The Project Gutenberg eBook of Ihmisruumiin substanssi, by Albert Hämäläinen.

[57] Etelä-slaavit (Slavonia): Kynsien leikkeleet heitetään tuleen, jottei niiden avulla mitään noituutta voitaisi harjoittaa (Krauss, s. 51). — Grusinit: On kiellettyä leikata kynsiä, jottei paholainen saisi niitä haltuunsa (Chachanov, s. 35). — Juutalaiset: Kynsien leikkeleitä ei saa heittää hukkaan. Tämän säännön laiminlyönti aiheuttaa onnettomuutta ihmiselle. Kuolleitten kynnet leikataan ja pannaan pussissa arkkuun päänalusen viereen; jollei niin tehdä, ne kasvettuansa menevät ihoon, mistä koituisi onnettomuutta perheelle. Elävien leikatut kynnet on joko poltettava tahi haudattava. Jos ne säilyvät ihmisen kuoleman jälkeen, alkaa hänen sielunsa harhailla niiden ympärillä siihen saakka, kunnes ne mätänevät (Veselovskij, s. 62). — Muhamettilaiset: Kynnet ovat pahojen henkien asuinsija (ibid.). — Benderyn piirikunnan turkkilaiset (gagauzit): Jos leikataan kynnet ja heitetään ne lattialle, ei niitä tulevassa elämässä voida löytää; ne on heitettävä taakse, kauluksen väliin (Moškov, s. 21). — Muinais-parsilaiset: Kynsien leikkeleitä ei saanut heittää hukkaan, muutoin ne joutuisivat paholaisen välikappaleiksi (Veselovskij, s. 62). — Näistä tavoista ja käsityksistä ks. vielä Hartland II, s. 138 ja seur.; Frazer, The golden bough I, s. 368 ja seur.

[58] Boecler-Kreutzwald, s. 139.

[59] Aus dem inn. und äuss. Leben, s. 491.

[60] Hurt I 3, 510 N:o 3.

[61] Eestirahwa ennemuistesed jutud, s. 130 ja seur.

[62] Kalewipoeg, s. 350, säkeet 830 ja seur.

[63] ibid., säkeet 857 ja seur. — W.F. Kirby (The Него of Estonia, I s. 91 ja seur., II s. 24 ja seur.) on tästä puhuessaan maininnut Eddan Naglfar-laivasta sekä virolaisten ja liettualaisten tavoista leikatuiden kynsien suhteen.

[64] Veselovskij, s. 62-63.

[65] Moškov, s. 49; Janulaitis, s. 196.

[66] Veselovskij, s. 62.

[67] Janulaitis, s. 196.

[69] Tšubinskij, s. 87.

[71] Черемисскiя вѣрованiя. Вятскiя губернкiя вѣдомости 1860 N:o 27.

[72] Tšeremsanskij, s. 192.

[73] Смоленский этногр. сб., s. 308.

[74] ibid., s. 309-310.

[75] Makkonen 2665 Korpiselkä.

[76] Tagebuch, s. 95. Ks. edelleen Filimonov, Вятскiя губ. вѣд. 1868 N:o 48; Оренбургом губ. вѣд. 1845 N:o 42; N.I., Вятстя губ. вѣд. 1861 N:o 23.

[77] Вятсшя губ. вѣд. 1838 N:o 3.

[78] Iеромонахъ Макарiй, Нижегородскiя губ. вѣд. 1849 N:o 49.

[79] Nalimov SUS 3; Sorokin, s. 43.

[80] Snellman, s. 46.

[81] Kullaa 131 Tyrvää.

[83] Meriläinen II 1190 Hirvisalmi.

[84] Puustinen 308 Kiihtelysvaara.

[85] Mustakallio 276 Sotkamo, Kuhmo, Paltamo.

[86] Karjalainen 208 Jyvöälaksi; Paulaharju 4721.

[87] Paulaharju SUS.

[88] Murman, s. 289.

[89] Ollinen 486 Noormarkku.

[90] Marttińi II 417.

[91] Evsevjev, Обычаи и вѣрованiя, сопряженныя съ рожденiемъ, дѣтствомъ и смертью. SUS.

[92] Uspenskij, s. 79.

[93] Balov, ЭО VI, s. 99.

[94] Balov, ЭО LI, s. 100.

[95] Frazer I, s. 871-372.

[96] Karjalainen 204 Jyvöälaksi.

[97] Marttińi 1186 ("yleinen Karjalassa").

[98] Paulaharju 4715.

[99] Nalimov, ЭО LXXII-LXXIII, s. 14.

[101] Nalimov, ЭО LXXII-LXXIII, s. 14.

[102] Nalimov SUS 4.

[103] Gondatti, s. 71.

