Kun kosijoita odotteleva neito heittelee silminvetensä sille tielle, josta luulee kosijain tulevan, hän näyttää kauniilta kosijain mielestä. Hyvä naimaonni taataan myöskin, jos pestään juhannusaamuna ennen auringonnousua silmät, heitetään vesi kolmasti muutetun huoneen kynnyksen ylitse vasemman olkapään yli ja sanotaan:
Vielä kehittyneemmistä tämänlaatuisista taioista esitettäköön seuraava. Venäjän Karjalassa tytöt hankkivat naimaonnea siten, että pesevät silmänsä kolmella uudella kuulla, ensimäisenä torstaina auringonnousun aikana, jolloin samalla kammataan pää ja pannaan kammatessa lähteneet hiukset talteen sekä sidotaan hiuspalmikot kolmenlaisella nauhalla kiinni. Viimeisen pesemisen jälkeen, kun nauhat ovat olleet kolme yötä palmikoissa, päästetään ne auki, viedään pesuvesi kolmen kirkon kellotapuliin, pirskoitetaan kelloihin ja kellojen kieliin lemmennostolukuja lukien; palmikkonauhat pannaan piiloon johonkin kelloja ylemmäksi, yksi nauha kuhunkin tapuliin. Näin rupeaa tytön maine kuulumaan monilla kirkoilla.[729] Jos taas tytöt juhannusyönä pesevät käsiään kolmesta käsiastiasta kolmella kaivon kannella ja vievät pesuvetensä kolmen kirkkotien haaraan, lähtevät kesakot ja sulhaset mieltyvät heihin paremmin.[730]
Naimaonnen hankkimisessa ovat suomalaiset yleensäkin usein turvautuneet taikakylpyihin ja pesuihin. Tällaiseen tarkoitukseen käytetty taiottu kylvetysvesi räiskytetään erään taikatoisinnon mukaan ikkunoille ja katoille,[731] mikä on selvä analogia lapsen ensimäisen pesuveden ja ristimäveden käytölle.
Vielä on huomattava eräiden ruumiinosien huuhdevesi sisällisesti käytettynä määrättyyn henkilöön kohdistuvissa lemmennostotaioissa. Pojan (tytön) saa "käymään perässänsä" kastamalla vasemman jalan kantapäänsä kahviin ja juottamalla sille, jota tahtoo taikoa.[732] Kun "ryssä" kastaa partansa viinamaljaan ja juottaa viinan tytölle, tyttö alkaa hänestä pitää.[733] Riittääpä tähän tarkoitukseen venäläisen kulkukauppiaan laukun päälle satanut ja johonkin ryppyyn kokoutunut vesikin.[734]
Suurin osa pesu- ja ristimävedellä toimitettavista aktivisista taikatoimista kuuluu hyvän naimaonnen hankintataikoihin. Erotukseksi tämän ryhmän aikaisemmin tarkastelluista taioista, nämä useimmiten eivät tarkoita kiinnittää jotakin tunnettua henkilöä, vaan ylimalkaan turvata hyvä naimaonni, hankkia naispuolisille paljon kosijoita, miehelle naisen mieltymys. Tästä johtuu, että näiden taikojen teknilliset keinotkin ovat toiset. Tyypillisten lemmennostotaikojen pyrkimyksenä on luoda ruumiin substanssin avulla välittön yhteys taikomuksen esineiden välille. Viimeksi puheena olleetkin nojautuvat samaan perusajatukseen, mutta koska toinen puoli taian objektista, varsinainen taiottava, tällä kertaa on tuntematon, koetetaan saavuttaa tarkoitus levittämällä taikavälineenä käytettävää ainetta niin laajalle kuin mahdollista. Tällä tavoin toiselta puolen turvataan suurin mahdollisuus taian toteutumiselle, toiselta saatetaan toinen taian objekteista taikasuhteeseen lukemattomiin muihin yksilöihin, minkä lemmen herättämisen kannalta ajatellaan olevan edullista ja takaavan parhaimman menestyksen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi siis veden kanssa menetellään siten, että sillä on mahdollisuus joutua mitä useimpien toista sukupuolta olevien yksilöiden yhteyteen. Sitä m.m. heitetään kauas hajalleen tahi kaikille ilmansuunnille. Tämä ajatusperusta ilmenee selvänä varsinkin suomalaisissa silmänpesuvedellä suoritettavissa taioissa. Vettä viskataan oven päälle, ajatellen, että se näin joutuu yhteyteen jokaisen ovesta kulkijan kanssa, sitä heitetään tielle tahi kirkkoteiden haaraan, jossa kirkolle, parhaimmalle liikepaikalle eri teitä kulkevat ihmiset sitä tallaavat, silmänpesuvettä heitetään kolmasti muutetun huoneen kynnyksen yli, väikyttämällä tässä mielessä analogiaa muuttamisen ja laajalle levittämisen välillä, sitä pirskoitellaan kirkonkellojen kieliin, ajatellen pesuveden äänen välityksellä luovan yhteyttä kaukaistenkin ihmisten kanssa, ja kaikilla näillä toimilla on lopullisena päämääränä yhteyden aikaansaaminen neidon ja nuorten miesten välillä.
Vaikka tuskin saattanee olla epäilystä tällaisen selitystavan sovellettavuudesta, ulotettakoon tarkastelua laajemmallekin, koskapa tämä taikaryhmä psykologiselta perusteeltaan näyttää liittyvän toisiin ja niiden kanssa muodostavan yhtenäisen systemin.
