Tahi on sokeripalanen, samalla tavoin meneteltyä, kastettava vereen kolmesta kohden ja väskynän t.m.s. sisään pantuna kierrettävä kolme kertaa sen ympäri jota taiotaan. Sokeria väskynään pantaessa sanotaan:
Kolminkertainen ruumiin ympäri kuljettaminen, ensimäisessä tapauksessa taikojan, toisessa taiottavan, tarkoittaa saattaa vereen kastettu pala vielä kiinteämpään yhteyteen asianomaisen koko personallisuuden kanssa, josta näiden välille syntyvän siteen ajateltiin käyvän vielä voimakkaammaksi.
Taikoihin liittyvissä loitsuissa nähdään homeopatisen ajatustavan olevan vallalla. Samaan käsitepiiriin kuuluvat mielikuvat sisältyvät itseensä taikaankin. Eräässä tapauksessa valmistetaan lemmenjuoma siten, että otetaan verta vasemman käden nimettömästä sormesta ja pannaan sitä veteen tammiselle lautaselle. Tähän veteen pudotetaan paitansa läpi kolme palavaa hiiltä. Silloin juomaa nauttineen rakkaus alkaa palaa kuin tuli ja valkea taikojaa kohtaan.[404] Eräässä toisinnossa käytetään vereen kastettujen kolmen sokeripalan vahvikkeeksi "harakoiteltuja" suoloja; taian vahvikkeena siis erään määrätyn organismin osan ajateltu substanssi.[405]
Rakkauden siteen rakentamiseen eri sukupuolten välille saatetaan erikoisesti käyttää vielä sanguis menstruus'ta, jolle tässä, kuten yleensäkin, omistetaan hyvin voimakas taikavaikutus. Sitä on — tietysti taiottavan tietämättä — annettava viinan, kahvin, punssin t.m.s. juoman seassa.[406] Tällä taikajuomalla saattaa olla niin vahva vaikutus, että taiottu tulee mielipuoleksi rakkaudesta.[407]
Veren avulla aikaansaatu rakkauden taika ajatellaan niin voimakkaaksi, että se eräässä toisessakin tapauksessa saattaa aiheuttaa mielipuolisuuden, nimittäin jos kaksi poikaa rakastuttavat saman tytön itseensä, syöttämällä tällä salaa kolmesta kohti itsestään otettua vertansa.[408] Tällaisia keinoja käyttämällä aikaansaaduilla avioliitoilla sanotaan olevan sen varjopuolen, että ne tulevat onnettomiksi kun taikajuomaa nauttinut myöhemmin saa tietää olleensa taikuuden alaisena.[409]
Paitsi sukupuolten välisen rakkauden rakentamiseen verta käytetään suomalaisessa taikuudessa muidenkin samantapaisten siteiden synnyttämiseen. Näistä seuraavassa esimerkkejä.
Jos nuorukainen pettää neidon, niin että seurauksena on lapsi, äiti voi saada isän kiinnitetyksi lapseen, niin ettei tämä sitä heitä, ottamalla napanuoraa leikatessaan verta ja antamalla sitä hänelle.[410] Koira saadaan isäntäänsä seuraamaan ottamalla vasemman käden nimettömästä verta ja antamalla sitä tälle leipäpalassa.[411] Toisinaan tämäntapaisissakin taioissa vaaditaan monimutkaisempaa menettelyä: veri on otettava kolmesta kohti ruumiista,[412] sitä tulee olla yhdeksän tippaa ja on se annettava sellaisen leivän kannasta leikatussa palassa, josta on annettu kolmelle kerjäläiselle,[413] tahi on leipä syötettävä koiralle jalkojensa välistä.[414]
Naimisissa olevien välistä suhdetta vahvistamaan veri luonnollisesti on yhtäläisesti sopiva taikomisväline kuin tavallisissa lemmennostotaioissa. Vaimo saattaa saada mieheltänsä vallan ottamalla verta vasemman käden nimettömästä ja vastaavasta varpaasta ja saattamalla sen sokerimurussa miehensä suuhnn.[415]
Veri on ollut taikuudessa yleisenä välikappaleena nimen yhteydessä, tehtäessä liittoa tahi sopimusta paholaisen kanssa. Tällaisessa käytännössä se on suomalaisissa metsästystaioissa. Kun leikkasi haavan vasempaan nimettömään sormeensa, kirjoitti verellä nimensä leppään, josta kuori oli otettu pois, ja lupasi itsensä paholaiselle, saattoi saada miten paljon hyvänsä jäniksiä.[416] Sama saavutettiin kirjoittamalla verellä nimensä kolmen yhdestä juuresta kasvavan koivun kannon päällä kolmelle paperipalalle ja hautaamalla ne kantojen juurelle.[417]
Nämä taiat ovat verrattavat tämän luvun alussa mainittuun metsän haltian esiinmanaustaikaan sekä yleensä sopimuksentekoon paholaisen kanssa verellä kirjoitetun nimen kautta. Veren käyttö liittyy tällaisissa taikatoimissa toiseen voimakkaaseen taikatekijään, nimeen, jotka toistensa yhteydessä aikaan saavat erittäin voimakkaan, mystillistä tunnetta sisältävän taikavaikutuksen.
Veren taikakäytännöstä puhuttaessa ei sovi sivuuttaa erästä sangen huomattavaa alaa siinä, nimittäin sen käytäntöä suomalaisten taianomaisessa lääkitуstaidossa. Täällä löydetään se ensiksikin diagnostisia tarkoituksia palvelemassa. Esim.: Sairaan vaatteesta otetaan palanen ja siihen sairaasta verta. Tämän palan panee tietäjä päänsä alle ja saa nukkuessaan tietää, mikä tauti sairasta vaivaa ja mistä se on tarttunut.[418]
Profylaktisessa, ehkäisevässä käytännössä on veri seuraavassa taiassa. Matkoille lähdettäessä otetaan "vasemmasta sormestaan" verta, pannaan sitä tervan sekaan ja tehdään kolme ristiä hevoseen, yksi otsaan, pyörteiseen, toinen vasempaan etukavioon ja kolmas selkään ristiluidcn päälle; silloin ei "kalman väki" tule rekeen eikä selkään.[419]
Laajin käytäntö on verellä kuitenkin taianomaisessa terapiassa Niistä sairauksista, joita veren välityksellä parannetaan, on ensi sijassa mainittava hammaskipu. Yli Suomen on hammastautia parannettu siten, että kipeätä hammasta kaivellaan puisella tahi metallisella kaivimella, tikulla, neulalla tahi naulalla, suden hampaalla, kokon kynnellä j.n.e. Kaivelemisella on tavallisesti aikaan saatava joko veren vuoto hampaasta tahi kaivimen pään veristyminen.[420] Sangen yleistä on, että kaivin on tehtävä jostakin ruumiin tahi yleensä kuoleman kanssa tekemisissä olleesta esineestä (ruumislauta, ruumisarkku tahi sen kansi, hautaristi) tahi että se on otettu kynnyksestä. Viimeksi mainitussa tapauksessa on erittäinkin sellainen tikku voimakas, joka on otettu kirkon, muutetun huoneen tahi sellaisen huoneen kynnyksestä, jonka yli on kuljetettu ruumiita.[421] Verinen tikku tahi tikut viedään yleensä samoihin paikkoihin kuin mistä se on otettukin. Ne useimmiten suljetaan puuhun kaivettuun reikään, joka tiukasti tukitaan naulalla. Usein on erikoisesti määritelty, mitä laatua kiinnityspuun tahi taiassa muuten käytäntöön tulevan puun tulee olla (pihlaja, leppä, haapa, koivu, honka, kolme yksinäistä pihlajaa j.n.е.). Myöskin saatetaan tikku ottaa tervaskannosta tahi "einepuusta", metsänuotiolla yöllä ihmisen ja tulen välissä olevasta puusta.[422] Joskus tikku on otettava puun pohjoispuolelle kaivetusta kolosta[423] tahi on kuljettava pohjoista suuntaa kunnes määrätty puu tulee vastaan.[424] Toisinaan vaaditaan puulta vielä erikoisempia ominaisuuksia. Sen tulee olla sellainen, joka metsässä tuulella hankaa (naukuu) toista vastaan,[425] tahi uhripuu, johon karhun pääkalloja on ripustettu.[426] Yleisenä ehtona on, että puiden, hampaan kaivin joihin on vietävä, tulee olla yksinäisiä, niin kaukana, että saattaa luulla, ettei niitä koskaan kaadeta.[427]