[104] Murman, s. 298 (Pohjois-Pohjanmaa); Skogman, s. 162; Paulaharju 5182 Hailuoto; idem 4713 Venäjän Karjala ("Naisten tukka tuleh, miehien tukka tuulella."); Karjalainen 209 Jyvöälaksi Ven. Karj. ("Tuulella urosen tukka, Naisen tukka tuleh."); Hotinen I 33 Mäntyharju ("Miehen tukka l. tukat tuuleen, vaimon tukka tuleen."); Lindqvist 153 Loimaa.

[105] Murman, s. 298. — "Hapsinkatkiainen" tavataan myös muodossa hapsenkakkiainen. Kakkiainen taasen saattaa merkitä haltiata, vrt. unikakkiainen.

[106] Hotinen I 33 Mäntyharju.

[107] Lindqvist 153 Loimaa.

[108] Paulaharju 4713.

[109] Karjalainen 209 Jyvöälaksi; Paulaharju 4714 Vuonninen; Hjorth 105 Perniö.

[110] Paulaharju 5183 Hailuoto; Tarkiainen 589 Juva; Perttola 90 Iitti.

[111] Brandt 799 Jalasjärvi.

[112] Tyyskä 72 Askola.

[114] Skogman, s. 162.

[115] Paulaharju 4713 Ven. Karj.

[116] Karjalainen 209 Jyvöälaksi.

[117] Pekkola b4) 224 Elimäki.

[118] Aus dem inn. und äuss. Leben.s. 491.

[119] ibid., s. 139-140; Hurt I 3, 211. N:o 44 Tarvastu.

[120] Hurt I 2, 711 N:o 15 Andru.

[121] Wiedemann, Aus dem inn. und äuss. Lehen, s. 139-140.

[122] Marttińi III 724 Kivijärvi.

[123] Balov, Э0 LI, s. 119.

[124] Nikiforovskij, s. 76.

[125] Beskr. om Svenska Allmogens Sinnelag, s. 56.

[126] Pettersson EKS 27 Nauvo; Kullberg EKS 198, 201 Strömfors.

[127] Pettersson EKS 27 Nauvo.

[128] Wuttke, s. 133-134.

[129] Hartland II, s. 132-133; Frazer I, s. 378.

[130] Wiedemann, Aus dem inn. und äuss. Leben, s. 478. — Viron ruotsalaisista saaristoasukkaista kerrotaan, että vaimo miehensä kuoleman jälkeen leikkasi palmikkonsa ja pani sen vainajan arkkuun (Eusswurm II, s. 293 Nachtr.).

[132] Gondatti, s. 66, 71.

[133] Краткое описанiе; vrt. Karjalainen, s. 89.

[134] Karjalainen, s. 64.

[135] Esim. Erivanin läänin armenialaiset uskovat, että enkeli, joka kuljettaa mukanansa kuolleen sielua, saapuu kolmekymmentä yhdeksän päivää kestäneen matkan jälkeen hiuksiselle sillalle. Tässä enkeli kehoittaa sielua pelkäämättä menemään hiussillan yli (Bunjatov, s. 157-158).

[136] Moškov, s. 49.

[137] ibid., s. 48-49.

[138] Moljarov, s. 743-744.

[139] Ks. lisäksi: Burtsev II, s. 399; Demidovitš, s. 138; Frazer I, s. 384-385.

[140] Karjalainen, s. 111-112.

[141] Veselovskij, s, 62.

[142] Пoxop. обр., ЭО LXIII, s. 161.

[143] Paulaharju 4710.

[144] Marttińi III 596.

[145] Koskinen b 4) 1 Hausjärvi.

[146] SKVR IX 4, 1497 Pihtipudas; Hyvärinen 260 Rääkkylä.

[147] Hertzberg, s. 49.

[148] Gummerus ja Ranni 926 Pihtipudas; Lång E. 35 Mäntyharju.

[149] Andelin, s. 288.

[150] Vidbom 218 Pieksämäki.

[151] Jaakkola b 4) 35 Rauma.

[152] Gummerus ja Ranni 928 Pihtipudas; Viitanen F. O. 86 Mouhijärvi.

[154] Aus dem inn. und äuss. Leben, s. 391.

[155] Hurt I 3, 502 N:o 26 S. Jaani; I 2, 430 N:o 21 Laijuse.

[156] Matikainen 26 Kurkijoki.

[157] Hyvärinen 259 Rääkkylä.

[158] Viipurin Uutiset 1877 N:o 14.

[159] Puustinen 324 Kiihtelysvaara.

[160] Kanninen 111 Rautalampi.

[161] Brandt 1301 Jalasjärvi.

[162] SKVR IX 3, 1498 Koski.

[163] Gummerus ja Ranni 941 Pihtipudas.

[164] Teräsvuori 114 Merikarvia.

[165] idem 109 Inari. Jos nukkuva heräsi hiuksia leikattaessa, ei taialla ollut tulosta.