Aikaisemmasta tunnetaan, miten syrjänit, suomalaiset ja venäläiset eräiden tautien parantamiseen ovat soveltaneet tautien siirtokeinoa. Niinä paikallisuuksina, joiden kautta tämän siirtämisen helpoimmin ajatellaan tapahtuvan, ovat tie, tienristeys, raja, ovenripa j.n.е., siis sellaiset paikat, joiden kanssa mahdollisimman moni tuntematon ihminen joutuu yhteyteen. Varsinkin tienristeys tavataan usein tällaisten taikojen suorituspaikkana; ssen merkitys taikalokalitetina saaneekin suurimmalta osalta juuri tämän kautta selityksensä. Eräissä tällaisiin taikoihin liittyvissä loitsuissa esittämämme käsitys sitäpaitsi on nimenomaan esillä. Tanskassa kuume siirretään toiselle siten, että tienristeyksessä sanotaan: "Kold her saet fra mig på dig, som foerst farer på denne korsvej. I navn."[735] Suomalaiset loitsivat paisetta: "Tuonne minä sinut manaan yheksän tien haaraan yheksää miestä vastaan."[736] — Mainittakoon vielä, että venäläiset parantavat valkojuoksua pesemällä yöllä sairaan paidan ja viemällä veden tienristeyksiin kenenkään näkemättä.[737]
Käsitys taudin siirtämisestä tiellä kulkijaan ilmenee siis joskus suoranaisena. Aikaisemmin tarkasteltujenkaan tämänlaatuisten taikojen alkuperä ei saattane olla muu. Muutamissa niissä ilmenee tämä ajatus konkretisessa muodossa, toisissa välillisemmin muun taikatoimen ohella.
Myöskin sellaisessa taikomisessa, jossa taikomalla aiheutettua pahaa poistetaan neutralisoimalla, saattamalla taikomisen välikappaleet tahi joku muu taian yhteyteen kuuluva esine tahi aine, vieläpä paikka t.m.s. takaisin taikavamman aiheuttajalle, tahi jotenkin hänen kanssaan yhteyteen, turvaudutaan edellisenlaatuisiin menettelytapoihin. Näin on laita etupäässä silloin, kun taikavaikutuksen aiheuttaja on tuntematon, niin ettei ole mahdollisuutta päästä hänen kanssaan suoranaiseen, havainnollisesti todettavaan yhteyteen. Koska tähän periaatteeseen perustuvilla käsityksillä ja aikatoimilla on huomattava osa useissa tutkittavanamme olevan aineen kohdissa, kosketeltakoon sitä tässä hiukan yksityiskohtaisemmin.
Pakanalliset tšeremissit loitsivat sairauden rahaan, helminauhaan, sulkaan, munaan, luuhun, kynttilään j.n.e. Jos tällainen taikaesine havaitaan jossakin raossa, reiässä tahi pihalla, haetaan loitsija, joka ottaa sen vanhaan virsuun, ja tämä koetetaan saada taian tekijälle takaisin. Jollei tätä tiedetä, virsu viedään kolmen tien haaraan, jossa sitä piestään pihlajaisilla raipoilla ja sanotaan: "Etsi isäntäsi!"[738]
Samaan ajatukseen perustuviin taikakeinoihin — joissa itsensä taikavaikutuksen aiheuttajan personallisella kosketuksella, sen jäljellä tahi siirretyllä tartunnalla taikavaikutus neutralisoidaan, samalla kuin aiheuttaja on tuntematon — on vielä luettava tapa käyttää eräiden esineiden ja paikkojen huuhdevettä parannusaineena.
Venäläiset parantavat usein esim. säikähdystä ja silmäämistä ovenrivan, ovenpielen tahi akkuuanpielen huuhdevedellä.[739] Kehumalla pilaamista vastaan ovat saksalaiset savustaneet lasta kustakin neljästä nurkasta laastuilla rikoilla, kustakin neljästä pöydän nurkasta kaavitulla aineella ja yhdeksänlaisella puulla.[740] Kasanin tatarit parantavat silmäämisen seurauksia huuhtomalla ovenrivan tahi salvan, kostuttamalla tällä vedellä pyyheliinan ja hieromalla sillä lapsen kasvoja.[741] Syrjänit lääkitsivät silmättyä ja itkevää lasta vedellä, joka saadaan huuhtomalla kaksi pöydän kulmaa ja ovenripa.[742] Myöskin "noituuden parannus veden" (вода отъ уроковъ) valmistamisessa pestään ovenripa ja uuninpankon äärimäinen kivi.[743]
Niiden sairauksien parantaminen, joissa sairauden taikomisillaan aiheuttaneen henkilön ruumiillinen substanssi, hänen vaatteensa palanen, ruumiillisen tahi personallisen kosketuksensa jälki on parannusvälineenä, perustuu myös usein juuri neutralisointiajatukseen. Taikojan ollessa tuntemattoman turvaudutaan edellä esitetyn laatuisiin keinoihin, etsittäessä mahdollisuutta päästä hänen kanssaan kosketuksiin. Tätä samaa menettelytapaa sovellettiin sitten muihinkin senlaatuisiin taikatoimiin, joissa ruumiin substanssin avulla pyrittiin taikasuhteeseen tuntemattoman, epämääräisen yksilön kanssa.