Tikkujen kiinnityspaikkana ei suinkaan aina ole seisova puu. Ne voidaan panna myös esim. reikään, joka on tehty kolmasti muutetun huoneen seinään veitsellä, ja lyödä kirvespohjalla kiinni,[428] peräseinään kairalla tehtyyn reikään (jolloin hampaankaivin lyödään siihen tulppana)[429] tahi yksinkertaisesti seinän rakoon.[430] Vielä voidaan menetellä niin, että otetaan leppäpölkky, siihen kaivetaan yhdeksän reikää sydämeen asti semmoisella vasenkätisellä kairalla, jonka tekijää ei tunneta, kaivetaan tervaskannosta otetulla tikulla hampaan juurta niin että veri lähtee, pannaan verta reikiin ja lyödään hyvin lujaan. Pölkky pannaan lähteen pohjaan maan sisään.[431]
Taikaan liittyy usein loitsu. Tikkujen päälle lyötäessä sanotaan: "Älä kalua luuta, pait puuta."[432] "Syö mato puuta, mutta älä luuta".[433] "Syö perkele punta ja pehkeitä, Elä kristityn kastetun luita, kalava."[434] Tahi tikkuja puuhun asetettaessa: "Mene tuonne ja anna hänen terveytensä takaisin."[435] "Kidu ja rassaa tässä puussa niinkuin sen ihmisen hampaissa, jonka verta näissä tikuissa on."[436] "Hampaat parantukoon ja puuta kolottakoon."[437] "Syö mato puuta, mutta älä luuta."[438]
Vienankarjalaisissa loitsuissa hammastaudin aiheuttajana, "syöjänä, kaluajana", esiintyy madon ohella jonkinmoinen personifioitu taudinolio, "hiien häkki", "tuonen häkki", "hiien poika". "Tuonen toukka", "hiijen hurtta l. rakki". Loitsu kohdistuu tähän taudinolioon, jota manataan poistumaan hampaasta, ja taikatoimen tarkoituksena on sen poissiirtäminen ja kahlehtiminen.[439]
Se seikka, että puuhun saatetaan naulata paljasta verta[440] ja reikään semmoisenaan syljetään veristä sylkeä,[441] joka sitten tulpalla kahlehditaan, osoittaa, että veren useimmissa tapauksissa ajatellaan sisältävän itsensä taudin aineen, johon siis taikatoimi on kohdistettava.
Taikaopillisen perusajatuksensa kannalta hannnastaudin parannusmenetelmät muodostavat verrattain selväpiirteisen ja yhtenäisen ryhmän. Vallitsevana ajatuksena niissä on taudin siirtäminen taudin aineen tahi aiheuttajan välityksellä. Joskaan tätä käsitystä muistoonpanoissa yleensä, muutamaa kertaa lukuun ottamatta, ei ole ilmaistu, on selvää, että taudin ajatellaan siirtyvän puuhun tahi että tauti jää siihen paikkaan, mihin kaivimet tahi veri on pantu. Tauti ajatellaan välittävän aineen, useimmissa, tapauksissa juuri veren avulla kahlehdittavan, kiinnitettävän, vangittavan siirtopaikkaansa. Jos kaivimet otetaan puusta pois, alkaa tautikin uudestaan, tahi jos puu kaadetaan, tulee pakotus takaisin.[442] Juuri tämän takia on tarpeellista, että taikapuuksi käytetään sellaista, jota ei hakata maahan.
Teknillisessä suhteessa hannnastaudin parannustaiat osoittavat jonkunmoista yhtäläisyyttä m.m. hiuksia taikomisvälineenä käyttävien nefaristen taikojen kanssa. Niiden suhteen on kuitenkin huomiollepantava eräs erotus. Hammastaudin parannuksessa ei ruumiillisen substanssin käsittely aiheuta ihmiseen kokonaisuudessaan kohdistuvia vaikutuksia, eivätkä nämä vaikutukset ole häneen nähden negativisia, vaikkakin taikamenetelmä on sama kuin hiuksia käyttävissä nefarisissa taioissa. Tämä johtuu siitä, että taikavaikutuksen ei nyt ajatella varsinaisesti kohdistuvan sen henkilön olemukseen kokonaisuudessaan, joka on taikomisen esineenä, vaan sen vaikutuksen ala on rajoitettu.
Tässä suhteessa ovat valaisevia taikoihin liittyvät loitsut. Niiden kannalta taikatoimi kohdistuu johonkin personoituun olentoon, joka on hammaskivun syy ja aiheuttaja. Tiedetään, että tauteja sellaisenaan usein personoidaan tahi niiden aiheuttajaksi ajatellaan personoitu paha olento, taudin deemoni. Suomalaisetkin ovat ajatelleet monia sairauksia persouallisiksi, eläviksi olennoiksi. Tällaiseksi ovat he käsittäneet varsinkin ruttotaudin.[443] Monesta muustakin taudista on käsitys sama. Paljon itkevässä lapsessa on "itkettäjä"; jos se heikkoudesta ei voi hallita päätänsä, siinä on "niekku"; nikotuksen aiheuttajana on "nikottaja", koitauti kulkee loitsujen mukaan teitä pitkin, ja eräiden kuumetaudin tilojen aiheuttajana on personoitu olento. Mielipuolisuudenkin syyksi luullaan joskus ruumiillistunutta taudin deemonia. Eräs Viitasaaren tietäjäin luota tullut mielipuoli sanoi heti lääkkeitä nautittuaan luotansa lähteneen mustan metson, jonka perästä hän heti sai järkensä takaisin.[444]
Samoin on asianlaita hammastaudissakin. Sen syynä on aistimilla muka havaittava "hammasmato", joka hammasta jäytää ja syö, tahi nimitetty paha olento, joka aiheuttaa taudin. — Näiden seikkojen valaisemiseksi pysähdyttäköön vieläkin kysymykseen tautien aiheuttajista.
Villikansojen yleinen luulo on, että tauti tahi taudin henki asuu ruumiillistuneena jossakin kivessä, puunsäleessä tahi muussa senlaatuisessa aineellisessa esineessä. Australian alkuasukkaiden keskuudessa noidat vetävät määrätyin tempuin ruumiistansa ulos maagillisen aineksen, jota he nimittävät bolya, ja jonka he kvartsipalan muotoisena voivat saada ottamaan sijansa potilaan ruumiissa. Myöskin vesien henkiolennon, joka oli aikaan saanut taudin erään pojan jalassa, väitettiin taikurien vetäneen esille kipeästä paikasta kiven muotoisena.[445]
Lappalaiset näyttävät Castrénin mukaan ajatelleen taudeista samaa ja käsitelleen sairautta käsin kosketeltavana olentona. Eräs nainen Venäjän Lapissa paransi niukahdusta kuljettamalla sormiansa edestakaisin nyrjähtäneellä kohdalla ikäänkuin etsien kipuja. Kauan etsittyään onnistuikin hänen saada ne sormenpäidensä väliin. Sitten puristi hän niitä kynsiensä välissä, vei hampaidensa väliin ja sylki lopuksi suustansa näin muserretut kiusanbenget. Tämä uudistettiin useampaan kertaan ilman loitsua.[446]
Tällainen personoitunut ja ruumiillistunut tautiolento onkin hammastaudiu parannuksessa useimmiten ensi sijassa taikatoimen ja loitsun esineenä. Kipeän hampaan juuresta saadun veren ajatellaan olevan suhteessa siihen ja veren käsittelyllä sympatetista johtoa myöten saatavan aikaan vaikutus itseensä tautiolentoon.