[166] Viitanen F. O. 33 Mouhijärvi.

[167] Wiedemann, Sjögrens Livische Grammatik, s. 84-85. — Tämän taian jälkimäisen osan saattaisi pikemmin katsoa kuuluvan lemmennosto- kuin hävitystaikoihin. Tienhaara tavataan kauempana tutkimuksessamme taian suorituspaikkana yleensä, sellaisissa taikatoimissa, joissa ruumiillisen substanssin levittämisellä tahdotaan aikaan saada mahdollisimman laajaa yhteyttä tahi suurinta mahdollisuutta siihen tuntemattomien yksilöiden kanssa, m.m. naimaonnen hankkimisen tarkoituksessa.

[168] Nalimov SUS 3; Sorokin, s. 43.

[169] Nalimov SUS 3.

[170] Taikatapoja Savossa ja Karjalassa. U. Suom. 1878 N:o 153.

[171] SKVR IX 4, 22 Viitasaari.

[172] Qvickström 45 Simo.

[173] Kalliola b4) 5 Lammi.

[174] Meriläinen 386.

[175] Manninen 825 Liperi.

[176] Paulaharju 3221 Uusikirkko.

[177] Rytkönen 1100 K:vaara, H:vaara.

[178] Nurmio 2561 Nurmes.

[179] Meriläinen 2158 Ven. Karj. — Samanlaisella taialla, käyttämällä morsiamen hiuksia hääpäivänä, saadaan tämä ikävöimään sulhasensa kotona (idem II Г214 Hirvisalmi Ven. Karj.).

[180] Yhtenä runkona juurakosta kasvava.

[181] Meriläinen II 1359 Kiimasjärvi Ven. Karj.

[182] idem II 1358 Kiimasjärvi.

[183] Pihtiputaan Kirjallisuuden Seura 66. Viitasaari.

[184] Makkonen 240 Korpiselkä.

[185] Meriläinen II 817 Luusalmi Ven. Karj.

[186] Vihervaara 510 Hämeenkyrö.

[187] Meriläinen 2159 Ven. Karj.

[188] Meriläinen 370 Suomussalmi.

[189] Taioista ja taudeista. Hämeen Sanomat 1885 N:o 97; Meriläinen 173.

[190] Meriläinen 389.

[191] Brandt 1332 Jalasjärvi.

[192] Rytkönen 1078 Kiihtelysvaara.

[193] Puustinen 363 Kiihtelysvaara.

[194] idem 364 Kiihtelysvaara.

[195] Meriläinen II 373, 374 Pirttilahti Ven. Karj.

[196] Nurmio 2227 Nurmes.

[197] idem 2233 Nurmes.

[198] Kreutzwald, s. 17 ja seur.

[199] Tässä otettakoon huomioon myöskin se, että n.s. koropuuhun on Suomessa kohdistunut taikauskoisia luuloja, onpa sellaista puuta pidetty metsänhaltian puuna. Tällaista puuta näissä taioissa käytettäessä on siis saatettu ajatella haltioiden nostattamista.

[200] Ajateltakoon tässä esim. taikaa, jossa hiukset pannaan kuolleen tiaisen suuhun, joka sidotaan kuolleen hevosen jouhilla kiinni.

[201] Ks. Hartland II, s. 118 ja seur.; Frazer I, s. 375 ja seur.

[202] Ks. Popov, s. 29.

[203] ibid., s. 208.

[204] ibid., s. 215.

[205] Paulaharju 2585 Uusikirkko.

[206] Hyvärinen 288 Rääkkylä.

[207] Tikkanen 493 Kiuruvesi.

[208] SKVR IX 3, 275 Sääksmäki.

[209] ibid. IX 3. 927 Längelmäki.

[210] Wiedemann, Sjögrens Livische Grammatik, s. 85.

[211] Seeligmann I, s. 292.

[212] Popov, s. 213. — Hiuksista varoesineenä taikuutta vastaan ks. vielä Seeligmann IT, s. 144.

[213] Rekola 3 Tottijärvi.

[214] Hyvärinen E. J. 36 Kontiolahti.

[215] Tanttu 111 Hirvensalmi.

[216] SKVR IX 4, 1251 Pihtipudas.

[217] Vihervaara 599 Perniö.

[218] Kirj. Kuukausl. 1871, N:o 7, s. 167.

[219] Saarimaa 801 Laitila.

[220] Roslin 10 Taivassalo. — Sama taika Jyrinpäivänä: Makkonen 222 Korpiselkä. — "Karvakakkara" ristileipätaikinasta ensi kertaa uloslaskettaessa: Lamminen 68 Suistani o. — Karvat leipäpalan kanssa syötettynä: Tanttu 110 Hirvensalmi; Roslin 56 Maaria; Rytkönen 1452 Liperi.