Paitsi tienristeystä ja muita edellä mainittuja taikalokaliteteja ovat nähtävästi useat muutkin, kuten esim. uuninpiippu ja kynnys etupäässä juuri tällä tavoin saavuttaneet taiallisen merkityksensä. Uuninpiipun ajatellaan nähtävästi savun avulla kuljettavan taikatartuntaa. Tanskalaiset siirtävät paiseen johonkin toiseen likistämällä sitä sormilla ja koskettelemalla samoilla sormilla uuninpiippua.[744] Suomalaisissa taioissa sairaan kivut pannaan tuulen mukana kulkemaan pois, panemalla potilaan pesuveteen kolmen puun "liikaa", jotka sen jälkeen kun sairas on pesty, poltetaan hänen vaatteittensa kanssa ja tuhat viskataan ilmaan.[745]
Hiuksia koskevassa luvussa on jo mainittu varsinkin alhaiskultturisten ja luonnonkansojen luuloista ihmisen maagillisesta pyhyyden tahi epäpyhyyden tilasta. Uusien tännekuuluvien tosiasioiden yhteydessä näyttää sopivalta palata näihin seikkoihin uudelleen.
Maagillinen pyhyyden tahi epäpyhyyden tila ilmenee ihmisessä toisaalta muutamissa hänen elämänsä huomattavimmissa tiloissa (syntyminen ja synnyttäminen, avioliiton ja seremoniallisen surun aika j.n.е.), toisaalta omistetaan se sellaisenaan määrätyissä yhteiskunnallisissa asemissa oleville ihmisille. Heidän suhteensa toisiin ihmisiin saattaa olla joko vaaraa tahi päinvastoin onnea ja hyötyä tuottava. Tämän taikavaikutuksen aiheuttajana saattaa olla jo paljas tällaisen henkilön näkeminen, mutta varsinkin hänen kanssaan yhteydessä olleiden esineiden koskettaminen. Luonnollisesti ajatellaan jokainen tällaista taikatehoa omistavan ihmisen fyysillisen olemuksen osa ennen kaikkea näitä taikavoimia sisältävän.
Suomalaiskansojen taikakäsitysten alalta ei ole vaikeaa löytää tällaisia luuloja. Eräitä niistä on aikaisemmin jo kosketeltukin. Paitsi hiuksiin, sylkeen y.m. näyttää pesuveteenkin kohdistuvan tapoja ja luuloja, jotka parhaiten saavat selvityksensä puheenalaisten käsitysten kannalta. Suomessa on papin silminvedelle annettu erikoinen merkitys. Jos neito sillä pesee silmiänsä ja heittää veden seinille, hän saa hyvän naimaonnen.[746] Mutta erittäinkin morsiamen. Se, joka häissä olevista neidoista ensimäisenä saa pestä morsiamen pesuvedellä vihkimisen jälkeen, pääsee ensiksi naimisiin.[747] Toinen huomiota ansaitseva tieto kertoo koko häärahvaan sisällisesti nauttineen nuoren parin pesuvettä. Sulhanen ja morsian pesivät itsensä korvossa (ammeessa) ja tämä vesi pantiin sahtiin ja juotettiin häärahvaalle.[748] Samanlaatuista tapaa tietää Kettunen vepsäläisten noudattavan. N.s. tyttöillassa morsian riisuutuu alasti ja pannaan seisomaan paistinpannulle sekä pestään ylhäältä alas. Pannuun valuva pesuvesi sekoitetaan piirakka- ja vehnästaikinaan, ja kun tällaiset leivokset sitten syötetään sulhaselle, morsiamen tulevalle kotiväelle sekä mahdollisuuden mukaan koko hääseurueelle, niin ollaan varmoja, että hänestä tulee kaikkein mieleinen.[749]
Pari ensimäistä näistä taikatoimista tarkoittavat nimenomaan naimaonnen hankkimista ja viimeinen näyttää olevan jonkunlainen yhteydenluomistaika. Samalla morsiamen ja papin pesuveden käyttämistä voidaan tarkastella eräältä toiseltakin kannalta.