Ajatus taudin siirrosta on useissa taioissa jo sellaisenaan havaittavissa, mutta varsinkin loitsuissa on se silminnähtävä. Taudin siirto toiseen olentoon tahi esineeseen taudin paikan eli sairaan elimen substanssin välityksellä on yleinen menettelytapa varsinkin niissä tapauksissa, joissa sairaus on ulkoisesti todettavissa tahi selvästi paikallistunut. Tätä valaistakoon muutamilla esimerkeillä.
Suomalaiset parantavat paisetta panemalla siitä otettua märkää puuhun tahi keppiin tehtyyn reikään, jonka päälle asianmukaisesti loitsimalla lyödään tappi.[447] Tahi: paiseesta annetaan märkää kulkukoiralle,[448] tahi paunaan sitä pikku venheeseen, joka annetaan tuulen viedä.[449]
Mutta sellaisissakin taudintapauksissa, joissa taudin tartunta-ainetta tahi sen kanssa välittömässä yhteydessä olevaksi ajateltua substanssia ei voida siirron välikappaleena käyttää, noudatetaan samaan mielikuvaan perustuvia parannusmenetelmiä. Suomessa on parannettu sairauksia kuljettamalla potilasta halkaistun pihlajan lävitse.[450] Sairasta lasta, jonka taudin luultiin olevan maasta, parannettiin viemällä se kolmelta sivulta maasta irtiotettuun turpeeseen tehdyn reiän läpi;[451] Syrjänit asettavat liinan, paidan tahi jonkin muun esineen kipeälle paikalle ja heittävät sen tielle toivoen, että joku ottaa sen mukaansa. Samoin heittävät he kylpyvitsan, jolla sairasta on kylvetetty ulos, toivossa että joku astuu sen yli, jolloin tartunta, pež, siirtyy tuohon varomattomaan. Eräitä tauteja he koettavat siirtää eläimiin, esim. ympäröimällä kipeän paikan kuumalla leivällä ja syöttämällä sen lampaalle; tahi ottavat he sellaisen oinaan villoja, joka ei vielä ole vuoden vanha eikä ole ollut yhteydessä lampaiden kanssa ja kietovat villat kipeän paikan ympärille. Sitten annetaan villat leivän kanssa oinaan syödä.[452] Venäläisillä ovat tämänlaatuiset parannustavat yleisiä. Lasten sairauksia (rachitis y.m.) he parantavat niin, että vievät lapsen metsään, etsivät siellä kaksi vierekkäin kasvavaa pientä tammea, joiden luo vanhemmat asettuvat ja antavat vuorotellen lapsen toinen toiselleen puiden väliköstä. Sitten otetaan lapsen paita ja kapalot ja jätetään tammeen sidottuina metsään. Tätä parannustapaa nimitetään "pois kantamiseksi" (относъ).[453]
Ei liene epäiltävää, etteikö tautia tässäkin koeteta siirtää puuhun, joskin taikatoimessa samalla voi olla tietoisuudessa toinenkin ajatus, nimittäin lapsen ja nuoren puun saattamisesta toistensa yhteyteen, edellisen kasvun ja kehittymisen edistämiseksi.[454]
Toisena vallitsevana käsityssuuntana hammastaudin parannusmenetelmissä on imitativinen ajatustapa, pyrkimys määrätyllä menettelytavalla jonkin välittävän siteen välityksellä tahi suoranaisesti ex opere operato saada aikaan muodolleen ja näköjään samanlaisia vaikutuksia taian esineeseen. Tähän saattaa olla samalla yhtyneenä homeopatisia mielikuvia. Esim. taiassa, jossa otetaan tikku puusta siitä kuorta kokonaan irroittamatta ja sillä hammasta vereen saakka kaivettua pannaan paikoilleen ja kuori päälle, on taudin siirto puuhun voimakkaimpana mielikuvituksessa. Sitävastoin taiassa, jossa leppäpölkkyyn kaivetaan yhdeksän reikää sydämeen saakka, pannaan niihin verta ja tukitaan lujasti nauloilla ja vihdoin itse pölkky upotetaan lähteen pohjaan, on vallitsevana ajatus taudin tahi taudin haltian vangitsemisesta; tätä paitsi siihen liittyy vielä homeopatinen lisämielikuva kylmän lähteen tuskaa sammuttavasta ja vilvoittavasta vaikutuksesta.
Tämän jälkeen tarkasteltakoon vielä eräitä niiden taikojen sarjasta, joissa veri taikomisvälineenä on käytännössä. Varsin tyypillisiä ovat eräät verenseisotustaiat. Niissä koetetaan verenvuotoa ehkäistä alistamalla itse veri soveliaan taikatoimen alaiseksi. Näin saadaan verenjuoksu lakkaamaan naulaamalla itseänsä verta leppänauloilla muutettujen huoneiden (joissa on pidetty ruumiita) kynnykseen ja kolmanteen hirteen, samalla loitsien:
Jos kädestä vuoti verta, pantiin sitä "karaniekka" (karan reiällä varustettuun) avaimeen ja vietiin sepän ahjoon. Kun se juoksutettiin sinne, verenvuoto lakkasi.[456] Veren kuumentamalla kuivaamista ja karreksi polttamista on muunkinlaatuisten taikatointen yhteydessä harjoitettu, jonka ohella luonnollisesti ajateltiin samanlaisen vaikutuksen kohdistuvan vereen kokonaisuudessaan. Raudan haavaa tukittiin esim. siten, että pantiin verta sen teräaseen päälle, joka haavan oli aiheuttanut, ja pidettiin sitä hiilien päällä, kunnes se oli kuivanut karreksi.[457]
Useimmat verenseisotustaiat ovat juuri tällaisia, joissa sulkeminen, naulaaminen, kahlehtiminen ja kuivaaminen muodostaa taian keskeisen toimen. Veren vuoto sieramista saatiin lakkaamaan, jos mentiin sellaisen aidan luo, jonka tekijää ei tiedetty, ja nostettiin kolme varaketta (varaseivästä) ylös, tiputettiin verta näiden seipäiden reikiin ja pantiin varakkeet paikoilleen.[458] Naisen liika verenjuoksu saatiin paranemaan panemalla verta pienelle paperilistalle ja työntämällä avaimen reikään.[459] Vielä voidaan verenvuoto pysähdyttää keittämällä juoksevaa verta puhtaassa padassa ja antamalla sen kovalla tulella kiehuen kuivaa kovaksi. Tämä verikakku syötetään vertavuotavalle ihmiselle itselleen.[460]
Vallitsevana taikaopillisena perusajatuksena näissä taioissa on homeopatinen käsitystapa ja siihen perustuvat mielikuvat. Käsittelemällä verta sellaisenaan sellaisin tempuin, jotka ilmaisevat vangitsemista, sulkemista, kiinnittämistä, pysähdyttämistä (naulaaminen, ahtaaseen paikkaan sulkeminen, kuivaaminen), ajatellaan saatavan aikaan yhtäläinen vaikutus tähän aineeseen kokonaisuudessaan. Viimeisessä toisinnossa on samalla neutralisoiva menettelytapa käytännössä, s.o. käytetään lääkkeenä itseään parannuksen alaista ainetta.
