Paitsi mytologisiin käsityksiin pelko hiusten hukkaan joutumisesta on ensi sijassa osoittanut perustuvansa luuloon hiusten omistajaa uhkaavasta vaarasta, vahingosta ja ikävyydestä. Nämä käsitykset ovat toisinaan saaneet ilmausmuodokseen kieltomääräyksiä, joiden tarkoitus sellaisenaan näyttää epäselvältä. Näin on esim. asianlaita partaan, partakarvoihin ja joskus hiusten leikkaamiseen nähden karjalaisten uskomuksissa. Ne ilmenevät täällä jonkunlaisen syntikäsityksen yhteydessä ja koskemattomuusvaatimuksena ja muistuttavat niitä pyhyys- ja epäpyhyyskäsitteitä kieltomääräyksineen, joita tavallisesti ilmaistaan yhteisnimityksellä tabu.

Partaa ja hiuksia lukuunottamatta näitä kieltomääräyksiä Karjalassa kohdistuu neidon palmikkoon. Siihen koskeminen on kiellettyä ja sitä pidetään jonkinlaisena neidon kunnian ja neitseellisyyden asuinsijana. Ei palmikkonauhaankaan syrjäisen ole lupa koskea. Jos joku pahansuopa saa vetää neidon palmikon kätensä läpi, neito menettää onnensa naima-asioissa.[143]

Näissä tapauksissa varovaisuustoimenpiteet ja kiellot eivät kohdistu hiuksiin irrallisina, vaan niihin niiden luonnollisessa olotilassa. Näidenkin lähtökohtana on saattanut olla pelko hiusten joutumisesta sellaisen kohtalon alaiseksi, josta aiheutuisi vahinkoa tahi ikävyyttä ihmiselle. Kun tämä käsitys on käynyt epämääräiseksi ja hämmentynyt, ovat varotoimenpiteetkin alkaneet ilmetä tällaisissa muodoissa. Samalla ovat tällaiset kiellot ja varotoimenpiteet selviä esimerkkejä personallisesta tabusta, pyhyydestä ja koskemattomuudesta.

Palmikosta ja palmikkonauhasta puhuttaessa neitsyyden asuinsijana ja vertauskuvana muistettakoon, että tämä käsitys on yleinen venäläisillä ja heiltä lainautunut mordvalaisille. Se ilmautuu varsinkin näiden kansojen häämenoissa ja häärunoudessa.

Tähän saakka tarkasteltujen seikkojen ohella on hiuksilla ja ihmisruumiin karvoilla erittäin laaja käytäntö suomensukuisten kansojen уksitуistaikuudessa. Hiukset ja karvat ovat tällä alalla monenlaatuisten maagillisten ajatustapojen yhteydessä erilaisten tarkoitusperien välikappaleina niinhyvin aktivisessa kuin passivisessa taikuudessa. Näistä tarkasteltakoon aluksi hiusten ja ruumiin karvojen käytäntöä niissä taioissa, joiden tarkoituksena on hankkia myötäkäymistä ja onnea avioliittoasioissa kiinnittämällä määrätyt henkilöt keskenään tahi joku tunnettu henkilö joihinkin tuntemattomiin lemmen siteellä, s.o. lemmennostotaioissa.

Yksinkertaisimmin saavutetaan tämä tarkoitus hankkimalla sen henkilön hiuksia, jota tahdotaan itseensä kiinnittää, ja kantamalla niitä luonansa. Venäjän Karjalassa voi tytön lemmen saada kohtaansa nousemaan leikkaamalla salaa hänen palmikkonsa latvoja ja kantamalla niitä aina taskussaan tahi jossakin vaatteissaan.[144] Useimmiten on kuitenkin ajatus lemmen siteen aikaansaamisesta hiusten avulla, vaatien silminnähtävämpiä ja tajuttavampia toimenpiteitä, pukeutunut havainnollisempaan muotoon. Useimmissa tapauksissa on tätä tarkoitusta varten taikatoimen alainen henkilö eli taiottava tavalla tahi toisella saatettava välittömään ja mahdollisimman intimiin yhteyteen näiden taikavälineiden kanssa. Tämä saavutetaan tavallisimmin saattamalla taiottava jossakin muodossa — harvoin vapaaehtoisesti ja tietensä, useimmiten salaisesti, itsetiedottomasti — sisäisesti tahi ulkonaisesti vastaan ottamaan näitä sen yksilön organismin osia, johon hänet taian avulla tahdotaan kiinnittää. Se saattaa tapahtua jonkunmoisen lahjan muodossa, esim. ottamalla kolme hiussuortuvaa, kolme tinanappia, yhtä monta pennin rahaa, jotka asetetaan rahapussiin tahi nenäliinaan. Tämä pannaan sellaiseen paikkaan, jossa se vähintään kolmen vuorokauden sisällä joutuu sille, jolle se on aiottu. Jos poika käyttää näitä tavaroita hyväkseen, on taialla tarkoitettu vaikutus, jos hän vihastuu pakettiin, raukeaa taika tyhjään.[145]

Yleisintä näissä taioissa on kuitenkin pyrkimys saada taiottava jossakin muodossa sisällisesti nauttimaan hiuksia tahi karvoja. Tämä pyrkimys on johtanut useammanlaatuisiin menetelmiin. Tavallisimpia niistä on se, että sen henkilön hiuksia tahi karvoja, joka haluaa, toista itseensä taialla sitoa, leivotaan johonkin syötävään aineeseen, joka koetetaan syöttää taiottavalle (karvakaku, kiimakakku). Vaikutuksen vahventamiseksi tällainen kakku leivotaan joskus reiden päällä.[146] Sama tarkoitus saavutetaan luonnollisesti antamalla hiuksia tahi karvoja taiottavalle juomassa. Tällöinkin voidaan taikaa vahvistaa jollakin lisämenettelyllä, esim. saattamalla taikaväline ensiksi eräiden ihmisruumiin eritteiden yhteyteen. 1600-luvulla syytettiin erästä tyttöä Kokemäellä siitä, että hän taikuuden avulla oli koettanut hankkia itselleen miehen. Hän oli ottanut yhdeksän hiuskarvaa, pitänyt niitä kolmena peräkkäin seuraavana pyhäpäivänä vasemman kainalonsa alla kirkossa, liuottanut niitä kolme yötä viinassa, kuljettanut viinan kolme kertaa vasemman reitensä ympäri ja antanut sen nuoren miehen juotavaksi.[147]

Toisinaan hiukset poltetaan ja tuhka annetaan juomassa taiottavalle.[148]

Lemmennostoon kelpaavat muutkin ihmisruumiin karvat. Kylmenevää rakkautta voidaan kiihoittaa ottamalla "rakkaudesta palavan" ihosta karvoja, leikkaamalla ne hienoksi ja antamalla kylmäsydämisen nauttia viinan kanssa.[149] Erittäinkin näyttävät eräiden ruumiinosien karvat, kuten pudenda- ja kainalokuoppakarvat, olleen käytettyjä lemmenjuomissa.

Tällaiseu juoman valmistusmenetelmät saattavat olla sangen vaihtelevia, riippuen m.m. siitä, miten kehittynyttä, ja kuinka paljon erilaisilla lisätaioilla vahvistettua taikamenetelmää siinä sovelletaan. Esim.: karvat (luvultaan 9) leikataan — veitsellä, jonka tekijää ei kukaan tiedä — poikki (9 kohdalta) ja annetaan juomassa (joka ensin kaadetaan kolme kertaa kupparin sarven läpi) taivutettavalle.[150] Tahi poltetaan karvat ja annetaan juomassa tuhkana asianomaiselle.[151]

Kehittyneimmissä taikamenetelmissä karvat otetaan useammasta (tavallisesti kolmesta) ruumiinosasta ja sekoitetaan muiden taika-aineiden, kuten veren (taikojan vasemman käden nimettömästä), yölepakon veren, porttonaisen maidon kanssa taikajuomaksi.[152]

Virolaiset ovat lemmennostotarkoituksiin käyttäneet ihmisruumiin karvoja. Boecler-Kreutzwaldin mukaan tarvitsi tätä varten vain riistää karva "määrätystä ruumiinosasta" ja antaa se leivässä tahi ruoassa pojalle tahi ommella se hänen alusvaatteisiinsa.[153] Wiedemannin kuvaus osoittaa virolaisten yksityiskohtaisesti noudattaneen samoja menetelmiä kuin suomalaiset. Keitettiin kainalonaluskarvoja ja annettiin seitsemän tippaa tästä sille naiselle, jonka rakkautta tavoiteltiin. Tahi liotettiin kainalonalus- ja pudendakarvoja hiessä ja leivottiin ne leipätaikinan kanssa, säädytöntä laulua laulaen kakuksi (karwa-kakk l. karwa-kõk).[154]