Lukuisten kansojen avioliittotavoissa käsitetään naimisiinjoutuvien olevan sellaisessa erikoistilassa, joka — paitsi heissä itsessään piilevää erikoista alttiutta varsinkin vahingollisille vaikutuksille — saattaa levittää vaikutustansa heidän läheisiinsäkin. Marokkolaisissa häämenoissa on tärkeä osa morsiaimen ja sulhasen oletetulla maagillisella pyhyydellä (baraka), joka muutenkin maurilaisten elämässä näyttelee tärkeätä osaa. Tämä pyhyyden tila on naimisiin joutuvien vaaranalaisuuden eli vastaanottavaisuuden tilan toinen ilmausmuoto, mikä jälkimäinen on niin yleinen käsitys avioliittotavoissa ja aiheena lukuisille seremonioille ja tavoille niissä. Käsitys tästä onneatuottavasta pyhyyden tilasta ilmenee m.m. pyrkimyksenä päästä kosketuksiin kaiken sen kanssa, mikä on ollut jossakin yhteydessä nuorikon tahi hääparin kanssa. Kun nuori pari marokkolaisissa häissä on syönyt seremoniallisen ruokalajinsa, naimattomien miesten on välttämättömästi saatava vähän samasta ruoka-annoksesta tullakseen osalliseksi sen sisältämästä pyhyydestä eli onneatuottavasta voimasta. Morsian ripottelee kotieläimiä hennalla (väri, jolla morsiamen kynnet punataan), jotta ne saisivat menestystä hänen pyhyydestään. Kun nuorikko menee ensi kerran tervehtimään vanhempiaan ja ottaa mukaansa leipää ja muuta ruokaa, hänen on annettava vähän leipää jokaiselle, jonka hän tapaa tiellä. Vanhemmille tuodusta leivästä jaetaan osa koko kylän väelle. Morsian levittää näin ympärillensä onneatuottavaa pyhyyttänsä (baraka).[750]
Näitä pyhyyden, vaaranalaisuuden ja vastaanottavaisuuden tiloja tuntevat useimmat suomalais-ugrilaiset kansat muun ohella juuri avioliittotavoissaan.[751] Eräistä hääseremonioiden toimituksista päättäen näyttäisi tämä nuorikoiden erikoistila käsitetyn muille onneatuottavaksi. Seremonialliselta vesimatkalta morsiamen tuomaa vettä votjakkien häissä hääväki maistelee, sillä pirskoitetaan kaikkia läsnäolevia, sitä heitetään toistensa päälle, siitä valmistetaan ruokaa.[752] Mutta muutoinkin tuntevat esim. syrjänit maagillisen pyhyyden tahi puhtauden (sestem) tiloja. Sellaisia omistetaan esim. pojille ja tytöille määrättynä ikäkautena; ajatellaanpa synnyttämiseen yleisesti yhtyväksi ajateltavan epäpuhtauskäsityksen ohella synnyttäjän määrätyissä olosuhteissa saattavan olla erikoisen pyhyydenkin verhoama. Kolmasti kaksoset synnyttäneen vaimon ei tule kumartaa papille, hän on pyhempi kuin pappi.[753] Jopa yksinomaan erikoisen hyvillä ominaisuuksilla ja lahjoilla varustettu ihminenkin, nopealiikkeinen, kauniisti puhuva, ei kellekään kaunaa kantava, omistaa sellaisen erikoisominaisuuden, että hänellä on hyväätuottava vaikutus toisiin ihmisiin. Sellaisen henkilön kohtaaminen tuottaa onnea, häntä pyydetään pirskoittamaan suustansa vettä sairaan päälle tahi kylvettämään sairasta, jotta tämä paranisi.[754]
Neutralisointiajatuksen kannalta lienevät selitettävissä vielä muutamat sairaan pesussa käytetyn veden käyttötavat sekä eräät näihin verrattavat. Sairaan pesuvesi on vietävä Suomessa niille paikoin, mistä taudin luullaan tarttuneen, tahi hautuumaalle.[755] Samoin on myös sairaan pesuvesi ja parannuksessa tarvittavat esineet otettava niiltä tienoilta, mistä tarttumuksen luullaan olevan alkuisin, sekä vietävä pesuvedet samoille paikoille kuin mistä ne on otettukin.[756] Eräänlaista tartunnan kautta syntyväksi oletettua taudintilaa, kalmaa, jonka ajatellaan aiheutuvan vainajan tahi yleensä kuoleman yhteydessä käytettyjen esineiden koskettelemisesta sekä kirkkomaalta, parannetaan pesemällä. Kalman pesuvesi viedään hautuumaalle eli kalmistoon, siis oletettuun tartuntapaikkaan.[757] Tällöin joskus mainitaan, että vesi on vietävä siihen paikkaan hautuumaalla, mihin se ruumis on haudattu, josta kalma tarttui.[758]
Suomalaisessa taikaterapiassa kylvyt ja pesemiset ovatkin yleisiä parannusmenetelmiä. Niissä kohdistuu suurin huomio usein pesussa käytettyyn veteen. Hammastautia parannetaan valmistamalla erilaisia lisäaineita käyttämällä pesuvesi, jolla pestään kipeän hampaan puoli päätä. Vesi viedään "kolmialle" (kolmen tien haaraan), kalmarikoille, koskeen ja muurahaispesään.[759] Vienankarjalaisessa taikakylvyssä, jolla on tahdottu parantaa "itsestään metsästä tarttunutta", siis epämääräisestä lähteestä koitunutta kalmaa, joka ei ole kenenkään nostattama, pesuvesi viedään metsään, jossa sitä kaadellaan kaikkien puiden juurille, kalmasijoille (kalma sijoin), vanhalle lastukolle ja loppu vedestä astioineen koskeen.[760] Kiroista päästettäessä käytetty pesuvesi viedään muurahaispesään.[761] Pahan silmän aiheuttamaa lapsen "itkettäjää" parannetaan menettelyllä, jossa lapsi m.m. valetaan kolmeen kertaan vedellä; vesi viedään kolmen tien haaraan. "Sieltä tarttukoon, ken mukaan tahtoo."[762] Metsähiiden parannusmenetelmässä käytetty vesi kaadetaan muurahaiskekoon[763] j.n.e.
Näissä taikamenetelmissä yhtyy epäilemättä useampiakin taianomaisia näkökohtia. Huomattavin niistä on varmaankin neutralisointiajatukseen perustuva. Viemällä pesuvesi sellaisiin paikkoihin, joista vamman luullaan olevan peräisin, toivotaan päästävän neutralisoivaan yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan kanssa. Tämä käsitys ilmenee usein silminnähtävänä. Jos tiedetään, ken jollekulle on noituudellaan aiheuttanut kirovamman, viedään sen parannuspesussa käytetty pesuvesi kiroojan kaivoon ja loitsitaan:
Parannusvälikappaleena käytetään yleensä tartuntapaikalta otettua ainetta: maata, vettä j.n.e.