Menettelytapaa vastaavasti muuttamalla voidaan vereen vaikuttaa päinvastaisella tavalla, aiheuttaa ankara verenvuoto. Raudan haava saadaan juoksemaan verta, jos otetaan verta haavasta tahi veristä vaatetta ja sidotaan koskeen johonkin kiven nurkkaan tahi risuun kiinni.[461] Jos taasen joku on taikomalla aiheuttanut toiselle teräaseella syntyneen haavan ("nostoraudan" haavan), voidaan taikojalle itselleen saada sellainen verihaava, jota ei mitenkään voida tuketa, ottamalla taiotun haavasta lähtenyttä verta, polttamalla sitä kosken kivellä vanhan luottimen päällä kypeniksi ja panemalla kypenet koskeen.[462]
Psykologiselta sisällöltään viimeksimainitut taiat ovat selväpiirteisiä. Veren saattaminen kosken yhteyteen aiheuttaa siinä samanlaisen juoksun ja kuohunnan kuin koskessa. Auran luotin on saattanut tulla käytäntöön sen viiltävää ja leikkaavaa toimintaa ajateltaessa.
Suomalais-karjalaisen taika-aineiston runsaasta varastosta valitsemme vielä eräitä veren käytäntötapoja taikatarkoituksiin. Kuten aikaisemmin puheena olleita organismin ainesosia, saatetaan vertakin käyttää suoranaisesti lääkitsemistarkoituksiin. Esim. mielenvikaisuutta parannettiin neutralisoivaa menettelytapaa sovelluttaen siten, että otettiin verta potilaan vasemmasta kainalosta ja sylkäistiin sitä suustansa kirkon luona sen silmille, jonka luultiin taioillaan mielenvikaisuuden aiheuttaneen.[463]
Tässä en saata sivuuttaa erästä sellaisenaan yksinkertaista veritaikaa, joka saattaa olla suhteessa siihen tapa- ja käsitysryhmään, joka määrää isän noudattamaan eräitä säännöksiä sinä aikana, jolloin lapsi on tulossa maailmaan. Vaimo takaa itselleen helpon synnytyksen ilman jälkikipuja, jos raskaana ollessaan ottaa verta mieheen tulleesta haavasta ja nielee sitä tuoreena sisällensä.[464] Ne käsitykset, joiden mukaan jälkeläisen kohtalo ja kehittyminen on mitä kiinteimmässä yhteydessä vanhempien elon ja olon kanssa varsinkin raskauden aikana ja jotka säätävät äidille lukemattomia käyttäytymisohjeita ja kieltoja, eivät kohdistu ainoastaan äitiin. Myöskin isän ajatellaan olevan maagillisen sympatian suhteessa lapseen syntymän aikana. Suomalais-ugrilaisista kansoista luulevat useat, että vaikeat synnytykset aiheutuvat m.m. siitä, että isä on rikkonut aviollista uskollisuutta, ja että hänen synnytyksen helpottamiseksi on tunnustettava hairahduksensa. Tätä paitsi on syntymisen yhteydessä noudatetuissa tavoissa muitakin, joissa isän ajateltu yhteys synnytysprosessin kulkuun kuvastuu. Nämä käsitykset ovat monella taholla johtaneet siihen, että isän on synnytyksen ja jälkeläisen aikaisimman lapsuuden aikana kieltäydyttävä kovasta työstä, noudatettava dieettiä, jopa käytävä vuoteeseenkin (n.s. kuvada).
Koska verellä yleensä solmitaan yhteyttä myöskin eri ihmisyksilöiden välille useammanlaatuisia tarkoituksia varten, saattaisi olettaa, että aviomiehen veri lapsivaimon sisällisesti nauttimana olisi alkujaan tarkoittanut sen yhteyden vahvistamista, mikä syntyvän, synnyttäjän ja isän välillä on, päämääränään siirtää osa synnytysprosessin taakasta miehen osalle tahi neutralisoida niitä epäedullisia tahi vahingollisia vaikutuksia, jotka isän kautta voisivat kohdistua synnyttäjään ja jälkeläiseen. Käsitys synnytystuskien siirtämisestä synnyttäjästä miehiin, jopa muihinkin eläviin olentoihin, näkyy Lencqvistin mukaan kuuluneen suomalaisten taikaluuloihin.[465]
Lopuksi mainittakoon vielä eräitä sellaisia veren käytäntötapoja suomalaisessa taikuudessa, jotka näyttävät perustuvan vähemmän selväpiirteisiin taikaprinsipeihin. Jos joi yhdeksän kastamattoman lapsen verta, tuli täydeksi noidaksi ja pääsi lentämäänkin.[466] Napanuoraa leikattaessa lähtevää verta on käytetty tyttölapsen kasvojen voitelemiseen syntymisen jälkeen, jotta tästä tulisi kaunis.[467] Karjataioissa ihmisverta annetaan sisällisesti lehmälle poikimisen edistämiseksi.[468] Kuukautisverestä likaisen paidan huuhdevedellä parannetaan hevosten ähkytautia;[469] sitä käytetään myös profylaktisesti laskiaistaioissa[470] sekä ulkonaisesti Jyrinpäivänä karjan suojelemiseksi pedoilta.[471] Vielä on luteita poistettu edellisellä tavalla likaisella paidalla.[472]
Veri — kuten usein toisetkin ihmisruumiin ainesosat — on näissä taioissa saanut yleisiin taikaopillisiin prinsipeihin perustumattomia käytäntötapoja yksinkertaisesti siitä syystä, että sitä yleensä on pidetty voimakkaana taikomisvälineenä. Ensinmainitussa taiassa kuvastuu sitäpaitsi pyrkimys harvinaisen taikatuloksen saavuttamiseksi käyttää mahdollisimman vaikeasti täytettävissä olevaa taikakeinoa.
Hielle näytään taikuudessa usein omistettavan samanlaisia ominaisuuksia kuin verelle. Sen vuoksi se on taikomisvälineenä useissa niihin ryhmiin kuuluvissa taioissa, joita veren välityksellä on nähty suoritettavan.
Erittäin runsaasti on suomalais-karjalaisessa taika-aineistossa hien avulla suoritettavia lemmennostotaikoja. Menettelytavat ovat yleensä samat kuin aikaisemmasta tunnetuissa hiusten ja varsinkin veren avulla suoritettavissa. Yleismuotona on lemmenjuoman tahi lemmenpalan laatiminen käyttämällä varsinaisena taika-aineena hikeä, s.o. hien antaminen ruoan tahi juoman, kuten juuston, sokeripalan, namusien, ohranjyvien, marjojen, kahvin, viinan, nisupalan t.m.s. kanssa taiottavalle.[473]
Tästä yksinkertaisesta muodostaan taika on kehittynyt usein hyvin mutkallisiksi taikamenetelmiksi. Useimmiten käsitetään hien avulla aikaansaatava yhteys syntyvän siten, että sen hikeä, joka tahtoo jotakin toista itseensä suostuttaa, saatetaan välittömään fyysilliseen yhteyteen suostuteltavan kanssa. Sisällinen nauttiminen on tässä tietysti varmimmaksi katsottu ja samalla yksinkertaisin tie.