Myöhäisempää aikaa koskevissa tiedoissa pään hiukset ja kainalonalusen karvat ovat välikappaleina virolaisissa lemmennostotaioissa.[155]

Nämä taikamenetelmät perustuvat mahdollisimman havainnolliseen metodiin. Hiukset ja karvat pyritään tavalla tahi toisella saattamaan välittömään fyysilliseen yhteyteen taiottavan kanssa. Näiden ohella hiuksia käytetään välineinä homeopatiseen ajatustapaan perustuvissa suomalaisissa lemmennostotaioissa, Esim.: tyttö ottaa pojan päästä hiuksia, polttaa niitä pannulla, panee siihen lisäksi viinaa ja loitsii:

Ajatus, että määrätty toiminta ex opere operato aiheuttaa samanlaatuisen vaikutuksen siinä, johon taika kohdistuu, on tässä, käyttämällä välikappaleena tahi ikäänkuin johtolankana taiottavan oman ruumiillisen olemuksen ainesta, koettanut päästä päämääräänsä, aiheuttaa lemmen poltetta. Eri aineiden tuli tätä vaikutusta vielä vahventaa.

Läheltä samantapaisessa käytännössä kuin lemmennostotaioissa ovat hiukset ja karvat niissä taikatoimissa, joiden tarkoituksena on hankkia avioliitossa jommallekummalle puolelle johto- tahi määräysvalta tahikka uudelleen rakentaa huonoa aviosuhdetta. Vaimo voi hankkia vaikutusvallan mieheensä käyttelemällä miehen hiuksia in pudendis, kaatamalla viinaa päälle ja polttamalla ne hopearahan päällä.[157] Molempien puolten ruumiillisen substanssin yhtymisen homeopatiseen käsitykseen perustuvan käsittelyn kautta ajatellaan tässä johtavan tarkoitettuun tulokseen.

Erilaisilla lisätoimilla voitiin näitäkin taikatoimia vahvistaa. Näissä lisätoimissa on havaittavissa pyrkimys tehdä taikojan ja taiottavan välinen substantialinen yhteys mahdollisimman lujaksi ja läheiseksi. Taikavälineellä tahdotaan ikäänkuin sekoittaa molempien fyysillineu olemus toisiinsa. Otettakoon näistä muutama esimerkki. Ynseää ja toraista miestänsä vaimo suostutteli ottamalla miehen päästä kolme hiussuortuvaa, kiertämällä ne kolme kertaa hänen ympärinsä, ja polttamalla tuhaksi, joka sekoitetaan veteen. Tätä vettä ottaa vaimo miehen kotia tullessa suuhunsa ja pitää sitä siinä siksi, kunnes mies ehtii käydä levolle. Näin tuli tehdä yhdeksän iltaa perätysten.[158]

Valta voidaan mieheltä anastaa myös käsittelemällä miehen hiuksia kuvaannolliseen parallellismiin nojautuvan menettelyn mukaan. Vaimo leikkaa miehensä hiuksia ja pitää niitä sukassaan vasemman kantapäänsä alla.[159]

Avioliittotavoissa sisältävät vihkimiseen liittyvät taiat hiuksilla taikomista tarkoituksella synnyttää rakkautta naimisiin joutuvien välille. Tätä varten morsian kampaa ennen vihillemenoa sulhasen ja oman päänsä, panee sukaan jääneet hiukset tallelle, loikkaa jalkainsa välitse paitansa takapuoleisesta helmasta palan, johon käärii hiukset, ja asettaa käärön sulhasen kaulahuivin väliin vihkimatkalle.[160] Vahvistavana lisätaikana on tässä menetelmässä toisen kontrahentin vaatekappaleen käyttö, mikä sellaisenaan jo palvelee taikuudessa samaa tarkoitusperää.

Uskottoman miehensä saattaa vaimo kiintymään itseensä karvojen avulla yksinkertaisella analogiseen käsitystapaan perustuvalla menettelyllä. Hänen tarvitsee tätä varten vain sitoa omia karvojansa mieheensä jollakin langalla.[161]

Lemmennosto- ja avioliittotaioissa hiuksia ja karvoja käytetään myös päinvastaiseen tarkoitukseen, s.o. rakkauden sidettä hävittämään ja lemmen poltetta haihduttamaan. Taikamenetelmää on tällöin tietysti vastaavasti muutettava. Seuraavassa esitettäköön huomattavimmat kohdat tästä taikaryhmästä.

Jos tahdotaan joku kylmentää sulhaselleen (morsiamelleen), otetaan hänen hiuksiaan, kiedotaan yhdeksän eri kiven ympärille, heitetään kaivoon ja sanotaan heitettäessä: "Sinun pitää tulla niin kylmäksi N. N:lle kuin tuo vesi on noille kiville!"[162] Teknilliseltä rakenteeltaan ja ajatussisällöltään tämä taika on selvä vastine aikaisemmille homeopatiseen ajatukseen perustuville lemmennostotaioille. Hiusten omistaja tuntee samanlaista kylmyyttä, ei tosin suorastaan fyysillisesti vaan tunteissaan, jommoista hiusten, hänen ruumiillisen olemuksensa osien, kylmässä kaivossa ajatellaan tuntevan.

Sama tulos saavutetaan ottamalla molempien rakastavien hiuksia, sekoittamalla ruumiin vasemmassa jalassa olleesta sukasta otettuun untuvaan ja asettamalla sellaisten puiden väliin, jotka nitisevät metsässä.[163] — Muodollisesti tämä taika näyttää kuuluvan erääseen toiseen suureen ryhmään, n.s. pahansuopaisiin taikoihin eli niihin, joiden tarkoituksena on jotenkin vahingoittaa taiottavaa.

Lemmen pauloista voitiin joku vapauttaa vielä siten, että otettiin molempien [rakastavien] hiuksia ja poltettuna sekoitettiin veteen, joka heitettiin sen päälle, jota tahdottiin vaivasta vapauttaa. Kun tämä säikähtyen heräsi, hän alkoi vierautua lemmentuskansa esineestä.[164] Sama saavutettiin myös siten, että rakkauden pauloihin kietoutunut leikkasi nukkuessa salaa rakastettunsa hiuksia, hakkasi ne hienoksi, poltti ja söi tuhan.[165]

Näissä taioissa on ollut vallitsevana se taikaopillinen perusajatus, jonka mukaan taikavaikutuksia, taikomalla aiheutettua ja muutenkin aiheutunutta sairautta, kipua tahi vahinkoa pyritään parantamaan ja tekemään tyhjäksi niiden ajatellun alkulähteen avulla, toisin sanoen, asettumalla jollakin tavoin substantialiseen yhteyteen taian eli pahan aiheuttajan kanssa.

Tätä valaisee hyvin m.m. seuraava hiustaika. Jos joku noituu toisen lapsen itkemään, se lakkaa itkemästä vasta sitten, kun saadaan hiuksia sen päästä, joka lapsen on noitunut, ja syötetään ne hiukset maidon kanssa lapselle.[166]

Hiusten avulla taikomalla ovat myöskin liiviläiset aikaan saaneet kielteisiä vaikutuksia avioliittoasioissa. Neitonen taiottiin sellaiseksi, ettei hän päässyt naimisiin, vetämällä hänen huomaamattaan pois solki, jolla hän edestä on kiinnittänyt paitansa, sekä kolme hiusta juurineeu, jotka viimeksimainitut kiedottiin neulaan ja pistettiin jossakin pohjoiseen päin olevassa kulmauksessa talon luona ensimäisen aidanpaalun alle. Samalla loitsittiin: "Niin kauvan kuin tämä tässä on, elköön tyttöä kosittako." Jos löydetään tieltä hevosenkenkä, jossa on naula jäljellä, voidaan tällä naulalla suorittaa sama kuin neulalla. Samoin, jos nuo kolme hiusta kiedotaan vanhan, rikkaläjälle heitetyn luudan ympärille, tämä viedään tienhaaraan ja sanotaan samat sanat.[167]

Muutamat viimeksi puheeuaolleista taioista kuuluvat osaksi niihin, joiden avulla aikaan saatetaan taiottavalle vahinkoa ja pahaa, siis nefarisen taikuuden alalle. Tämänlaatuisten taikatoimien välikappaleena ovatkin hiukset saaneet laajimman käytännön suomalaisten taikuudessa ja muidenkin suomensukuisten kansojen magiassa.