Silloin kun taudin alkuperä ei ole todettavissa, taikamenetelmä on tavallisesti laajempi, niin että esim. pesuissa käytettyä vettä levitetään monenmoisiin paikkoihin, tarkoituksella, että joku näistä osuu oikeaan. Samasta käsitepiiristä on lähtöisin esim. keino vapauttaa synnyttäjä silmänteistä polttamalla hänen hiuksiansa, niin että käry haisi ihmisten nenään;[765] näin menetellen ajateltiin, että taikavaikutuksen tuntematon aiheuttaja ei voi vapautua joutumasta neutralisoivan vastataian alaiseksi. Taika lapsen vapauttamiseksi tuntemattoman aiheuttamista kiroista antamalla lapselle maitoon sekoitettuna tieltä otettua hienoa tomua[766] johtuu samoista käsityksistä. Tänne kuuluvat vihdoin parannusaineina käytetyt kolmesta kynnyksestä otettu tomu ja yhdeksästä hinkalosta otetut jyvät ja tomu. Kaiken tämän käytännön pohjana on ollut pyrkimys taikavaikutuksen tyhjäksitekemiseen saattamalla taiottu henkilö tahi jokin muu taikomuksen esine jollakin tavoin — välittömästi tahi välillisesti — joko itsensä taikojan tahi hänen jättämänsä kosketuksen jäljen sekä yleensä taikavaikutuksen todellisuudessa havaittavan tahi ajatellun alkuperän eli syyn yhteyteen.
Tältä kannalta lienevät selitettävissä muutamat votjakkien tavat, joissa vahingossa tapahtuneen satuttamisen tahi haavoittamisen seurauksia koetetaan välttää viipymättä ja välittömästi asettumalla yhteyteen satuttaneen kanssa. Jos joku pistää toista vahingossa sormella silmään, täytyy hänen välttämättömästi antaa tämän purra itseään sormeen. Tällöin loukkautunut sanoo: "sinme sot", s.o. "anna minulle silmäni!" Samoin, jos votjakki haavoittaa sormensa tahi silmänsä, hän pnree sitä esinettä, johon hän on itsensä satuttanut, pyytäen sitä samalla antamaan takaisin hänen silmänsä tahi kätensä.[767] Verenseisotusloitsujen yhteydessä on suomalaistenkin ollut tapana puraista haavan aiheuttanutta teräkalua.
Tämän pesuissa sekä yleensä vastataioissa vallalla olevan pääajatuksen rinnalla on huomioon otettava myös toisia. Muutamissa pesuissa ilmenee ajatus taudin siirrosta tartuttamistietä. Useissa pesumenetelmissä näyttää lisäksi olleen esillä mielikuva vedestä varsinkin kosken, jonka rannalla taikapesut usein suoritetaan taudin poishuuhtojana ja -kuljettajana, joten ne, muiden niiden yhteydessä ilmenevien taianomaisten ajattelutapojen ohella, osaksi perustuvat käsitykseen pahan poistumisesta veden mukana samalla tavoin kuin aistimilla havaittava epäpuhtaus pesemällä poistuu. Ajateltakoon esim. seuraavaa keinoa, jolla rupia lapsesta karkoitetaan. Lasta valellaan puhtaalla vedellä ja vesi heitetään ilmaan maakiven päälle sanoen: "Terveys tänne, sairaus sinne."[768]
Useista parannusmenetelmistä, varsinkin pesuista, käy myös selville, että taudin aiheuttajaksi ajatellaan jokin henkiolento, haltia, "väki" tahi "voima". Pesuveden vienti kirkkomaalle ja muurahaispesään tarkoittaa ensi sijassa yhteyteen pyrkimistä niissä asuvien henkiolentojen tahi haltioiden kanssa (muurahaispesää on pidetty metsän haltian asuinpaikkana). Tämä on otettava huomioon myös arvosteltaessa suomalaisten taipumusta suorittaa monet parannustoimet kosken läheisyydessä ja käyttää parannusvälineinä koskesta otettuja kiviä, puita ja kosken limaa tahi vaahtoa; silläkin lienee suhteensa kosken ja veden "väkiin".
Pesuveteen kohdistuvista taikaluuloista ja -käytännöstä on taikateknillisessä suhteessa selvinnyt, että erilaisiin parannustarkoituksiin käytetyissä pesumenettelyissä, samaten kuin lapsen ensimäisessä pesussakin, tarkoitettu vaikutus aikaan saadaan toisaalta itsensä veden avulla, se tarpeellisia aineksia käyttämällä valmistamalla, toisaalta alistamalla pesussa käytetty vesi tarkoituksenmukaisen taikamenettelyn alaiseksi.
