dandiniksi.

[161] Kas semmoista on miesten itsekkyys ja sydämettömyys! Sitä juuri olen odottanutkin. Nainen uhraa teille itsensä; hän kärsii ja tämmöisen palkan hän saa. Teidän Korkeutenne, mikä oikeus teillä on vaatia minulta tiliä rakkaussuhteistani ja ystävällisistä tunteistani? Hän on mies, joka on minulle ollut enemmän kuin isä.

[162] No, olkoon menneeksi, ehkä hänen tunteensa minua kohtaan eivät ole ihan isällisiä, mutta eihän minun ole sen tähden sulettava häneltä kotiani. Minä en ole mies, jotta kostaisin kiittämättömyydellä. Tietäköön Teidän Korkeutenne, että sydämeni tunteista minä teen tilin ainoastaan Jumalalle ja omalletunnolleni.

[163] Kuulkaa minua, Jumalan tähden.

[164] Naikaa minut ja minä olen oleva teidän orjanne.

[165] Se on mahdotonta.

[166] Teidän arvonne ei anna alentua minun kanssani avioliittoon, te...

[167] Lyhytliepeinen jesuiitta.

[168] Omantunnon johtaja.

[169] Armon vuodatus.

[170] Pitkäliepeinen.

[171] Anteeksiannettava synti vaiko kuoleman synti.

[172] Ymmärtäkäämme toisiamme, kreivitär.

[173] Helena, minun täytyy sanoa sinulle jotain. Minä olen saanut kuulla eräistä suhteista, jotka ... niin, tiedäthän itsekin. No niin, rakas lapseni, sinä tiedät, että sinun isäsi sydän iloitsee siitä, että sinä... Olet saanut kärsiä paljon... Mutta rakas lapseni... Tee, kuten sinua käskee sydämesi. Siinä koko minun neuvoni.

[174] Suljetussa seurassa.

[175] Kuulkaahan Bilibin, sanokaa minulle niin kuin sanoisitte sisarellenne, mitä minun on tehtävä? Kumpiko kahdesta?

[176] Tiedättekö, ettette te yllätä minua aavistamatta. Vilpittömänä ystävänänne olen kauan aikaa punninnut teidän asiaanne. Se on nähkääs siten, että jos te menette prinssille, niin silloin te ensin menetätte ainiaaksi mahdollisuuden päästä sen toisen puolisoksi ja lisäksi tulee hovikin tyytymättömäksi (tiedättehän, että kysymyksessä on sukulaisuussekotus). Jos te taas menette vanhalle kreiville, niin te luotte onnelliseksi hänen elämänsä ehtoon ja sitte te ylimyksen leskenä ... prinssi ei suinkaan saa alhaisempaansa teidät naidessaan.

[177] Sepä totinen ystävä! Mutta minähän rakastan kumpaakin enkä tahtoisi pahottaa kummankaan mieltä. Kummankin onnen tähden minä olen valmis uhraamaan henkeni.

[178] Oivallinen on nainen! Kas se se osaa kääntää asiat. Sitä se on kun panee kysymyksen ylösalasin. Hän tahtoisi olla kaikkien kolmen puoliso yht'aikaa.

[179] Ah! Hän rakastaa minua kovasti! Minun tähteni hän on valmis kaikkeen.

[180] Vaikka avioeroon.

[181] Ah, äiti hyvä, älkää puhuko tyhmyyksiä. Te ette ymmärrä mitään. Minun asemassani on velvollisuuksia.

[182] Ah, äiti hyvä, ettekö nyt käsitä, että Pyhä Isä, jolla on päästövalta...

[183] Ei, sanokaa hänelle, etten halua häntä nähdä, hän on suututtanut minut sillä, ettei ole pitänyt sanaansa.

[184] Kreivitär, jokaisella synnillä on anteeksiantamuksensa.

[185] "Rukoilen Jumalaa, että te, ystäväni, olisitte Hänen pyhän ja voimallisen varjeluksensa alla. Teidän ystävänne Helena."

[186] Uljuudestanne.

[187] Rakkaani, meidän kesken.

[188] Kakkaani, minä tiedän kaikki.

[190] Me olemme yleisen perikadon partaalla eikä minulla ole aikaa olla ystävällinen kaikille joilla on minulle asiaa.

[191] Kas niin, ystäväni, mitäs te nyt puuhailette, te omasta kohdastanne?