Esim. syrjänit harjoittavat tätä lajia taikuutta. Juuri sen estämistä ja siltä suojelemista tarkoittavat useimmat syijänien noudattamat hiuksiin samaten kuin kynsiinkin kohdistuvat varotoimenpiteet.[168] Hiuksien kautta voidaan toiselle ihmiselle aiheuttaa sairautta homeopatiseen käsitykseen perustuvalla menettelyllä, esim. saattamalla taiottavan hiukset mätänemään.[169] Suomalais-karjalainen taika-aineisto sisältää erittäin suuren määrän sellaisia taikoja, joissa hiusten avulla aiheutetaan ihmiselle pahhaa. Seuraavassa esitettäköön tämän taikuuden lajin pääasiallisimmat ilmenemismuodot.

Savossa ja Karjalassa pahansuovat panivat ruumiin mukana hautaan m.m. vihamiestensä hiuksia, josta oli seurauksena, että "kalma" alkoi näitä kiusata.[170] Tätä taikaa voidaan verrata aikaisemmin puheenaolleeseen tapaan panna vainajalle mukaan hänen leikatut hiuksensa ja kyntensä: molemmissa syntyy hiusten välityksellä määrätynlainen suhde henkimaailmaan. Taikana on viimeksimainittu yksinkertainen. Hiukset, jouduttuaan välittömään yhteyteen kuolemaa ympäröivän maailman kanssa, saattavat omistajansa kuoleman voimien vaikutuksen alaiseksi.

Useimmiten ei kuitenkaan tyydytä näin yksinkertaisiin menettelytapoihin. Varsinkin suomalaisten mielikuvitus on maagillisen ajattelutavan ja taikateknikan alalla keksinyt mitä erilaisimpia ja kehittyneimpiä menettelytapoja aiheuttaakseen vihamiehelleen onnettomuutta m.m. hänen hiustensa välityksellä.

Yleisimpänä päämääränä on tässä n.s. "kitumaan pilaaminen", s.o. vihamiehen saattaminen taikomalla hiljaisesti edistyvän, salaperäisen, hivuttavan sairaloisuuden tilaan. Sovelletusta menetelmästä riippuen saattaa tämä tila olla lievempää laatua ja vain jonkun ajan kestävä, mutta se voi myös päättyä taiotun täydelliseen tuhoon, kuolemaan, mielipuolisuuteen j.n.e. Tätä paitsi voidaan hiuksien avulla taikomalla aiheuttaa myöskin selvästi määriteltyjä sairauksia ja taudin tiloja.

Yksinkertaisimmin aikaan saadaan tällainen taikuuden tila toiselle ihmiselle panemalla hänen hiuksiaan kitisevään puuhun, s.o. metsässä kahteen toisiaan vastaan hankautuvaan puuhun, paremmin vielä, näiden puiden väliin.[171] Hiukset on saatava vihamieheltä salaa ja taikatointa voidaan vahvistaa vastaavalla loitsulla, esim.

p/ "Valittakoon ja vaivakkoon niin kauan, kuin tämä puu seisoo tällä kankaalla."[172] /p

Myös voidaan hiukset asettaa kituvan, s.o. huonosti ja sairaloisesti kasvavan puun rakoon. Ihminen kitui silloin niin kauan kuin puukin.[173] Tahi naulataan uhrin hiuksia ja hikistä vaatetta leppänauloilla tällaiseen puuhun samalla sanoen: "Kidu niinkuin tuo puu, valita niinkuin tuo puu!"[174]

Nämä yksinkertaiset taikamuodot saattavat saada ympärilleen joukon vahvistavia lisätaikoja. Esim.: On kierrettävä yhdeksästi sormensa ympärille taiottavan hiuksista saatua suortuvaa, jossa on kolme yhdeksää (=3x9) suortuvaa (hiusta?). Nämä viedään torstaina metsään ja lyödään kituvan lehtipuun halkeamaan ja isketään lujasti tulppa päälle. Silloin alkaa heti ahdistaa sitä, jonka päästä hiukset on otettu.[175] Jos taas kammattaessa irtautuneita toisen ihmisen hiuksia viedään sellaisten puiden väliin, jotka "niuskuttavat" (antavat tuulessa kitisevän äänen), tulee tuolle ihmiselle päänsärkyä tahi hän tulee "huupaksi", heikkopäiseksi.[176]

Paitsi tätä taikaryhmää, voidaan useita muita taikamenettelyjä käyttämällä hiusten avulla aiheuttaa onnettomuutta vihamiehelleen. Sangen yleistä on, että hiukset eri menettelytapojen avulla saatetaan veden yhteyteen, virtaan, puroon, kaivoon, umpilampiin j.n.e. Esim.: Hiuksia pannaan sellaisen kalan suuhun, joka kulkee pohjoiseen päin juoksevassa purossa,[177] tahi leppäpalikkaan käärittynä juoksevaan virtaan.[178] Tahi varastetaan vihamiehen päästä hiuksia, tehdään lepästä arkku, pannaan hiukset arkussa pieneen leppäiseen venheeseen, joka purjetuulella päästetään järvelle.[179]

Vielä kehittyneemmistä tähän ryhmään kuuluvista taioista mainittakoon seuraava: Etsitään yksikatainen[180] pihlaja sellaisesta paikasta, jonka päälle muista puista ei ole vettä tahi lunta karissut. Se halaistaan veitsettä keskeltä, ja tähän rakoon pannaan sen henkilön hiuksia, joka aiotaan saada kitumaan, kääritään kiinni punaisella langalla ja pannaan umpilampiin.[181] Tätä taikaa voidaan vahvistaa panemalla hiukset kuolleen tiaisen suuhun ja sitomalla se kuolleen hevosen jouhilla kiinni.[182]

Hiuksia käytetään välineenä sangen usein taioissa, joiden tarkoituksena on saattaa uhrinsa mielipuoleksi. Tämä saavutetaan m.m. panemalla taiottavan hiuksia kirkonkellon ikeeseen ja menemällä itse pois niin kauaksi, ettei kuule kellon ääntä sinä päivänä.[183] Tahi pannaan taiottavan hiuksia mielipuolena knolleen arkkuun tahikka kiedotaan niitä koskessa seisovaan keppiin loitsien:

Sama aikaan saadaan vielä ottamalla kolme yhdeksää uhrin hiuksia, yksikantaisesta lepästä pintalastu ja käärimällä hiukset tähän lastuun. Lastun päätä halaistaan, hiusten nenät pannaan rakoseen ja koko laitos kosken kiven alle. Tällöin alkaa vesihiisi vaivata hiusten omistajaa ja hän tulee heikkomieliseksi.[185] Saattaakseen uhrinsa hiusten välityksellä nimenomaan kosken voimien ja väen avulla mielipuoleksi pahansuopa saattaa menetellä vieläkin perinpohjaisemmin. Haetaan kohisevan kosken keskeltä pitkänsoikea kivi ja hankitaan taiottavan päästä juurineen nyhdettyjä hiuksia. Hiusten juuripuoli asetetaan kiveä vastaan ja ne kierretään kiven ympäri. Sitten hiukset sidotaan lujasti langalla kiinni ja kivi viedään illalla auringon laskun jälkeen järveen tahi jokeen ja viskataan olan yli veteen.[186]

Mielenvikaisuutta aiheuttavien, nimenomaan hiusten avulla suoritettavien taikojen monilukuisuus on varmaankin selitettävissä siten, että pidettäessä päätä järjen asuntona, juuri päästä saadun ruumiillisen substanssin avulla ajateltiin ennen kaikkea voitavan vaikuttaa järkeen. Tämän taikaryhmän runsaasta ja mielenkiintoisesta sarjasta tarkasteltakoon vielä muutamia, koska ne taikatekniiliseltäkin kaunalta ovat kehittyneimpiä ja monien muiden rinnalla sangen selväpiirteisiä.