Tarkastelumme kuluessa useat seikat ovat samalla osoittaneet, että pesuveden avulla itseensä pestyyn aikaansaatavien vaikutusten perustana on käsitys siitä, että pesussa käytetty vesi sisältää pestyn organismin aineellisia osasia. Tätä todistavat vielä seuraavat pari taikaa, jotka ovat samanarvoisia varsinaista ruumiin substanssia välineenä käyttäville yhteystaioille. Jos mies alkaa vihata vaimoansa, hän paranee siitä, kun miehelle juotetaan vaimon pesuvettä.[769] Kun lehmä ei seuraa muuta karjaa, pestään sen jalat ja pesuvesi heitetään muun karjan yli.[770]
Sen läheisen kosketuksen takia, mikä kylpyvitsalla on ihmisruumiin kanssa, se on taikuudessa saanut sijansa tutkittavana olevien esineiden ja aineiden sarjassa. Käytetyn kylpyvitsan ajatellaan, lähinnä samalla tavoin kuin pesuveden, tulevan ihmiseu ruumiillisen olemuksen osasia sisältäväksi ja sen vuoksi sille omistetaan samantapaisia käytäntötapoja ja se on yhtäläisten taikaluulojen esineenä.
Näidenkin joukossa huomataan suoranaisia varovaisuustoimenpiteitä. Mordvalaisen lapsensynnyttäjän kylpyvitsa tuodaan pois saunasta, muuten saattaisivat pahat ihmiset pilata hänet.[771]
Lemmennostotaioissa kylpyvitsaa Suomessa käytetään analogisesti pesuveden kanssa. Jos neito on menettänyt kunniansa tahi on muutoin halpa-arvoinen, hän hankkii kunniaa keräämällä yhdeksältä veropiiriltä risuja sekä vitsan varvut, lämmittämällä yösydännä saunan kylpeäkseen siinä tällä vitsalla. Sitten tyttö ottaa vitsansa ja vie sen jonkin valtatien varteen seipään nenään lausuen:
Samassa tarkoituksessa tytöt keväällä ensi kerralla uusilla vitsoilla kylvettyään heittävät ne järveen tahi katolle.[773] Samalla usein myös arvotaan: mihin päin poisheitetyn vitsan tyvi kääntyy, sieltä ovat sulhaset odotettavissa.
Toisaalla on taasen tällaista vitsaa poisheitettäessä pidettävä huolta, että se joutuu sellaiseen paikkaan, jossa kukaan ei kulje; heitettäessä luetaan lemmennostolukuja.[774]
Kylpyvitsan "ylentäminen" on aikaisemmasta tunnettu menettelytapa (verrattakoon kylpyveden heittämistä katolle y.m.), jonka kautta yksinkertaisen mielikuva-analogian perustalla kylpijän aseman ja arvon ajateltiin kohoavan. Valtatien varteen heittämisen tarkoituksen selittävät aiemmin puheenaolleet samanlaiset menettelytavat silmänpesuveden kanssa. Saunan lämmitykseen käytettävien risujen ja kylpyvitsa-ainesten kokoaminen "yhdeksältä veropiiriltä", siis mahdollisimman laajalta alueelta, on tapahtunut yhteydenluontiajatuksen perustalla. Viimeisessä esimerkissä on taasen käsitys kylpyvitsan suhteen noudatettavista varotoimenpiteistä sekautunut sen avulla toimitettavaan lemmennostotaikaan, josta vain vastaava loitsu on jäänyt jäljelle.
Kylpyvitsan avulla on suoritettu useita neutralisointitaikoja. Kirouksen[775] vaikutusta koetetaan Suomessa poistaa tahi lieventää, ottamalla siitä vitsasta, jolla kirooja on kylpenyt, lehtiä, polttamalla ne ja antamalla tuhka sairaalle.[776]
Pahanilkisen taikuuden palveluksessa on kylpyvitsan käyttö ollut melko yleistä. Nuoret miehet saattoivat turmella neidon naimaonnen sellaisen vitsan avulla, jolla tämä oli sitä tahtonut parantaa.[777] Edelleen on kylpyvitsaa käytetty taudin siirtämiseen toiseen ihmiseen. Tällöin saattaa taikaan kyllä yhtyä ajatus suoranaisesta tartunnastakin. Paisetta suomalaisissa taioissa parannetaan siten, että sitä saunassa hierotaan vitsalla, joka annetaan toiselle, sanoen:
Syrjänit heittävät pois vitsan, jolla sairasta saunassa on kylvetetty, toivoen että joku astuu sen ylitse ja pež siirtyy sairaasta varomattomaan ihmiseen.[779]
Kuolleen pesussa käytettyä kylpyvitsaa suomalaiset ovat käyttäneet samanlaisiin tarkoituksiin kuin esim. kuolleen pesuvettä. Sillä raskasta vaimoa pyyhkielemällä jälkeläisestä saatiin kituva.[780]
Lencqvist kertoo taikakylpymenetelmästä, jossa puoskari leikkeli ne kylpyvitsat, joilla sairasta oli kylvetetty, "suurimman kiukun vallassa" pieniksi palasiksi, jotka hautasi saunan lattian alle.[781] Tässä tauti parannetaan hävittämällä, s.o. paloittelemalla tuhoamalla parannuskylvyssä käytetyt vitsat, joiden ajatellaan sisältävän taudin ainesta.
Eräässä vienankarjalaisessa kouristustaudin parannusmenetelmässä potilasta m.m. kylvetetään kosken rannalla sillä vitsalla, jolla jalkavaimo on lapsisaunassa kylpenyt. Kylvyn jälkeen vitsa nakataan koskeen. Menetelmään liittyvässä loitsussa on vallalla ajatus taudin poissiirtämisestä koskeen sekä sen tuhoamisesta.[782] Sellaista kylpyvitsaa, jolla kesällä ensi kertaa kylvetään, käytetään useissa ennustustaioissa.