[193] Annan teille rakkaani, ystävällisen neuvon. Laittautukaa täältä pois niin pian kuin mahdollista, sen minä teille sanon. Autuas se, joka osaa totella!

[194] Jesuksen seuran pyhien isien kynsiin.

[196] Tuossa se nyt on viimeinkin se kuulu aasialainen kaupunki lukemattomine kirkkoineen, pyhä Moskova.

[197] Vihollisen valtaama kaupunki on neitseytensä kadottaneen neidon kaltainen.

[199] Mutta minun lempeyteni on aina valmis palvelemaan voitetuita.

[200] Tuotakoon bojarit luokseni.

[201] Kokoontumispäivät tsaarien palatsiin.

[202] Rakas, hellä äiti parkani.

[203] Laitos, omistettu rakkaalle äidilleni.

[205] Naurettavaksi.

[206] Ja kuitenkin täytyy hänelle sanoa koko totuus.

[207] Se on mahdotonta.

[208] Moskova on tyhjä! Mikä uskomaton tapaus!

[209] Ei onnistunut teatterikepponen.

[210] Valvoa rauhallisuutta Moskovassa ja saattaa asukkaat pois kaupungista.

[211] Tuossa se nyt on se rahvasjoukko, kansan pohjakerrosten lieju, roskaväki, jonka he ovat tyhmyydellään nostaneet pinnalle! Se tarvitsee uhria.

[212] Rahvasjoukko on kammottava ja inhottava. Ne ovat kuin susia, joita ei voi tyydyttää muulla kuin lihalla.

[213] Minulla oli muita velvollisuuksia. Täytyi tyydyttää kansa. Paljon on sortunut ja sortuu muita uhreja yhteisen edun tähden.

[214] Elämäni tie olisi ollut kokonaan toisin viitotettu.

[215] Yhteinen hyvä.

[216] Sopivaa tilaisuutta.

[217] Yhdellä iskulla löin kaksi kärpästä.

[218] Roskaväki, pelkuri ... yhteinen hyvä.

[220] Korjatkaa nuo.

[221] Nuo onnettomat olivat vallanneet linnotuksen, anastaneet asepajasta kiväärejä ja ampuivat ranskalaisia. Muutamia heistä tapettiin miekoilla ja Kremli puhdistettiin heistä.

[222] Rostoptshinin hurjaa isänmaanrakkautta.

[223] Hyvää päivää, herrat!

[224] Oletteko te isäntiä?

[225] Asuntoa, asuntoa. — Ranskalaiset ovat kunnon poikia. Saakeli soikoon! Ei ruveta riitasille, ukkoseni.

[226] Mitä? Eikö tässä talossa kukaan osaa ranskaa?

[227] Oletteko haavottunut?

[228] En luule olevani. Suoriuduinpa onnellisesti tällä kertaa. Kuka on tuo mies?

[229] Ah, olen tosiaankin aivan epätoivoissani tapahtuman johdosta. Hän on onneton mielipuoli, joka ei ole tiennyt, mitä on tehnyt.

[230] Heittiö, tämän sinä vielä saat maksaa. Meidän mies on lempeä voiton jälkeen, mutta kavaltajille emme anna anteeksi.

[231] Te pelastitte minun henkeni. Te olette ranskalainen.

[232] Olen venäläinen.

[233] Kohta te saatte kertoa minulle koko jutun. Erittäin hauskaa on tavata maamiehiään. Mitä me teemme tuolle miehelle?

[234] Te olette pelastaneet henkeni. Te olette ranskalainen. Tahdotteko, että annan hänelle anteeksi. Minä annan hänelle anteeksi. Viekää pois tuo mies.

[235] Kun tulee tarvis, kutsutaan teitä.

[236] Kapteeni, heidän keittiössään on soppaa ja lampaanpaistia. Käskettekö tuoda?

[237] Kyllä, ja viiniä.

[238] Ranskalainen tai venäläinen ruhtinas inkognito.

[239] Olen teille kiitollinen hengestäni ja minä tarjoan teille ystävyyttäni. Ranskalainen ei koskaan unohda loukkausta enemmän kuin hyväätyötäkään. Ehdotan teille ystävyyttäni. Siinä kaikki, mitä voin teille sanoa.

[240] Kapteeni Ramball, 13:sta kepeästä rykmentistä, kunnialegionan ritari 7 p:n taistelusta.