Toinen ihminen voidaau saada hiljalleen menettämään järkensä käärimällä häneltä varastettuja hiuksia lujaan myttyyn ja panemalla se alakiven, puoliksi maahan hautautuneen, liiknttamattomau kiven alle.[187] Myös voidaan hiukset muiden taikaesineiden mukana panna nmpilammista pyydetyn ahvenen vatsaan, joka vuorostaan pihlajaan kiinnisidottuna pannaan virtaavaan veteen. Kolmen kuukauden kuluttua tulee taian alainen mielipuoleksi.[188] Mielenvikaiseksi tehdään myös varastamalla taiottavan päästä hiuksia ja naulaamalla ne leppänauloilla myllyn vesirattaaseen. Kun mylly rupeaa pyörimään, kadottaa hän heti järkensä.[189] Edelleen, ottamalla taiottavan hiuksia ja kiertämällä hänet niillä; jollei häntä itseään voida kiertää, kierretään kolmasti se huone, jossa hän on, ja naulataan hiukset leppänauloilla saman henkilön asuinhuoneen seinään ulkopuolelle, tahikka — mikä on vielä parempi — makuuvuoteen alle.[190] Vielä saatetaan ottaa kuolleen päästä hiuksia, polttaa ue ja antaa karret viinan seassa jollekin, mistä tälle on seurauksena mielipuolisuus.[191]

Erikoisista hiusten avulla aiheutettavista sairauksista on mainittava kaatumatauti. Se synnytetään naulaamalla hiuksia kirkonkellon kantaan.[192] tahi panemalla hiukset punaisella langalla sidottuina hauin suuhun, joka lasketaan takaisin järveen.[193] Sammakon suuhun pantuina ne aiheuttavat omistajalleen "pahan taudin".[194]

Paljaspäiseksi ja harmaapäiseksi voidaau joku saada ottamalla haudasta paljaspäisen (harmaapäisen) hiuksia ja panemalla ne jonkun pieluksiin. Jos taas hiukset otetaan täältä pois, poltetaan ja pannaan kypenet koskeen, itse taikoja kuolee.[195]

Edellisiin lähiunä verrattavia ovat ne taiat, joissa varas hiuksista taikomalla pakotetaan palauttamaan varastamansa. Tämä tapahtuu esim., jos pannaan sen hiuksia, jota varkaaksi luullaan, muurahaispesään ja lisäksi nalleja, ruutia, tamman luita ja viinapullo. Samalla on loitsittava: "Jos olet osallinen tähän (varastus)työhön, niin anna asiasi toteutua!" Jos luultu on syyllinen, muurahaispesä paukahtaa ja varas tuo sitten tavarat takaisin.[196] Myös voidaau hiusten avulla saada selville, kuka oman talon väestä on varas, nimittäin ottamalla jokaisen päästä hiuskarva ja asettamalla ne almanakan päälle. Sen hius, joka on varas, käyristelee almanakan päällä.[197]

Teknillisessä suhteessa on näille taioille sukua virolaisessa sadussa "Pikjalg, Osawkäp ja Terawsilm"[198] tavattava kertomus linnuksi muuttautuneesta ja häkkiin joutuneesta varkaasta. "Teräväsilmä" sai käsiinsä varkaan partakarvoja ja alkoi kärventää niitä tulessa. Silloin tuli linnulle hirveä hätä. Se parkui surkeasti ja tuskissaan hakkasi itseään, kunnes vihdoin oli pakotettu ilmaisemaan oikean itsensä ja ottamaan ihmismuotonsa.

Näiden taikatoimien psykologinen perusta on useimmissa tapauksissa hyvin selväpiirteinen. Niissä on läpikäyvänä homeopatiuen ajatustapa, joka esim. niissä taioissa, joissa taiottavalle aiheutetaan hivuttava sairaudentila kiinnittämällä hänen hiuksiansa kitisevään, toista vasten hankautuvaau tahi kitukasvuiseen puuhun, on pukeutunut yksinkertaisiksi idea-assosiationeiksi. Teknilliset keinot saattavat olla vaihtelevia, ja kehittyneemmissä taioissa liittyy päämotivin ympärille vahvistavia sivutoimia, jotka ovat lähtöisin joko samasta ajatuspiiristä tahi nojautuvat kuvaannollisiin parallelleihin. Hiusten kiinnittämisen kituvaan puuhun ajateltiin aiheuttavan samanlaisen näivettymisen tilan hiusten omistajassa, samalla kuin puun salaperäinen ja surkeaääninen kitinä sen toista vastaan hankautuessa loihti esiin mielikuvan sairauden käsissä vaikertelevasta ihmisestä yhtyen vielä mielikuvaan, miten taian uhri hivuttavan taudin käsissä hieroutui ja kului rikki kuten hänen hiuksensa puiden välissä.[199]

Tarkasteltuihin taikoihin liittyy usein mytologista ainesta. Hiusten paneminen kuolleen arkkuun, ruumiin mukana hautaan sekä kuolleen hiusten käyttäminen nojautunee ainakin määrätyissä tapauksissa ajatukseen kuoleman yhteydessä olevien henkiolentojen eli yleensä kaikkea kuoleman ja kuoleman kanssa yhteydessä olevaa ympäröivän "kalman" ja "kalman väen" palvelukseen ottamisesta. Edellä on jo viitattu siihen, että suuressa osassa tätä taikaryhmää taian suorituksen tahi siihen muuten liittyvänä paikallisuutena sekä taikavälineiden ottopaikkana on koski, järvi, puro t.m.s. Samoin on asianlaita useissa muissa taikaryhmissä. Joskus taiassa nimenomaan ilmaistaan haettavan avuksi näissä paikoissa asuvia henkiolentoja, veden väkeä ja vesihiittä. Tämä henkimaailmaan kääntyvä käsitystapa on siis erikoisesti huomioon otettava varsinkin niiden taikojen tarkastelussa, joissa taian suoritus tapahtuu esim. kirkkomaalla tahi joissa yleensä pyritään pääsemään yhteyteen kuoleman kanssa kosketuksiin joutuneiden esineiden tahi siihen jotenkin muuten yhtyvien seikkojen kanssa.

Kuitenkaan ei näitäkään taikoja ole selitettävä yksinomaan tältä kannalta. Niissä on huomioon otettava useissa tapauksissa suoranainen homeopatinen käsitys. Saattamalla joku ruumiillisen substanssin välityksellä yhteyteen jonkin kanssa, mikä ympäröi kuolemaa, on voitu ajatella suorastaan aiheutettavan samanlaatuista tilaa taiottavassa.[200]

Selvä homeopatinen ajatus on havaittavissa muun ohella niissä taioissa, joissa hiukset mielipuolisuuden tahi kaatumataudin aikaansaamiseksi pannaan kivessä tahi kepissä koskeen. Kosken kuohunta ja myllerrys, siinä hiuksineen seisovan kepin väriseminen oli omiansa aiheuttamaan samanlaista myllerrystä ja kuohuntaa sekä siitä johtuvaa sekaannusta taiottavan järjessä. Samanlainen selvä, yksinkertaiseen idea-assosiationiin perustuva parallellismi esiintyy järjen sekaannuttamisessa sitomalla hiuksia myllyn vesirattaaseen. Umpilampi kuuluu taasen niihin taikateknillisiiu yksityispiirteisiin, joissa — samaten kuin liikkumattoman maakiven käyttämisessä, sitomisessa, naulaamisessa ja ahtaaseen paikkaan sulkemisessa — on kuvaannollistettu ajatus kahlehdittuna ja sidjettuna olosta, jonka ajateltiin aiheuttavan lopulta tarkoitettuja tuloksia.

Mielenkiintoista on näiden taikatoimien yhteydessä todeta, miten saman taikatoimen ajatellaan palvelevan eri tarkoitusperiä aina sen mukaan, mikä taikaopillinen ajatussuunta kulloinkin sitä suoritettaessa on voimakkaimpana ja selvimpänä vallinnut taian suorittajan tietoisuudessa. Lemmennostotaikana ajatellaan hiusten kirkonkellon kieleen kiinnitettyinä vievän hiusten omistajan mainetta laajalle ja äänen avulla saattavan hänet lukemattomien naimisiin kelpaavien yhteyteen. Pahansuopaisena taikana sama menettely aiheutti hiusten omistajalle tuhon hiusten joutuessa mystillisessä ympäristössään henkiolentojen yhteyteen ja kelloa soitettaessa rikki hieroutuessa.