Tällaisella vitsalla kylvettyä se heitetään ruohokkoon, ja jos se seuraavana aamuna on mustunut, kylpijä sinä kesänä kuolee.[783] Jos ruohot näkyvät vastan välistä, kylpijä on onnellinen, muuten onneton.[784]
Avioliittomenoissa kylpyvitsaa käytetään seuraavassa yhteystaiassa. Sulhanen kylpee ensin, sitten morsian, samalla kylpyvitsalla, sitten taas sulhanen ja uudelleen morsian.[785] Samanluontoisessa käytännössä on kylpyvitsa seuraavassa virolaisessa taiassa. Päästäkseen nopeasti naimisiin on neidon kylvettävä sellaisella vitsalla, jolla kihlattu neito aikaisemmin on kylpenyt.[786]
Siihen läheiseen yhteyteen perustuen, mikä vaatteilla on kantajaansa hänen ruumiillisen olemuksensa verhona, niitä taikakäsityksissä on ruvettu identifioimaan ihmisen itsensä kanssa. Näin on niihin alkanut kohdistua samoja taikaluuloja kuin ruumiin substanssiin.
Vaatteita on tässä suhteessa lähinnä verrattava pesuveteen. Molemmat saavuttavat taikaominaisuutensa välittömän kosketuksensa vuoksi ihmisruumiin kanssa, jonka nojalla niiden voi katsoa sisältävän ruumiin aineellisia osahiukkasia. Mutta tämän ohella vaatteet ja pukuesineet muodostavat ikäänkuin rajapyykin ihmisruumiin varsinaiseen aineelliseen olemukseen perustuvan taikuuden ja toisen, tälle jatkona olevan taikakäsitysryhmän välille. Kaikkeen siihen, mikä läheisesti kuuluu ihmisen personallisen olemuksen yhteyteen, ajatellaan liittyvän jotakin hänen personallisuudestaan. Ihmisen omistamat esineet, hänen kuvansa, nimensä j.n.e. ovat näin tulleet hänen personallisen olemuksensa merkitsijöiksi tahi kantajiksi, niin että ne ovat taikasuhteessa häneen. Näille omistetaan usein samoja taikaominaisuuksia ja ne saavat samanlaisen käytännön praktillisessa taikuudessa ja taikaluuloissa kuin ihmisruumiin substanssi.
Suomessa noudatetaan vaatteiden suhteen ensiksikin edellisestä tunnettuja varotoimenpiteitä. Pesuvaatteita ei saa juhlapäiväksi jättää ulos kuivamaan. Jos niin tehdään, saadaan pian kuivata tapaturman kautta kuolleiden eläinten vuotia.[787] Pilausta varotaan siten, ettei likaisia vaatteitaan näytetä heittiöakoille.[788] Lapsen riepuja ei saa kuivattaa tuulessa: siitä aiheutuu tautia lapselle,[789] eikä lapsen ensimäisiä riepuja saa viedä tuuleen, muutoin lapselle tulee näppyjä.[790]
Näissä taikaluuloissa kuvastuu jo käsitys vaatteiden ja niiden kantajan yhdyssuhteesta. Sama käy ilmi muiden suomalaiskansojen vastaavista luuloista.
Virolaisilla on ollut kiellettyä kuivata lapsen riepuja tulella.[791] Liiviläiset ovat tunteneet kiellon kuivata lapsen vaatteita auringonpaisteessa.[792]
Tšeremissit eivät jätä lapsivaimon vaatteita pihalle avoimeen paikkaan, jossa ne olisivat näkysällä, vaan asettavat ne sellaiseen paikkaan, missä eivät ole muiden nähtävänä.[793]
Nämä kiellot ja varotoimenpiteet näyttävät siis etupäässä kohdistuvan lasten ja lapsivaimon vaatteisiin. Käsitettävää onkin, että juuri tällaisissa erikoisissa vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tiloissa olevien ihmisten vaatekappaleita varotaan.
Synnyttäjän ja lapsen vaatekappaleisiin Suomessa kohdistuvista luuloista mainittakoon vielä muutamia.
Vaimon synnytyspaitaa ei pestä, vaan siitä leikataan helmat ja ne kääritään sen kylpyvitsan tyveen, jolla äiti on synnytyksen jälkeen kylpenyt, ja pannaan lapsen pieluksiin. Sitä käytetään kaikenlaisena taikakaluna, esim. lapsen vatsatautia parantamaan (lapsi kääritään siihen ja nostetaan kahdesti ylös).[794] Ensimäisen lapsen ristimäpaitaa ei myöskään pesty; sitä säilytettiin niin kauan kuin lapsia syntyi.[795] Toisen tiedon mukaan tätä paitaa käytettiin kaikille muille perheen lapsille kastepaitana; näin tuli lapsista sovinnollisia toisiaan kohtaan.[796]
Samanluontoisten uskomusten joukkoon kuuluu se, jonka mukaan neidon pitovaatteille ei saanut istuutua, siitä olisi seurauksena "lemmen", naimaonnen menetys.[797]
Jo näissä kieltomääräyksissä ja tavoissa erotetaan helposti samoja piirteitä, mitkä ovat ominaisia varsinaiselle ruumiilliselle substanssille. Varotoimenpiteistä muutamat kuvastavat vaatekappaleen ja sen kantajan välistä sympatetista sidettä, jonka ohella esim. ristimäpaidalla syntyvien lasten kesken aikaansaatava yhteys muistuttaa yleisimpiä aikaisemmasta tunnetuista yhteystaioista.