Usein on kuitenkin ajatus yhteyden aikaan saamisesta vaatinut havainnollisempia toimenpiteitä. Näin on molempien hiki joskus saatettava ensiksi toistensa yhteyteen ja sitten annettava taiottavalle[474] tahi on molempien kontrahenttien nautittava taika-ainetta.[475] Monasti on tarkalleen määrätty, mistä ruumiin kohdasta hiki on otettava. Useimmin on käytännössä kainalohiki. Välittävä esine, leipä- tahi juustopala, sokeripala, namuset, marjat, pidetään tätä varten tarpeellinen aika (esim. yhdeksän tuntia, kolmena pyhänä kirkossa käydessä j.n.e.) kainalokuopassa.[476]
Näihin perusmuotoihin liittyy paljon erikoismenettelyjä. Niin saatetaan esim. ottaa kolmesta marjasta mehua leivänmuruseen, kääriä se silkkilangalla ja pitää kolme torstaita vasemmassa kainalokuopassa.[477] Tahi on pojan otettava hikeä vasemman, tytön oikean kainalon alta[478] tahi on juuston kappaletta kuljetettava kolmena sunnuntaina kainalonsa alla,[479] kolmena peräkkäisenä sunnuntaina vasemman kainalon alla,[480] sokeripalaa pidettävä saunassa kylvettäessä vasemman kainalon alla[481] j.n.e.
Usein määritellään tarkemmin, mistä ruumiinosasta hiki on otettava. Paitsi kainalohikeä, on se saatava esim. kolmesta kohden ruumista,[482] reisistä,[483] rinnasta,[484] sydämen kohdalta[485] tahi vasemman jalan kantapäästä.[486] Sudor cunni mainitaan erikoisesti; sitä käyttämällä, s.o. pitämällä suoloja kolme yötä tässä ruumiin osassa ja kolme yötä vasemman kainalon alla, valmistetaan taikasuolat.[487] Hien saamiseksi voidaan seurata eri menettelytapoja, esim. pitämällä hiestytettävä aine kainalon alla tanssittaessa tahi ottamalla se saunassa kylvettäessä. Esim.: Sauna on lämmitettävä kolmena torstaina lehtipuilla ja istuttava kuuman saunan lauteilla, kunnes hikiherneet juoksevat pitkin ruumista; näitä otetaan astiaan ja säilytetään niin, ettei tuuli saa niihin käydä.[488] Toisinaan tarvittava hiki saadaan hikisestä vaatteesta.[489]
Useissa toisinnoissa se aine, jonka välityksellä hikeä taiassa käytetään, on saanut suuremman huomion ja hikeä käyttämällä valmistetaan taikaleipä, -juoma, tahi -suolat. Häämenoissa joku morsiamen sukulaisista panee vettä morsiamen napakuoppaan, sotkee siinä jauhoja tahtaaksi, josta leivottu kokkare paistetaan ja sopivassa tilaisuudessa syötetään sulhaselle.[490] Toinen taikapalan valmistustapa on seuraava. Neitoset panevat rukiisia jauhoja sokeriveteen, hierovat ne reisiensä päällä leiväksi, joka saunan uunissa kuivattuna on annettu toivotulle. Valmistuksessa lausuttavasta loitsusta ("reisirieska, karvakakkara" j.n.e.) päättäen on taikapataan pantu karvojakin.[491] Pitämällä suoloja polvensa päällä ja kuivaamalla saunan uunin edessä valmistetaan taikasuolat joko lemmen herättämistä varten[492] tahi ylivallan saamiseksi avioliitossa.[493]
Paitsi varsinaisessa lemmen herättämistarkoituksessa hien käyttö on yleistä muissakin avioliittoasioiden alalle kuuluvissa taioissa. Hyväsopuisen miehen saa se, joka ennen vihillemenoa panee juustopalan kainalonsa alle ja antaa vihiltä tultua sulhasen syödä.[494] Kosimaan lähdettäessä pitää käydä koskella, jossa kolme tahi neljä myllyä pyörii, ottaa sen alapuolesta koskilimoja, kääriä ne sokeripalan ympärille, kuljettaa kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään paidan hihan lävitse, panna vasempaan kainaloonsa ja antaa perillä tytölle.[495] Kosittaessa voidaan joko tytön tahi vanhempien suostumus hankkia syöttämällä näille makeinen, jolla on pyyhitty paljasta ihoa sen kuumana ollessa, jota on kuljetettu paidan oikeanpuolisen hihan läpi, mihin vielä on pantu verta vasemman käden nimettömästä sormesta ja puhallettu kolmasti.[496] Kosintaonni voitiin taata myöskin seuraavalla taialla. Saunassa irtautunutta hikeä hierotaan suoloihin, jotka talletetaan ja sopivassa tilaisuudessa heitetään sen talon vesisaaviin, josta kositaan. Silloin koko talon väki aivan väkisin työntää sen henkilön rakastuttajalle, jota hän tahtoo.[497]
Niiden taikojen joukkoon, joissa ihon eritteen avulla synnytetään yhteyttä avioliiton aikaansaamisen tarkoituksella, lienevät vielä luettavat ne, joissa naimaikäiset neidot juhannusaattoiltana alastomina vierittelevät itseänsä sellaisen talon ruispellolla, jossa on naimattomia poikia; näin pääsee neito asianomaiseen taloon miniäksi.[498]
Virolaiset ovat lemmennostotaioissaan käyttäneet hikeä samalla tavoin kuin suomalaiset. Neitoset ovat herättäneet vastarakkautta m.m. antamalla nuorukaisen nauttia muiden marjojen joukossa kainalokuoppahiellä kostutetun mansikan.[499] Eräässä tiedossa yksityiskohtaisesti kuvattu toisinto muodostaa sekin analogian suomalaisille. Tyttö saavuttaa miehen rakkauden, jos hän käy kolmena lauantai-iltana saunassa, pyyhkii siellä villaisella vaatepalalla hikeä koko ruumiistansa sitä kastelematta, ja tilaisuuden sattuessa antaa miehelle vettä juotavaksi, ensin kastettuaan nämä kolme vaatepalaa juomaan ja puserrettuaan veden siihen.[500]
Venäläisten lemmennostotaioissa on hiellä sama tehtävä kuin edellä tarkastelluissa. Lemmen herättämiseksi on miehen esim. hiottava hyvin, pyyhittävä hikeänsä liinalla ja samalla liinalla siveltävä rakastettuansa.[501]
Muun ihmisruumiin substanssin tavoin hiellä on käytäntönsä myös pahansuopaisessa magiassa. Menettelytavat ovat yleensä samoja, joita on tavattu aikaisemmin tämän laadun taikuudesta puhuttaessa. Pahaa saatettiin aiheuttaa toiselle myös siten, että vihamiehen hikeä (ja hiuksia) pantiin sellaisen kalan suuhun, joka kulkee pohjoiseen päin virtaavassa purossa, ja päästettiin kala irti.[502] Suomessa ovat pahansuopaiset panneet ruumista hautaan laitettaessa ruumiin mukaan, hiusten ja vaatteiden ohella, myös vihamiestensä hikeä, josta kalma alkoi näitä vaivata.[503]
Kostotaikana, hivuttavan sairauden taioillaan aiheuttaneelle, hankitaan taikoneen vaatteesta palanen ja hierotaan siihen hikeä sairaan vasemmasta kainalosta, sidotaan vaatepala punaisella langalla kalan pyrstöön ja päästetään se menemään; silloin sairaus kääntyy itseensä taikojaan, eikä häntä voida siitä päästää, jollei kalaa saada takaisin.[504] Hien avulla voitiin suorastaankin aiheuttaa toiselle onnettomuutta, esim., jos otettiin hikeä taiottavan jaloista, kainaloista ja päästä ja kiinnitettiin se punaisella veralla "kalman sormeen". Verka ommellaan punaisella langalla sormen ympärille tupeksi, se pannaan käärmeen suuhun, joka puolestaan upotetaan lähteen pohjaan. Seurauksena on kaatumatauti.[505]