Lukuisat muut eri sivistysasteilla olevat kansat käyttävät hiuksia taikavälineinä niinhyvin lemmennostotaioissa kuin pahansuopaisessa magiassa. Teknillisessä suhteessa on näiden taikojen muoto yleensä sama. Hiuksia pyritään antamaan taiottavalle joko luonnollisessa muodossa, poltettuina tahi muuten valmistettuina, useimmiten ruoan tahi juoman seassa. Riittävänä pidetään myös, jos hiuksia jotenkin muuten voidaan saada taiottavan kanssa fyysilliseen yhteyteen, esim. vaatteisiin kiinnittämällä.[201]

Mikäli saatetaan tehdä johtopäätöksiä painetnissa lähteissä tavattavien Europan eri kansojen vastaavien taikojen ja suomalaisten taikojen välillä, tämän taikuuden alan psykologinen perusta, käsitys ihmisen riippuvaisuudesta ruumiin erotetuista osasista, näyttäisi jälkimäisellä taholla ilmenevän paljon selvempänä kuin edellisellä, missä se usein melkein kokonaan on hävinnyt tahi sekautunut muihin taikaopillisiin ajatustapoihin. Näin on laita esim. venäläisten taikojen. Niissä käytetään hiuksia m.m. pahansuopaisen taikuuden välikappaleena, mutta menettelytapa on toinen. N.s. pilauksen (порча) aikaansaamiseksi muurataan taiottavan hiuksia uuninpiippuun, kiinnitetään tuntemattomien lintujen höyhenten kanssa patjoihin, heitetään uuniin, asetetaan tuvan seinän alle tahi haudataan portin alle.[202] Lääkintätarkoituksessa sairaan hiuksia ja kynsiä pannaan haapaan kaivettuun reikään, joka tulpalla suljetaan.[203] Kuumetaudissa naulataan niitä haapanaulalla seinään tahi oveen, sairaan pituuden ylettyville kaivettuun reikään.[204]

Viimeksimainituissa taikatoimissa vallitsevana ajatuksena on sairauden kahlehtiminen eli sitominen sairaan ihmisen organismin osan tahi aineen välityksellä. Osa näistä menettelytavoista on samalla sukua toiselle hyvin yleiselle taikamenettelylle, joka perustuu ajatukseen tautien y.m. pahan siirtämisestä ihmisiin, eläimiin, puihin j.n.е., käyttämällä välittävänä aineena joko parannettavan henkilön ruumiillista substanssia yleensä tahi oletettua taudin ainetta kipeästä ruumiin kohdasta.

Paitsi edellä tarkasteltuja suurempia taikaryhmiä, suomalaiset ja karjalaiset ovat käyttäneet ihmisruumiin karvoja vielä monen laatuisissa yksityisissä taioissa. Hyvän kalaonnen hankkimiseksi käytetään naisen karvoja ex pudendis ongensiimaa valmistettaessa.[205] Eräissä varaustaioissa ovat hiukset päässeet käytäntöön. Näin esim. pahaa silmää vastaan sekä profylaktisesti että terapisesti. Synnyttäjä pääsi silmäyksistä siten, että hänen hiuksiansa poltettiin niin että haju levisi muiden nenään.[206] Lapsi varataan silmänteiltä ottamalla kolmasti hiuksia äidin päästä, leikkaamalla tilkku äidin paidan alasista ja panemalla hiukset siihen käärittynä kapaloihin.[207] Kiroista päästettiin joku ottamalla salaa potilaan hiuksia, pistämällä ne palavaan uuniin, samalla loitsien: "Tuolla sun tuskasi palakoon, ulos piipusta pihalle."[208] Veren juoksun pysähdyttämiscssä käytti loitsija omia hiuksiaan loitsun ohella haavan tukkona.[209]

Parissa viimeksi esitetyssä taiassa, synnyttäjän vapauttamisessa silmäyksistä ja kiroista päästämisessä kohtaamme jo ennen puheenaolleen taikaopillisen perusajatuksen, jonka mukaan taikavaikutusta on vastustettava saattamalla taiottu joitakin välittäviä keinoja käyttämällä yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan tahi alkulähteen kanssa. Tämä perusajatus, jota saatamme nimittää neutralisointiprinsipiksi, tavataan useammissakin hiusten avulla suoritettavissa taioissa. Liiviläiset ovat sellaisissa sairauden tapauksissa, joita otaksutaan noituudella aikaan saaduiksi, hankkineet parannusta koettamalla saada selkoa taudin aiheuttajasta ja hankkineet hänen ruumiistaan karvoja, joilla sairasta on savustettu.[210]

Samalla tapaa koettavat esim. Indiau muhamettilaiset neutralisoida taian vaikutusta hankkimalla taikojasta muutamia hiuksia ja rukoillen manaamalla niitä.[211] Eräissä venäläisissä parannusmenetelmissä havaitaan sama ajatus. Koiran puremaa parannetaan nauttimalla sisällisesti purreen koiran karvojen tuhkaa tahi panemalla karvoja haavan päälle.[212]

Taikakäsitysten ja -keinojen alalla alkeellinen ajatustapa ei useinkaan tee erotusta ihmisen ja eläinten välillä. Ruumiilliseen substanssiin perustuvissa suomalaisissa taioissa onkin eläinten organismin osilla sama käytäntö ja merkitys kuin ihmisen. Vaikka tämä puoli ei varsinaisesti knulukaan tutkimuksemme alaan, ei liene perusteetonta sitä lyhimmiten kosketella, koskapa täällä on tavattavissa useita huvittavia yhtymäkohtia edellisen kanssa.

Niissä eläimiin kohdistuvissa taioissa, joissa karvoja käytetään taikomisvälineeuä, on useimmissa johtavana ajatuksena yhteyden luominen eläimen ja ihmisen, eläimen ja sen kotipaikan tahi eri eläin yksilöiden välille karjassa. Erittäin runsaasta suomalaisesta taika-aineistosta otettakoon moniaita esimerkkejä.

Koira saadaan hyviu pysymään kotona kiinnittämällä se karvojen avulla taloon. Tätä varten otetaan muutamia karvoja koiran hännästä ja lyödään ne kiinni seinän rakoon.[213] Tahi otetaan hännän nenästä karvoja ja etujaloista kynnen nenät ja naulataan ne leppänaulalla tuvan peräseinään.[214] Samoin saatiin lehmät kiinnitetyksi olinpaikkaansa. Karja saatiin tulemaan hyvin kotiin panemalla keväällä lehmän karvoja navetan nurkan väliin.[215] Samaa tarkoitusta varten otettiin joka lehmän kyljestä karvoja, tehtiin niistä paljaan polven päällä pallo, kaivettiin kellokkaan kohdalle reikä, pantiin pallo siihen ja lyötiin naula päälle. Lisäksi otti emäntä kellokkaan kellon, heitteli sillä vettä ympäri navettaa ja sanoi: "Pysykää yhdessä."[216] Erään toisinnon mukaan leikattiin jokaisen lehmän hännän nenästä karvoja ja pantiin kunkin lehmän "kynsipalkin" alle. Näin tehden löysi lehmä partensa paremmin.[217] Karjataioissa valmistetaan samantapaisia "karvakakkuja" kuin lemmennostossa. Saadakseen muut lehmät seuraamaan kellolehmää, emäntä leikkaa niistä jokaisesta karvoja ja syöttää ne leivän sisään leivottuna kellokkaalle.[218] Lehmät saatiin pysymään yhdessä ja tulemaan kotiin myös siten, että tehtiin vapunpäivänä taikinasta kyrsä, pantiin siihen jokaisesta lehmästä otettuja karvoja ja annettiin kaikille lehmille.[219] Joku yksityinen eläin saatiin pysymään karjassa antamalla sille keväällä ennen uloslaskemista leivänpalassa sen karjan karvoja, johon se oli kuuluva.[220]

Tarkoituksiltaan ja teknillisiltä keinoiltaan ovat nämä eläin- ja karjataiat hyvin selväpiirteisiä ja lähinnä lemmennostotaikoihin verrattavia. Nämäkin saattavat olla joskus moninkertaistuneita taikoja, kuten esim. se, jossa karvapallo seinään kiinnitettynä on hiomassa yhteyttä jokaisen eläimen ja navetan välille ja kellosta heitetty vesi kellokkaan kautta pitämässä karjaa koossa, jotapaitsi karvapallon valmistamisella paljaan polven päällä vielä saattaa olla tarkoituksena elukoiden kiinnittämiuen hoitajaansa.