[241] Tahdotteko nyt olla hyvä ja sanoa minulle, kenen kanssa minulla on kunnia keskustella näin miellyttävästi, sen sijaan että olisin joutunut sitoma-asemalle tuon hourun miehen luoti ruumiissani.

[242] Riittää. Ymmärrän teidän syynne, olette upseeri ... esikunta-upseeri ehkä. Olette kantaneet aseita meitä vastaan. — Se ei ole minun asiani. Olen teille kiitollinen hengestäni. Siinä kyllin. Olen kokonaan teidän palvelijanne. Oletteko aatelismies? Olkaa hyvä ja sanokaa ristimänimenne, muuta en kysy mitään. Herra Pierre, sanoitte... Mainiota. Siinä kaikki, joka minulle on tarpeen.

[243] Niin, rakas herra Pierre minun täytyy sytyttää hyvä kyntteli siitä, että te pelastitte minut tuolta huimalta mieheltä. Minulle, nähkääs, riittävät ne luodit, jotka jo ovat ruumiissani. Yhden sain Wagramissa ja toisen Smolenskissa. Ja tämä jalka, kuten näette, ei tahdo liikkua. Se on minulla muistona suuresta taistelusta lähellä Moskovaa 7 p:nä. Lempo vieköön, se oli mainiota! Olisi kannattanut nähdä, kokonainen tulenpaisumus. Saatte ylvästellä siitä, että olette antaneet meille aimo tehtävän, jumaliste toden totta! Vilustuksesta huolimatta, jonka siellä sain, olisin, kautta kunniani, valmis alkamaan kaikki uudestaan. Säälin niitä, jotka eivät olleet sitä näkemässä.

[244] Minä olin siellä.

[245] Soo, todellakin! Sitä parempi. Te olette reippaita vihollisia kuitenkin. Hyvin piti puoliaan iso redutti, vannon kautta piippuni. Ja kalliisti panitte te meidät maksamaan. Minä olin siellä kolme kertaa, se on yhtä varma kuin sekin, että te nyt näette minut. Kolme kertaa olimme tykkien kimpussa, kolme kertaa syöstiin meidät takasin kuin mitkäkin paperisotamiehet. Se oli kaunista, herra Pierre. Teidän grenadierinne olivat mainioita, jumaliste. Näin, miten heidän rivinsä kuusi kertaa sulkeutuivat ja miten he esiintyivät aivan kuin paraadissa. Erinomaista väkeä! Meidän Neapelin kuninkaamme, joka teki tehtävänsä kuin mies, huusi heille: bravo! Ha, ha! Sillä tavoin sitä! — Sitä parempi, sitä parempi, herra Pierre. Pelottavia taisteluissa, kohteliaita naisten seurassa, semmoisia ovat ranskalaiset, herra Pierre. Eikö totta?

[246] Mutta kuulkaa, sanokaapas, onko totta, että kaikki naiset ovat matkustaneet pois Moskovasta. On omituista, mitä he olisivat pelänneet?

[247] Eivätkös ranskalaiset naiset olisi paenneet Parisista, jos venäläiset olisivat tulleet sinne?

[248] Sepä vasta puhetta! Parisi... Parisi...

[249] Parisi on maailman pääkaupunki.

[250] Jollette te olisi sanoneet minulle, että olette venäläinen, olisin lyönyt vetoa, että olette parisilainen. Teissä on jotain, tuo...

[251] Olen ollut Parisissa, olen viettänyt siellä vuosikausia.

[252] Oo, senhän näkeekin hyvästi. Parisi!... Se ihminen, joka ei tunne Parisia, on pakana. Parisilaisen tuntee kahden penikulman päästä. Parisi — sen Talma, Duschévois, Potier, Sorbonne, bulevardit. Koko maailmassa on olemassa yksistään ja ainoastaan Parisi. Te olette olleet Parisissa ja pysyneet venäläisenä. Olkoon, siitä en minä teitä kunnioita vähemmän.

[253] Mutta palatkaamme teidän naisiinne, kerrotaan, että ne ovat hyvin kauniita. Mikä tyhmä ajatus lähteä hautautumaan aroille, kun Ranskan armeija on Moskovassa! He ovat laiminlyöneet mainion tilaisuuden. Teidän musikkanne kyllä tunnetaan, mutta teidän — sivistyneiden ihmisten — olisi pitänyt tuntea meidät paremmin. Me olemme ottaneet Wienin, Berlinin, Madridin, Neapelin, Rooman ja Varsovan, kaikki maailman pääkaupungit. Meitä pelätään, mutta myös rakastetaan. Ei haittaisi tuntea meitä lähemmin. Ja sitte keisari...