Vastataikana, neutralisoimaan taikomalla aiheutettua psyykillistä sairaloisuuden tilaa, käyttää potilas omaa kainalohikeänsä, syöttämällä tahi juottamalla sitä sille, joka taioillaan on sairauden aiheuttanut.[506]
Lääkitsemistarkoituksiin, esim. poistamaan vatsanpurua lapsesta, on loitsun ohella sisällisesti annettu sellaisesta kourasta saatua hikeä, jolla ruumiita on pesty.[507]
Mainittakoon tässä vielä eräs ala hien käyttöä suomalaisten taikuudessa, nimittäin eläimiin kohdistuvat hien avulla suoritettavat taiat. Tarkoituksiltaan ja suoritustavaltaan ovat ne toiselta puolen analogisia esim. hiuksia ja verta välikappaleina käyttäville samanlaatuisille taioille, toiselta oikeastaan samoja kuin vastaavat lemmennostotaiat. Näin voidaan ne sivuuttaa vain muutama esimerkki esittämällä. Voidaan esim. ottaa leipäpala, pitää se kainalonsa alla niin että siihen tulee hikeä ja antaa se maakiven päällä eläimelle.[508] Tällaisilla taioilla kiinnitetään useimmiten koira haltiaansa. Kainalohiellä kostutettu pala on joskus syötettävä koiralle vasemmalta polveltansa,[509] joskus on sitä ensin kuljetettava määrätyllä tavalla ihoansa pitkin[510] tahi käytettävä kolmea leipäpalaa, joilla ensiksi kierretään itsensä.[511] Myöskin suolat ovat karjataloissa hien kanssa käytännössä taian suoritusvälineenä.[512] Tällaisia syöttöpaloja tahi suoloja käyttävien taikojen tarkoituksena on useimmiten saada karja palaamaan hyvin kotia laitumelta. Taian suorittajana on niissä eläinten hoitaja, joka käyttää omaa hikeänsä.[513]
Aivan samoin kuin esim. veri, on hikikin suomalaisessa taikuudessa vielä saanut käytäntötapoja, joissa se sellaisenaan on taikavaikutuksen aiheuttajana. Näin esim. metsästystaioissa käsiteltiin pauloja naisen sukupuolielinten hiellä.[514]
Toiselta puolen oli taasen pauloja viritettäessä varottava niitä paljain käsin koskettelemasta ja yleensä on taioissa hien suhteen noudatettava varovaisuutta: esim. pahansuovissa taioissa ei taikomisvälineitä saa kosketella niin, että hiki niihin pääsisi; siitä olisi seurauksena taikavaikutuksen kääntyminen itseensä taikojaan.[515] Tällainen luulо onkin helposti saattanut syntyä seurauksena yleisistä käsityksistä ruumiin substanssilla aiheutettavista taikavaikutuksista.
Syljelle omistetaan tavoissa yleensä monenmoisia taikavaikutuksia. Maagillinen ajatustapa ei tee eroa varsinaisen ruumiin substanssin ja organisten eritteiden välillä. Sen vuoksi sylki, kuten hikikin, käytäntönsä puolesta on pääasiallisimmissa kohdin rinnastettava edellisten kanssa.
Sylki on helpoimmin esille saatavissa ja valmiin käytäntöön kaikista ihmisruumiin eritteistä. Tämä seikka kelpaa mahdollisesti selitykseksi sille, että sylki on saanut laajan käytännön sellaisissa taikatoimissa, jotka edellyttävät jonkin taikavälineen mahdollisimman helppoa ja vaivatonta käytäntöönsaantia. Näin on sylki ja sylkeminen yleinen vastataioissa, joissa nopealla tempulla on viipymättä neutralisoitava ja tyhjäksi tehtävä jokin taikavaikutus.
Toiselta puolelta syljen yhtenä organismin eritteistä ajatellaan kelpaavan aikaan saamaan samanlaisia sympatetisia yhdyssiteitä alkulähteeseen kuin varsinaiset organismin osaset. Määrätyn kohtalon alaisena se voi aiheuttaa ihmiselle sairautta y.m. onnettomuutta. Siis senkin suhteen on noudatettava tarpeellisia varotoimenpiteitä. Tästä ovat varsinaisesti saaneet alkunsa monet sylkemiskiellot, joskin niiden perustana joskus saattaa olla muitakin syitä.
Sylkeä ei kuitenkaan sanottavassa määrässä käytetä taikomisvälineenä sellaisissa suorastaan tyypillisissä taikaryhmissä kuin lemmennosto- ja kontaktitaiat yleensä sekä nefarinen taikuus. Näistäkin on kuitenkin esimerkkejä. Sellaisia on syrjänien keino saada koira seuraamaan itseänsä antamalla sille leipäpala, johon on sylkäisty,[516] sekä suomalainen taika sylkeä lehmän suuhun, jottei se pyrkisi pois kotoa.[517]
Tämän sijaan tunnetaan joukko taikatoimia ja taikauskoisia käsityksiä, joissa tunnettu ajatus ihmisen ja hänen erillään olevan ruumiillisen substanssinsa, tässä tapauksessa syljen, välillä kyllä on havaittavissa, mutta sillä on ahtaampi, lokalisoitu merkitys.
Näihin olisin taipuvainen lukemaan monet sylkemiskiellot, joiden ohella seuraukset varomattomasta tahi sopimattomasta sylkemisestä kohdistuvat suuhun ja suussa oleviin elimiin. Virolaisilla tunnetaan kielto sylkeä tuleen. Kiellon rikkomisesta on seurauksena rakot kielessä. Joka taas sylkee variksen jälkeen, saa hampaansa mustiksi ja kieroiksi.[518] Liiviläisten käsityksissä seuraus varomattomasta sylkemisestä kohdistuu silmiin. He sanovat, kun lapset syljeskelevät: "Ala silg, siz kāzābad nä´rad silma."[519] Votjakit uskovat, että jos joku kirvestä teroittaessaan sylkee kovasimeen, hänen kielensä puhuessa ikäänkuin takertuu kiinni, s.o. hän ei voi puhua nopeasti eikä lausua selvästi sanoja.[520] Syrjänien on ollut kiellettyä sylkeä tuleen. Kiellon rikkomisesta on seurauksena ihohalkeamien muodostuminen suuhun. Joka taasen sylkee kuumalle kivelle, sen kieli kuivettuu.[521]
Suomalaisessa taika-aineistossa eräät taiat kuvastavat sylkemisen ja syljen suhdetta suun elimiin, mutta edellisistä hiukan eriävässä merkityksessä. Sylkeminen ei täällä tavallisesti aiheuta mitään negativista seuraamusta suun elimille, vaan päinvastoin poistaa niistä sairauden. Yleistä on kielessä olevan rakon poistaminen loitsun ohella maahan sylkemällä.[522] Tämä yksinkertainen menettely on — kuten tavallista — voinut kehittyä monimutkaisemmaksi: sylkemispaikkaan on paljaalla jalalla tehtävä risti,[523] on syljettävä kolme kertaa[524] j.n.e.
Suomalainen taikakäytäntö yhtyy ikivanhaan tapaan poistaa kielen rakkoja. Marcellus Empiricus määrää niitä parannettavaksi sylkemällä.[525]
Tapa parantaa kielen rakkoja manauksentapaisen loitsun yhteydessä sylkemällä on varmaankin suhteessa käsitykseen kielen sairastumisesta varomattoman ja sopimattoman sylkemisen seurauksena. Lähinnä lienee tässä ollut vaikuttamassa neutralisointiprinsipi, s.o. paha on parannettava samoja teitä ja samoja välikappaleita käyttäen kuin mistä se on syntynytkin.