Tämän pääasiallisen käytännön ohella tavataan eläinteu karvojen käyttöä eräiden taikatapojen yhteydessä, esim. hautaustavoissa jonkunmoisena pars pro toto-uhrina. Jottei kuollut veisi eläimiä jälkeensä, otetaan jokaisesta kotielukasta karvoja, pannaan ne ruumiin arkkuun samalla kuin ruumiskin ja lausutaan:

Karjaonnen pidättämiseksi myyjän luona elukoita myötäessä otetaan eläimen ristiluilta kolme kertaa karvoja ja sanotaan:

Päinvastainen tarkoitus kuin edellä tarkastelluissa eläin- ja karjataioissa, nimittäin eläimen villiinnyttäminen ja kodistaan karkuun pakottaminen, saavutetaan panemalla jäniksen karvoja ja hevosen kustakin jalasta otettuja "yösilmäkarvoja" sen vasempaan korvaan.[223] Hyväksi juoksijaksi saadaan varsa antamalla sille elävän suden karvoja; susi on päästettävä elävänä menemään.[224] Vieraassa karjassa kulkijaksi voi lehmänsä laittaa ottamalla vieraista lehmistä karvoja ja syöttämällä sille lehmälle, joka tahdotaan toisen karjaan suostuttaa.[225]

Syrjänit käyttävät karjataioissa karvoja samanlaisiin taikateknillisiin tarkoituksiin kuin suomalaiset. Lehmien laitumella koossa pysyttämiseksi otetaan yhdestä lehmästä tukko karvoja (mieluimmin rinnasta tahi sydämen kohdalta) ja ne annetaan leivän kanssa muiden lehmien syödä.[226]

Useiden suomensukuisten kansojen taikaluuloissa ja taikakäytännössä lasten hiuksille ja karvoille omistetaan eräitä erikoiskäsityksiä. Suomessa hiuksia koskevat luulot ilmenevät osaksi samanlaatuisina kieltoina kuin lasten kynsiinkin kohdistuvat. Lapsen hiuksia ei johonkin määrättyyn ajankohtaan saakka ole saanut leikata. Pohjanmaalla niitä, enempää kuin kynsiäkään, ei ole ollut lupa leikata ennenkuiu lapsi on oppinut puhumaan.[227] Hämeessä on kiellettyä leikata lasten, erittäinkin tyttöjen syntymähiuksia; leikkaamisesta on seurauksena, etteivät hiukset koskaan kasva tiheiksi.[228]

Myöskin lapsen hiusten kampaaminen ou kiellettyä. Suomessa on uskottu lapsesta tulevan mykän, jos sen hiuksia kammataan ennenkuin se on alkanut puhua.[229] Virolaiset eivät sui vuotta nuoremman lapsen hiuksia pelosta, etteivät sen hiukset kasvaisi.[230]

Niittytšeremissit noudattavat samantapaisia sääntöjä. Kahtena ensimäisenä vuotena lapsen hiuksia ei saa leikata; tämän säännön rikkomisesta on seurauksena, että lapsi rupeaa kasvamaan hitaasti.[231] Votjakit ovat samaten antaneet erikoisen merkityksen ensimäiselle lapsen hiusten leikkaamiselle. Kun se ensi kerran toimitetaan, ei hiuksia saa heittää pois, vaan on ne puhtaaseen valkoiseen liinavaatteeseen käärittynä pantava arkkuun säilöön. Jos ne heitetään hukkaan, lapsesta tulee tyhmähkö.[232]

Suomalaisista on olemassa XVIII vuosisadan lopulta oleva tieto, jossa puhutaan tavasta ajella lasten päät aivan paljaiksi.[233] Tällaisenaan tämä tieto ansaitsisi vähäistä mielenkiintoa, mutta ottamalla se huomioon muiden lasten hiusten suhteen noudatettujen tapojen yhteydessä ei voida kieltää, etteikö se saattaisi sisältää viittausta erääseen huomattavaan tapaan, lapsen hiuksien seremonialliseen leikkaamiseen. Lapsen hiusten määrättyyn ikään ulottuva leikkaamiskielto sekä käsitykset siitä erikoisesta merkityksestä, mikä niiden leikkaamisella yleensä luultiin olevan, ovat nimittäin johtaneet siihen, että lapsen hiusten ensimäisestä leikkaamisesta on monien kansojen tavoissa muodostunut määrätyitä menoja noudattava seremoniallinen toimitus.

Tällaisen muodon ovat nämä käsitykset saaneet votjakkien tavoissa. Kun votjakki haluaa tehdä läheistä tuttavuutta toisen kanssa, hän koettaa sopia siitä, että heistä tulisi keskenään orom (ǒром). Se, joka tahtoo hankkia itselleen orom'in, odottaa siksi, kunnes hänelle syntyy lapsi, ja kutsuu silloin sen ihmisen, johon hän haluaa tulla tällaiseen suhteeseen, luokseen vieraisiin. Kun tämä tulee, lapsen isä asettaa peränurkkaan patjan, levittää patjalle hurstikankaan, laskee sille lapsen ja hänen viereensä keritsimet. Samaan aikaan aletaan valmistaa päivällistä, jona tarjotaan puuroa ja naudanlihaa. Kun puuro on valmistunut, se pannaan kupissa pöydälle, kaadetaan lasiin olutta ja kumyškaa; sitten vieras ottaa käteensä keritsimet, leikkaa niillä kolmasti lapsen hiuksia ja sanoo: "Jumala suokoon että hän (lapsi) pysyisi elossa ja olisi terve ja antakoon Jumala meidän elää rauhassa ja sovussa kuolemaamme asti." Tämän jälkeen hän ottaa käteensä valmistetun puuron sekä juomat ja pyhäinkuviin katsoen rukoilee jumalaa. Rukous sisältää terveyden pyynnön lapselle ja rauhallisen elon toivotuksia rukoileville. Rukouksen jälkeen lapsi viedään pois, mutta itse käydään pöytään ja juhlitaan. Tästä alkaen pitävät lapsen isä ja vieras toisiaan sukulaisina, kävelevät juhlapäivinä yhdessä ja nimittävät toisiaan nimellä orom; näin nimittävät heidän perheensä jäsenetkin toisiaan.[234]

Lasten karvoihin kohdistuvista taikakäsityksistä on vielä huomioon otettava Suomessa ja Virossa tavattava luulo, että vastasyntyneessä lapsessa on joitakin vahingollisia harjasmaisia karvoja, jotka on poistettava. Tämä luulo yhtyy joskus niihin käsityksiin, jotka velvoittavat naisen noudattamaan eräitä säännöksiä raskauden aikana. Yhteys äidin ja hänen kohdussaan kehittyvän sikiön välillä ajatellaan erittäin kiinteäksi, niin että äidin varomattomuudet aiheuttavat vastaavia seurauksia jälkeläiselle. Suomessa luullaan monin paikoin lapsen saavan ihoonsa joitakin harjasmaisia karvoja, syntyvän harjaksisena, jos äiti raskauden aikana potkaisee sikaa,[235] syö sianlihaa tahi yleensä paljon liharuokia.[236]

Samaten uskovat niittytšeremissit raskaasta naisesta: jos tämä potkaisee sikaa, lapsi syntyy harjaksisena,[237] Sama luulo tavataan liiviläisillä.[238]

Luulo vastasyntyneessä olevista karvoista esiintyy Suomessa yleisenä myös edellä ilmaistusta syystä riippumattomana. Se yhtyy käsitykseen jonkinmoisesta lapsen sairaloisuuden tilasta. Lapsi itkee, on levoton, liikuttaa päätään, "kähertää" kovasti,[239] hieroo selkäänsä,[240] ei makaa oikein vaan kiemurtelee ja "rytisöö kuin sika".[241] Tahi on hänen äänensä käheä ja selkä syyhyy.[242] Ulkoisena merkkinä tästä tilasta on se, että lasten pinta on karkea[243] tahi on lapsen selässä, hartioilla ja siitä alaspäin, hienoja karvoja, jotka kehittyvät harjaksiksi ja halkeavat päästä,[244] Nämä harjakset pistelevät lasta aiheuttaen, ettei se saa maata.[245] Erään tiedon mukaan kasvavat nämä sukaset lapsen selkään kaksiviikkoisena.[246] Jollei lapsesta pienenä vihdota näitä karvoja pois, niin ne hänen isommaksi tultuaan vaivaavat häntä ihonäppyinä.[247]

Näitä karvoja poistetaan määrätyin keinoin. Tehdään joko nisujauhoista,[248] hiivasta[249] tahi molemmista[250] tahikka nisujauhoista ja siirapista,[251] jauhoista, hiivasta ja siirapista[252] tahi vihdoin siirapista ja ohrajauhoista[253] taikina, joka levitetään lapsen selkään ja joskus vanutetaan kädellä selässä kahtaanne päin[254] tahi muuten hierotaan.[255] Taikinan tahi voiteen päälle pannaan usein silkkihuivi ja sen päälle vielä joskus liinainen vaate, tahi vedetään verkavaatteella pitkin lapsen selkää saunassa, kun sitä ensin on hierottu vehnäjauhotaikinalla.[256] Joskus nisujauhovelliin pannaan käytettä ja se hapatetaan.[257] Voiteeseen käytetään myös äidin rintamaitoa.[258] Eräässä tiedossa puhutaan, että lapsen selkä voidekäsittelyn jälkeen vielä kammattiin.[259] Tämän käsittelyn kautta sanotaan lapsesta lähtevän ikäänkuin harjaksia, joita saattaa nähdäkin.[260]