[255] Keisari? Hän on jalomielisyys, lempeys, oikeus, järjestys, nero — sitä on keisari! Tämän sanon minä, Ramball, teille. Vakuutan teille, että olin kahdeksan vuotta sitte hänen vihollisensa. Mutta hän voitti minut, tuo mies. Hän sai minut valtaansa. Minä en voinut kestää nähdessäni sitä suuruutta ja mainetta, johon hän oli nostanut Ranskanmaan. Kun minä ymmärsin, mitä hän aikoi ja kun minä näin, että hän valmistaa meille laakeri-istuimen, sanoin minä itselleni: kas se on hallitsija ja minä antauduin hänelle. Semmoista se oli! Oo, rakas ystäväni, hän on sekä menneiden että tulevien vuosisatojen suurin mies.

[256] Onko hän Moskovassa.

[257] Ei, hänen tulonsa tapahtuu huomenna.

[258] Noiden württembergiläisten eversti on mainio mies. Hän on saksalainen, mutta siitä huolimatta reima mies. Vaan on saksalainen. Te siis osaatte saksaa?

[259] Mitä on saksaksi turvapaikka?

[260] Turvapaikkako? Turvapaikka on saksaksi — Unterkunft.

[261] Mitenkä te sanoitte?

[262] Saksalaiset ovat aika tolvanoita. Eikö totta, herra Pierre?

[263] Vielä pullo tuota moskovalaista bordoota, vai kuinka? Morel, meneppäs lämmittämään meille vielä pullollinen Morel!

[264] Mitä kummia, me olemme surullisia? Eiköhän teillä tosiaankin taida olla jotain minua vastaan? Tai ehkä teidän surunne johtuu asioiden tilasta?

[265] Kautta kunniani, puhumattakaan siitä, että olen teille kiitollinen, minä tunnen myöskin ystävyyttä teitä kohtaan. Enkö voisi jollain tavoin osottaa teille palvelustani? Vallottakaa minun mielialani. Olkoon kysymyksessä elämä tai kuolema. Minä sanon teille tämän käsi sydämellä.

[267] Ah, siinä tapauksessa juon teidän terveydeksenne.

[268] Niin, ystäväni, oikukkaat ovat kohtalon polut. Kuka olisi voinut sanoa minulle, että minusta tulee Bonaparten sotamies ja rakunakapteeni, kuten me häntä ennen mainitsimme. Mutta olenhan nyt Moskovassa hänen kanssaan. — Täytyy sanoa teille, ystäväni, että meidän nimemme on Ranskan vanhimpia.

[269] Kaikki tämä on ollut vain elämän puitteita, sen sisällyksenä on ollut rakkaus. Rakkaus! Eikö niin, herra Pierre? Vielä lasi.

[270] Oo, ne naiset, ne naiset!

[271] Burleski-rakkautta, toinen tyhmien.

[272] Muistelmia Saksasta, jossa miehet syövät kaalisoppaa ja jossa nuoret tytöt ovat liian vaaleaverisiä.

[273] Parisitar sielultaan.

[274] Minä pelastin teidän henkenne ja pelastin teidän kunnianne.

[275] Sepä merkillistä!

[276] Platoonista rakkautta, utupilviä...

[277] Tästä ei kuleta.

[278] Mitä se tuo tuossa tahtoo?

[279] Lapsi on tässä rakennuksessa. Ettekö ole nähneet lasta?

[280] Mitä se tuo tuossa höpisee, mene tiehesi.

[281] Lapsiko? Minä kuulin, että jokin kitisi puutarhassa. Miespaha luultavasti etsii poikaansa. Täytyy olla inhimillinen.

[282] Missä hän on? Missä hän on?

[283] Tuolla, tuolla!

[284] Odottakaa, minä tulen heti alas.

[285] Hoi pojat, kiiruhtakaa, kuuma tulee.

[286] Tässä on poikanne. Aa, tyttöhän se onkin, sen parempi. — Näkemään; asti. Täytyyhän olla inhimillinen. Olemmehan kaikki kuolevaisia.