Tarkasteltakoon vielä erikseen syljen käyttöä eräisiin parannustarkoituksiin. Näissä on huomattavinta silmän ja silmän seutujen sairauksien parantaminen syljellä. Liiviläisten käsitys silmäluomiin syntyvien ajettumien, n.s. näärännäppyjen syntymisestä varomattoman sylkemisen seurauksena on jo mainittu. Mutta samalla tunnetaan sylkeminen juuri näärännäppyjen parannuskeinona. Ne saadaan poistumaan sylkemällä vasten potilaan kasvoja.[526] Tahi on niitä kolmasti pyyhittävä kissan hännällä ja joka kerta sylkäistävä.[527] Ersämordvalaiset ovat samaten poistaneet tätä sairautta sylkemällä ja loitsimalla.[528] Tässä on siis vallitsemassa sama suhde kuin kielen sairastumisen ja parantamisen välillä.
Sylki on ikivanhoista ajoista saakka ollut erikoisesti suosittu juuri silmätaudeissa. Evankelioissa on kolme ihmekertomusta, joissa Jesus käyttää sylkeänsä parantamisessa (Markus 7: 33, 8: 23, Johannes 9: 6) ja kahdessa niistä hän parantaa sokean. Tacitus kertoo keisari Vespasianuksen parantaneen sokean sylkemällä unessa saamansa osoituksen mukaan tämän silmiin.[529]
Sangen yleistä on sylkeminen eräissä taikatoimissa, joista useimmat kuuluvat profylaktisten temppujen luokkaan, toisin sanoen, ovat selviä varaustaikoja. Pestessään jostakin ojasta silmiänsä, suomalaiset siihen ensiksi kolmasti sylkevät.[530] Silmänpesuveteen on muutenkin ensiksi syljettävä, sitten ei siitä mitään tartu.[531] Lasta kylvetettäessä on saunaveteen samasta syystä aina syljettävä[532] ja lapsen riepuja järvessä pestäessä on riepua ensin kolmasti puraistava, sitten syljettävä veteen.[533]
Samoin on haaskan ohi kuljettaessa sekä kun astutaan huoneeseen, jossa ei ennen ole oltu, sylkäistävä.[534] Tämä on tehtävä jonkunlaisen tartunnan ehkäisemiseksi.[535]
Sylkemällä varaudutaan yleensä epämääräiseltä pahalta, vaikeasti todettavissa olevaa taikavaikutusta vastaan. Jos lapsi säikähtää, imaistaan vesi lapsen silmistä, sylkäistään lattiaan ja syljetään, "niin ei tartu".[536] Kun huomataan kahdesta tikusta, oljenkorresta t.m.s. lattialle muodostunut risti, on tarkoin varottava astumasta sen yli, jollei heti lueta loitsua ja syljetä kolmasti eteensä.[537] Tuntemattomalta taholta uhkaavaa epämääräistä tartuntaa vastustetaan asiaankuuluvan loitsun yhteydessä sylkemällä. Esim.: Syljetään kolmasti ja sanotaan: "Ei tännään tartu, nythän on sunnuntai, maanantai, tiistai j.n.е.", siis mainitaan sen päivän nimi, mikä kulloinkin on.[538]
Vanhojen suomalaisten tietää Lencqvist vesillä ollessaan, kun heidät tapasi vihuri, sylkeneen sitä kohti, arvellen siinä olevan noita-akan tahi pahan hengen.[539]
Erästä "pahan silmän" uskon muotoa, kehumisella tahi kiittämisellä aiheutettavaa vahingollista taikavaikutusta, on Suomessa sylkemällä vastustettu. Karjalassa oli lapset silmäämisen pelosta ristille tuotaessa huolellisesti kääritty vaatemyttyyn, niin että kasvoja oli vaikea saada näkyviin. Kun eräs kirkkoherran rouva kaivoi lapsen kasvot näkyviin ja kehui, kummi kolmasti sylki.[540]
Sylkemällä on ehkäisty myös selvästi tajuttavaa tartunnan vaaraa. Jos mennään saunaan, jossa aikaisemmin on kylpenyt tarttuvaa tautia poteva, on kolmasti syljettävä eteensä.[541] Trachoman tarttumisen ehkäisemiseksi on sitä sairastavaa syljettävä silmille.[542] Hammastaudissa syljettiin kolme kertaa perätysten pulloon, joka vietiin kiehuvaan hetteeseen.[543]
Virolaisten käsitysten mukaan näyttää yleensä olevan kiellettyä sylkeä tuleen. Tämän kiellon rikkomisesta on seurauksena kipeytymät kielessä ja suussa.[544] Myöskin on sylkeminen täällä tunnettu varaustaikana. Silmiä pestessä on joko syljettävä maahan[545] tahi kolme kertaa pesemään ruvetessa ja siitä lakattua.[546] Ennenkuin istutaan maahan, on siihen kolmasti syljettävä, samoin, kun noustaan istumasta ylös.[547] Kun joesta juodaan, on sitä ennen jokeen syljettävä, silloin ei vedestä koidu mitään "pahaa".[548] Sille paikalle, jolle lasketaan virtsaansa, on ensin kolmasti syljettävä. Silloin eivät "ma alused" käy päälle.[549]
Eräät etäisempien suomensukuisten kansojen sylkitaiat muodostavat analogioita Itämeren suomalaisille. Jos votjakki kompastuu yhtäkkiä tasaisella paikalla kulkiessaan, niin että hänen jalkansa käy kipeäksi, hänen on heti käännyttävä takaisin ja syljettävä sille paikalle; muussa tapauksessa jää ihminen koko eliniäkseen rammaksi.[550] Jos taas votjakki kaatuu, sylkäisee hän kaatumispaikalle ja sanoo oste! s.o. herra armahtakoon![551]
Syrjänit suojelevat ulostusta pahanilkiseltä taikuudelta määrätyllä tavalla sylkemällä.[552]
Votjakit ovat vielä sylkemällä vastustaneet sellaista taikavaikutusta, joka syntyy peiliin katsomisesta. Jos joku katsoo peiliin ja lähtee sen luota siihen sylkemättä, on hän tämän jälkeen vähitellen laihtuva. Jos taasen pienelle lapselle, kun se ei vielä puhu, näytetään hänen kuvansa peilissä, jää lapsi mykäksi koko iäkseen.[553] Jo antikin, samaten kuin lukuisille myöhemmän ja nykyajan kansoille on ollut tunnettua taikatila, joka syntyy katselemalla omaa kuvaansa kuvastimessa tahi vedenpinnassa. Tämä psykoneurologiselta pohjalta lähtevä lumouksen tila, joka ilmenee taikauskoisena pelon ja vastenmielisyyden tunteena omaa peilikuvaa katsellessa, on johtanut luuloihin, joiden mukaan kuvastimeen katselemisesta saattaa varsinkin lapsille olla pahoja seurauksia. Saksalaisen taikaluulon mukaan ei lapsi saa katsoa kuvastimeen, ennenkuin se on vuoden vanha. Muutoin siitä tulee turhamainen, ylimielinen, tuhma, tahi on hän sammaltava j.n.e.[554]
Suomalaisessa taikakäytännössä on sylkeminen, joko loitsuun yhtyneenä tahi ilman, ollut varsin yleistä eräissä kalastustaioissa, varsinkin onkiessa noudatetuissa. Onkeen tahi syöttiin sylkeminen on yleistä yli koko Suomen. Taian tarkoituksena on saada kalat paremmin ottamaan pyydykseen, joskus estää niiden peräytymistä tahi irtautumista ongesta.[555] Myöskin saatetaan hyvän kalaonnen saamiseksi sylkeä ensimäisen kalan suuhun ja heittää se takaisin veteen.[556] Puhaltaminen, jolla taioissa yleensä on sama asema kuin sylkemisellä, tavataan myös kalastustaioissa.[557]