Virolaiset luulevat samaten kuin suomalaiset lapsessa olevan harjaksia ja poistavat niitä samanlaisilla menettelytavoilla, nimittäin voitelemalla lasta taikinalla, kapaloimalla sen vaatteeseen ja vitsomalla.[261] Erään tiedon mukaan toimitetaan harjasten poisto lapsen ollessa vuoden vanha tahi vanhempikin. Niiden katsotaan hidastuttavan lapsen kasvamista, jonka vuoksi ne poistetaan.[262]

Eräät vanhemmat kirjallisuudessa esiintyvät virolaisia koskevat tiedot antavat mielenkiintoisia viittauksia siihen, mitä harjaksilla oikeastaau tarkoitettiin. Wiedemannin mukaan pitivät virolaiset huolta, että lapsessa syntyältä olevat emahiuksed eli titehiuksed huolellisesti poistettiin.[263] Äiti lypsää niille sitä varten maitoaan ja kietoo lapsen pään liinaan, silloin ne helposti lähtevät pois. Jos tämä jätetään tekemättä, lapsi saa myöhemmin "pahan silmän", ja kaikki paha, mitä hän toisille toivottaa, on toteutuva.[264] Tämän tiedon mukaan koski tapa siis syntymähiuksia päässä. Toinen, Viron saaristoasukkaita koskeva, puhuu ihokarvoista. Jollei lapsen ruumista peittäviä ihokarvoja ajoissa poisteta, ne kasvavat sisäänpäin ja lapsi saa rintataudin. Sen vuoksi voidellaan lapsi vehnäjauhoista ja hunajasta valmistetulla taikinalla, jolla karvat saadaan poistumaan.[265]

Miten ovat selitettävissä nämä laajalle levinneinäkin verrattain yhtenäisiä muotoja osoittavat taikaluulot? Eräs suomalainen lastenlääkäri pitää mahdollisena, että pienokaisten ihossa on joitakin näppyjä ja kovettumia, jotka voivat tuutua karheilta, ja että käsitys "harjaksien" olemassaolosta aiheutuisi tästä.[266]

Ihonäpyt tuskin ovat voineet olla varsinaisena syynä ja perustana luulolle lapsessa olevista vahingollisista karvoista. Ensiksikin on vaikeata olettaa, että tuollainen syy olisi saattanut olla yleisen ja laajalle levinneen taikauskoisten käsitysten ja tapojen sarjan aiheuttajana. Mielestäni on näiden selittelyssä lähdettävä joltakin muulta pohjalta kuin yksinkertaisesta tautiopillisesta syystä.

On muistettava, että ihossa oleviin karvoihin kohdistuvat luulot ja tavat suurimmalta osaltaan ovat samoja kuin päässä oleviin syntymähiuksiin nähden noudatetut, jotka taasen selvästi johtuvat taikauskoisista luuloista. Käsitys muualla lapsen ruumiissa olevista luulotelluista vahingollisista karvoista ei liene erotettavissa edellisestä, vaan perustuu sekin samanlaatuisiin taikauskoisiin alkuluuloihin. Tämän puolesta puhuu sekin, että ne muuallakin esiintyvät toistensa yhteydessä.

Virolaisten tavoissa karvojen poistaminen kohdistuu nimenomaan vastasyntyneen joko päässä tahi ihossa oleviin karvoihin eli syntymäkarvoihin. Aikaisemmin puheenaollut suomalaisia koskeva Acerbin tieto voisi hyvin tarkoittaa samaa. Suomessa viime aikoihin saakka yleisenä säilynyt "harjasten" poistaminen ei siis saattane olla erotettavissa luulosta vastasyntyneessä todellisuudessa olevien karvojen poistamisen tarpeellisuudesta. Kuten yleensäkin, on tässäkin itse tapa alkuperäisten käsitysten hämmennyttyä jatkanut olemassaoloaan toisenlaisten taikaluulojen varassa.

Tämän kysymyksen selvittelyksi silmäiltäköön eräiden toisten kansojen vastaavia käsityksiä ja tapoja, koska niissä on löydettävissä runsaasti analogioita suomalaiskansojen tavoille.

Isovenäläiset noudattavat lasten hiusten suhteen sääntöä, joka kieltää leikkaamasta niitä eunen vuoden ikää.[267] Liettualaiset uskovat, että jos raskas vaimo potkaisee sikaa, syntyy karvainen lapsi.[268] Novgorodin läänin venäläisillä on vastaava luulo.[269] Myöskin lapsen "harjaksista" uskovat isovenäläiset samaa kuin suomalaiset ja turvautuvat samanlaisiin keinoihin niiden poistamiseksi. Samalla käsittävät hekin "harjasten" esiintymisen sairaloisuuden tilaksi, joka saa nimityksensä sanasta щетинка, harjas, tahi syyhyämistä merkitsevästä sanasta (щекотунъ). Sen parantamiseksi ottaa äiti hyppysellisen jauhoja, sekoittaa, ne rintamaitoonsa ja hieroo näin saadulla tahtaalla lapsen selkää.[270] Tahi lasta voidellaan saunassa hunajalla[271] tahi hiivalla.[272] Jos lapsi usein venytteleikse, hieroo selkäänsä, ja kiemurtelee, vähävenäläiset päättävät sen selässä olevan sen eläimen karvoja (koiran, kissan, sian), jota lapsen äiti on potkaissut raskaana ollessaan. Nämä karvat on poistettava leivällä hieromalla. Tätä varten taitetaan ensimäinen uunista otettu leipä ja sen pehmeästä osasta pyöritetään pallo, jota sairaan lapsen selässä kieritetään pitkin ja poikki. Toimituksen jälkeen asetetaan leipäpala portin pylvään päälle tarkoituksessa, että linnut sen veisivät.[273]

Ulottamalla vertailu laajemmalle havaitaan ensiksikin, että lukuisat kansat joko leikkaamalla tahi muuten — samalla kuin toimitus useinkin on muodostunut erikoiseksi seremoniaksi — poistavat äskensyntyneen lapsen hiukset. Tämä meno liittyy useimmiten nimenantoon, mutta saattaa tapahtua myöhemminkin, siitä erilliseuä. Erään Indian heimon nimenantotavoissa tuodaau esiin vesiastia, ajellaan lapsen pää paljaaksi ja pannaan hiukset vesiastiaan.[274] Etelä-lndian Todo-heimossa isä ajelee nimenannossa paljaaksi keskiosan lapsen päätä.[275] Malajin niemimaan pakanallinen Mantra-heimo noudattaa tapaa ajella paljaaksi lapsen pään muutama päivä syntymisen jälkeen.[276] Eräät Afrikan heimot antavat lapselle nimen 7-8 päivän vanhana; samalla ajellaan lapsen pää.[277] Seitsemäntenä päivänä syntymisen jälkeen pidettävässä nimenantojuhlassa japanilaiset ajelevat lapsen pään paljaaksi.[278]

Toisinaan, kuten esim. Kantonin maakunnan alkuasukkaiden keskuudessa, nimenannossa lapsen koko ruumis ajellaan paljaaksi.[279] Joskus poistetaan silmäripset.[280]

Hiusten leikkaaminen voidaan tämän ohella lykätä myöhäisempään aikaan. Paikoitellen Saksassa luullaan, että jos lapsen hiuksia kammataan sen ensimäisenä ikävuonna, lapsesta tulee huono-onninen, tahi jos pojan hiuksia leikataan ennen tämän seitsemättä ikävuotta, ei hänestä tule rohkea.[281] Nayerien, Malabarin sotilaskastin keskuudessa leikattiin tyttöjen ja poikien hiukset vasta kolmantena tahi viidentenä ikävuotena,[282] Vanhassa Iuca-valtakunnassa leikattiin lapsilta kahden vuoden ikäisenä hiukset ja annettiin samalla nimi.[283] Hindut eivät leikkaa lapsen hiuksia viiden vuoden ikään saakka; sen ikäisenä viedään se tirtha'an (pyhään kylpypaikkaan) tahi tavallisemmin iwalamukhi'in (paikkaan, jossa tuli nousee maasta) ja siellä brahmani leikkaa hänen hiuksensa. Kun poika on 8-12-vuotias, hänen päänsä ajellaan ja ylipappi opettaa hänelle pyhät menot.[284]

Nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että erilaisten, kaukana toisistaan asuvien kansojen lasten hiuksiin kohdistuvat taikauskoiset käsitykset ja tavat toiselta puolen ilmenevät taipumuksena poistaa vastasyntyneen pääkarvat sekä muut ruumiin karvat, toiselta kieltona toimittaa hiusten leikkaamista aikaisimmassa nuoruudessa. Hiukset on leikattava seremoniallista menoa noudattaen tahi jonkin muun sentapaisen toimituksen yhteydessä.