Näitä tapoja ja taikoja käsittääkseen on lähdettävä eräistä aiemmin puheenaolleista seikoista. Lähinnä on johdettava mieleen muutamien toisten ihmisruumiin eritteiden, esim. hien käytäntö metsästystaioissa. Ollen taikavälineenä samanarvoinen näiden kanssa, sylki on voinut saada samanlaisen merkityksen n.s. yhteystaikojen välikappaleena kuin veri, hiki y.m. Syljellä on siis ajateltu aikaan saatavan yhteyttä ei ainoastaan luontoon ja toisiin ihmisyksilöihin, vaan myös haltioihin, henkiin ja jumaluusolentoihin. Tällä tavoin sylki metsästys- ja kalastustaioissa, yhtähyvin kuin hiki ja veri metsästystaioissa, saattaa olla taikomisvälineenä yhteyden aikaansaamiseksi metsän ja veden riistaa suoviin haltioihin, tarkoituksella turvata pyytäjälle näiden avunanto. Tänne kuuluvat loitsut näyttävät tätä väitettä tukevan. Niissä puhutellaan taikaa tehtäessä metsän tahi veden haltiaa, tahi lupaa taikoja itsensä paholaiselle, mikä alkuaan on saattanut tarkoittaa yhteyttä asianomaisen haltian kanssa.[558]
Muutamissa suomalaisissa parannustaioissa sylkeä käytetään yhdenmukaisesti veren kanssa taudin poistamiseen siirtämällä. Hammassärkyä poistettaessa on eräiden taikojen yhteydessä, joissa veri on varsinaisena taudin siirtäjänä, erikoisesti painostettu, että taudin siirto- tahi kiinnityspaikkaan on syljettävä. Mutta yksinomaan syljenkin avulla voidaan hammastautia poistaa, esim. menemällä sellaisen huoneen sijalle, joka on kolmasti muutettu, kaivamalla sinne kolme kuoppaa ja sylkemällä jokaiseen kolmasti, lausuen: "Vieköön se säryn, joka huoneenkin on vienyt!" Tämän jälkeen pannaan kivi jokaisen kuopan peitoksi.[559]
Sylki näyttää vielä erikoistuneen yskän parannuksen välikappaleeksi taioissa, jotka muodoltaan ovat analogisia hammastaudin parannustaioille. Jos yskittää liiaksi, on mentävä sellaiselle maalle, jota ei ikipäivinä kynnetä, ja syljeksittävä puiden juurille loitsien: "Ryvi ryhjä, huoju honka, päristä paha petäjä."[560] Tahi on yskän parantamiseksi puuhun tehtävä reikä, johon yskäistään, sylkäistään ja [lyödään] tappi päälle.[561]
Näiden enemmän tahi vähemmän tyypillisiin taikaryhmiin kuuluvien käytäntötapojen ohella syljellä ja sylkemisellä on vielä laaja käytäntö mitä erilaisimmissa taioissa, joissa sylkeminen usein ei ole taian oleellisimpana osana, vaan sillä on taikaa vahvistava merkitys. Monieu loitsujen ohessa, joihin ei huomattavampaa taikatointa yhdy, syljetään, varsinkin parannusloitsuissa. Toisissa taasen on syljellä jonkun verran huomattavampi tehtävä.
Näin voidaan terärauta lumota syljellä vaarattomaksi.[562] Puremalla rautaa kolmesta kohden loitsun ohella ja samalla sylkemällä saavutetaan sama tarkoitus.[563] Raudan haavan parantamisessa ja verenvuodon seisauttamisessa sylkeminen loitsun ja muun taikatoimen yhteydessä on tavallista. Joskus syljetään suorastaan haavaan.[564]
Syljen käytöstä taikatoimissa mainittakoon vielä sylkeminen taikasuolojen y.m. taikakompositionien valmistuksessa. Esim. tuulesta tarttuneeksi luullun sairauden, "tuuleisen" parantamisessa käytettäviin suoloihin syljetään,[565] "lennon" suoloihin,[566] palohaavojen parannussuoloihin,[567] kivellä loukatun parantamiseksi tehtäviin suoloihin[568] ja "lapsen itkettäjää" parannettaessa käytettävään taikakompositioniin.[569]
Useissa, varsinkin viimeksi puheenaolleissa tapauksissa, lienee syljellä yksinkertaisesti parannusaineen tehtävä. Sellaisessa merkityksessä on sillä joka tapauksessa ollut käytäntöä. Suun eritettä ovat suomalaiset käyttäneet selvästi parannusaineena sellaisenaan, esim. palaneen kivun huojentamiseksi[570] ja maasta tarttuneen taudin, "maahisen" parantamiseksi, jota varten kipeää paikkaa kolmasti nuoltiin,[571] sekä n.s. "sampaiden" parantamisessa.[572]
Vielä silmäiltäköön syljen käyttöä muutamissa hajanaisissa, erilaisiin aloihin kuuluvissa suomalaisissa taioissa. Tällaisia ovat esim. luteiden poisto seinään loitsun keralla sylkemällä,[573] mehiläisen pistoa vastaan varautuminen,[574] rakkauden lumoista pääseminen kolmasti vihkisormuksen läpi sylkemällä,[575] kerityn lampaan pyyhkäisy kolmasti villatukolla, johon joka kerran syljetään,[576] j.n.e. Sylkeä käytetään ennustettaessakin.[577]
Kuten monasti muuallakin taian ja loitsun keskinäistä suhdetta arvosteltaessa, on monien tällaisten taikamenetelmien suhteen joskus vaikeaa päättää, onko varsinainen taiallinen puoli menetelmän vallitsevin osa vai onko se vain vahvistamassa loitsua. Niissä taioissa, joissa syljellä aikaan saadaan selvästi todettavia sympatetisia suhteita samaten kuin hiuksilla, verellä, hiellä y.m., se on taiassa epäilemättä oleellisimpana osana. Samoin parannustaioissa, joissa sylki kipeän kohdan yhteyteen saatettuna on suoranaisena parannusaineena. Niissä taikatoimissa, joissa sylkeminen joko semmoisenaan tahi vähäpätöiseen ja vähän kehittyneeseen taikatoimeen yhtyneenä tavataan kehittyneemmän loitsun yhteydessä, useinkin sen jäljessä lienee sillä loitsua tahi toista taikatointa vahvistava luonne.
Tässä otettakoon vielä huomioon eräs sylkemisen taikapsykologinen puoli. Sylkeminen tapahtuu monasti sellaisten loitsujen yhteydessä, joissa loitsija ironian, herjauksen, ylenkatseen tahi säikähdyttämisen avulla pyrkii aikaansaamaan taikavaikutusta. Sylkeminenhän on aina ollutkin ylenkatseen ja herjauksen ilmaisukeinoja. Tällaisiin loitsuihin ja sylkemiseen yhtyy usein ylenkatsetta tahi inhoa ilmaiseva interjektioni: "hoo", "pthoo", "hyi" j.n.e. Että tällaista mielenliikutusta juuri pyritään aikaan saamaan, osoittaa se, että parannustarkoituksessa toista vasten kasvoja syljettäessä sanotaan olevan sitä paremman, mitä enemmän potilas suuttuu.
Henkäys, puhaltaminen käsitetään taioissa usein samanarvoiseksi sylkemisen kanssa ja tavataan sen vuoksi samanlaatuisissa taikatoimissa kuin jälkimäinen. Puun aiheuttamaa kipeää, "puun vihoja" parannetaan puhaltamalla loitsun ohella kipeään paikkaan.[578] Kun on joku kipu tahi haava jalassa, suojellaan se kylpemään mentäessä ärtymiseltä puhaltamalla oven saranaraudan läpi kipeään kohtaan.[579]