Kaiken edelläesitetyn huomioon ottaen emme voi tulla muuhun lopputulokseen, kuin että suomalaiskansojenkin vastaavien tapojen varsinaisena lähtökohtana on ollut pyrkimys poistaa vastasyntyneessä tahi pienessä lapsessa olevat, vahingollista taikavoimaa sisältävät karvat. Mutta mistä johtuu käsitys lapsen hiusten ja karvojen vahingollisesta taikatehosta?

Alhaiskultturisten ja luonnonkansojen käsityksissä ihminen eräissä elämänsä tiloissa on erikoisesti alttiina kaikenlaisille pahoille vaikutuksille ja samalla kertaa itse maagillisten voimien valtaama. Tämän vuoksi on hänen itsensä noudatettava ja muiden häneen nähden näinä aikoina sovellutettava erikoisia varo- ja suojelustoimenpiteitä. Näitä tiloja on esim. naisen raskauden ja synnyttämisen aika, sekä miehen että naisen elämä avioliittoseremonioiden aikana ja varhaisin lapsuus syntymästä alkaen. Näinä aikoina katsotaan ihmisen olevan erikoisten suojelutoimenpiteiden tarpeessa, jotka saattavat olla joko ehkäisevää laatua tahi tarkoittaa tämän vaaranalaisen tilan neutralisoimista ja siihen yhtyvän taikaenergian hajoittamista. Naisen suhteen raskauden aikana nämä toimenpiteet esiintyvät etupäässä lukemattomien kieltomääräysten ja menettelyohjeiden muodossa, avioliittotavoissa pesuina, puhdistuksina, snlhasen ja morsiamen eristämisenä ympäristöstään peittämällä y.m.[285]

Lapsiin kohdistuvissa tavoissa käsitys tällaisesta vaaranalaisuuden tilasta on pukeutunut m.m. yleiseen luuloon n.s. "vaihdokkaasta". paholaisen oikean lapsen tilalle asettamasta epäsikiöstä sekä mitä monilukuisimpiin varotoimenpiteisiin pesuineen, varoesineiden käyttöineen j.n.e.

Tämän passivisen vaaranalaisuuden tilan ohella ajatellaan ihmisen näissä kriitillisissä elämänkohdissaan saattavan olla myös aktivisessa erikoistilassa (tabu), joka velvoittaa hänen itsensä sekä toisten ihmisten hänen suhteensa noudattamaan määrättyjä varotoimenpiteitä. Tällaisen taikatehon valtaaman ihmisen ruumiillisen olemuksen osienkin ajatellaan sisältävän hänelle itselleen tahi muille vaarallista taikavoimaa. Näin juuri nimenomaan hiusten. Rottin saaren asukkaat luulevat lapsen ensimäisten hiusten ja karvojen olevan hänelle itselleen vaarallisia ja niiden poistamisen tarkoituksena on tämän vaaran välttäminen.[286] Häämenoissa havaitaan useita hiuksiin kohdistuvia seremonioita, m.m. snlhasen hiusten ajaminen, jotka nähtävästi liittyvät näihin käsityksiin.[287]

Frazerin käsityksen mukaan lapsen hiuksiin kohdistuvien tapojen perustaksi on katsottava juuri lapsen tabu-tilaa. Sen poistamiseksi arvellaan lapsen ruumiillisen olemuksen osat, koska niihin on ikäänkuin tarttunut tabutilan myrkkyä ja ne sellaisina ovat vaarallisia. Samalla tavoin menetellään sellaisten esineiden, esim. astioiden kanssa, jotka ovat olleet kosketuksissa tällaisessa tilassa olevan henkilön kanssa: ne rikotaan ja hävitetään.[288]

Tarkastelumme on osoittanut, että suomalaiskansojen tavat ja käsitykset lasten hiuksista ja karvoista oleellisimmalta osaltaan liittyvät samantapaisiin yleismaailmallisiin uskomuksiin. Virolaisten tavat ja luulot osoittavat selvästi karvojen poistamisen tarkoittavau lapsen päässä ja muualla ruumiissa olevia sуntуmäkarvoja. Näiden karvojen poiston laiminlyönnin nähdään taikakäsityksissä aiheuttavan lapselle vahingollisia seurauksia, jotka ovat samanluontoisia kuin liian aikaisin toimitetusta hiusten ja kynsien leikkaamisesta johtuvat. Suomalainen ja venäläinen käsitys lapsen harjaksista voinee tuskin olla muuta kuin yksi näiden taikaluulojen ilmenemismuodoista, joista hyvin on myöskin voinut johtua hiusten poisleikkaamisen lykkääminen määrättyyn ikään tahi aikaan. Näin saattaisi se lähennellä niitä taikakäsityksiä, jotka velvoittavat pyhyyden energialla varustettujen ihmisten, pappien, kuninkaiden ja taikurien säilyttämään hiuksensa leikkaamattomina. Vogulien hius- ja tukkalaitteeseen kohdistuvat tavat seremoniallisen surun aikana johtunevat nekin käsityksistä surevan tabu-tilasta. Tunnettuahan on, että suruseremonioiden aikana tämänlaatuisia kynsiin, hiuksiin, astioihin y.m. kohdistuvia tapoja noudatetaan.[289]

Tällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että puheenaolleeseen ryhmään kuuluvat tavat ja taikakäsitykset olisivat selitettävät yksinomaan tältä kannalta. Varsinkin myöhemmin, alkuperäisempien käsitysten hämmennyttyä, on niihin saattanut liittyä vallan toisenlaisia maagillisia mielikuvia. Ajateltakoon esim. kynsien ja hiusten leikkaamista. Siinä ei saata olla kaukana mielikuva typistämisestä, vähentämisestä, joka semmoisenaan saattaa olla vahingollista lapsen kasvulle ja vaurastumiselle.

Puheenaollut vähävenäläinen tapa poistaa lapsen hiukset pehmeällä leivällä ja jättää leipä lintujen vietäväksi puhuu selvästi sen käsityksen puolesta, että hiusten ajateltiin sisältävän vaaraatuottavaa voimaa tahi ainetta. Yleinen venäläisten ja eräiden suomalaiskansojen (suomalaisten, syrjänien) noudattama tautien parannuskeino ou taudin siirto toiseen ihmiseen, eläimeen j.n.e. jonkin välittävän aineen välityksellä, esim. syöttämällä koiralle leipää, jolla kipeää paikkaa on kosketeltu tahi hangattu.[290]

Votjakkien tavoissa, joissa lapsen hiusten leikkaaminen on muodostunut seremonialliseksi toimitukseksi, on huomiolle pantava hiusten leikkaajan ja sen perheen, johon lapsi kuuluu, joutuminen ystävyys-. jopa sukulaissuhteeseen keskenään. Tämä suhde muistuttaa toisaalta venäläistä ristivanhempien suhdetta ristilapseensa, toisaalta samanlaatuisia ilmiöitä turkkilais-tatarilaisten ja eräiden muiden muhamettilaisten kansojen tavoissa. Muhamettilaisten albanien keskuudessa, jotka samaten suorittavat lapsen hiusten ensimäisen leikkaamisen seremoniallisena toimituksena, tulee leikkaajasta jonkinlainen risti-isä ja hän joutuu läheiseen suhteeseen asianomaiseen perheeseen. Hän leikkaa tonsuran tapaan jonkun verran lapsen hiuksia ja panee suortuvan rahojen keralla pussiin, jota pidetään kolme päivää suljettuna. Tämän ajan loppuunkuluttua otetaan rahat pois ja hiukset heitetään tuleen.[291] Muissakin perhejuhlissa, esim. häissä, avustavat henkilöt voivat tulla samanlaiseen suhteeseen perheeseen. Tällaisia seremoniallisia sukulaisia ovat tšeremissien ja tšuvassien häämenojen kiamatlek l. kiamat-pariskunta ja tšuvassien hyjmatlyk l. hajmatlyh. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen suhteeseen kuin vanhemmat ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi.[292]