Erään taian mukaan ihmisen personallisia ominaisuuksia saatetaan suorastaan siirtää toiseen vaatekappaleen avulla. Lapsesta saatiin määrätyn henkilön näköinen siten, että pyyhittiin rievulla sen silmät, jonka näköistä tahdottiin, ja samalla rievulla lapsen silmät, sekä pantiin riepu ihoa vasten kapaloon.[798]
Varsinkin niissä taioissa, jotka tarkoittavat menestyksen hankkimista lemmenasioissa, vaatekappaleella, läheltä samantapaisia taikamenetelmiä noudattaen, aikaan saadaan samoja tuloksia kuin varsinaisella ruumiin substanssilla. Neidot ovat pyyhkielleet silmiään niillä rievuilla, jotka ovat olleet poikalapsen ympärillä ristillä ollessa, näin päästäkseen hyvän miehen morsiameksi. Sama saavutettiin panemalla salaa omia vaatteitaan poikalapsen kapaloihin.[799] Naimaonnensa sai neito kohoamaan myös pyyhkimällä salaa arvossa pidetyn vieraan vaatteen hikeentyneellä vuoripuolella kasvojaan.[800]
Edellisissä taioissa taikavaikutus on yleistetty. Ne eivät suorastaan luo yhteyttä määrättyyn henkilöön ja siihen yksilöön, jonka vaatekappaletta käytetään, vaan toiseen sukupuoleen yleensä. Tämänlaatuisilla toimilla voidaan kuitenkin saavuttaa tarkemmin määriteltykin päämäärä. Tytöt rakastuttavat poikia itseensä hieromalla hikeään pojan vaatteisiin. Kun poika panee vaatteet päällensä ja jossakin tilaisuudessa lämpiää, hänen mielensä kiihtyy siihen tyttöön.[801] Kun tyttö polttaa hameensa pietimen ja "kuurinki tilkkua" sekä syöttää poroa pojalle, tämä tulee niin kovaan ikävään, että tulee hulluksi, jollei ota sitä tyttöä.[802]
Tällaisten tarkoitusperien saavuttamiselle on yleensä ehtona, että vaatekappaletta on pidetty päällä, että se on hikinen tahi likainen, siis ikäänkuin imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen ainetta. Lemmennostotarkoituksessa neitoset kuljettavat marja-astiaa kolmasti likaisen paitansa lävitse ja antavat marjat pojalle.[803] Sukupuolten välisen rakkauden aikaansaamiseksi katsotaan riittävän, että taivutettava puoli kantaa ihoansa vasten vastapuolen vaatekappaletta tahi että vaatteissa olevaksi ajateltu ruumiillinen aines saadaan yhtymään. Aviollisen uskottomuuden tapauksessa piti toisen puolen pitää samaa paitaa kolme kertaa herran ehtoollisella ollessaan yllänsä, sitä välillä pesemättä, pestä paita vedellä niin että siitä hiki erkani veteen, ja juottaa tätä vettä taivutettavalle puolelle.[804] Savossa on tytön ja pojan vaatteet pantu yhdessä lämpimään veteen ja siinä yhdessä puserreltu, jolloin he ovat toisiinsa rakastuneet.[805] Mies voidaan saada vaimolleen hyväksi siten, että miehen päälle salaa pannaan vaimon paita kolme eri kertaa ja päälle pantaessa sanotaan: "Sinun pitää tuleman niin hyväksi kuin tämä paita minun päälleni."[806]
Määrätyn henkilön lemmenikävä saavutetaan toisinaan vaatekappaleen avulla homeopatiseen parallellismiin perustuvan menetelmän kautta. Kun tahtoo tytön rakastumaan itseensä, niin on otettava saunan kiukaasta kuuma kivi, pujotettava se kolmasti hänen paitansa lävitse, joka kerralla sanomalla:
Vaatekappaletta määrätyllä tavalla käsittelemällä voitiin myös valmistaa lemmenjuoma. Tätä varten pestiin naisten verinen paita, laskettiin neste vaimoväen sukan kantapään läpi ja juotettiin viinan kanssa pojalle tahi tytölle.[808]
Nähtävästi venäläisestä vaikutuksesta palmikkonauha on Karjalassa saanut erikoisen merkityksen lemmen asioissa. Kun saa tytöltä salaa anastetuksi palmikkonauhan, saa samalla sen tytön lemmen.[809] Siksi tyttöä varoitetaan: "Pie kassalenttas tallella! Varo kassalenttaas!" Pahanilkiset kisoissa usein leikkaavat tytön palmikkonauhan, josta on seurauksena, että "arvo lankiu".[810] Tytön "lempi menee alas," s.o. hän menettää onnensa rakkausasioissa, jos palmikkonauha pannaan niin alas kuin säärisiteeksi.[811]
Viimeksi tarkastellut taikakäsitykset perustuvat pääasiallisesti määrätylle henkilölle kuuluvien, hänen kanssaan läheisessä yhteydessä olevien esineiden identifioimiseen omistajansa ja kantajansa kanssa. Palmikkonauha on saavuttanut tällaisen merkityksen venäläisten ja karjalaisten tavoissa siitä, että palmikkoa ja palmikkonauhaa on pidetty naimattoman naisen, neidon, jopa neitseellisyyden vertauskuvana. Tällainen merkitys ja käytäntö on niillä monissa avioliittoseremonioissa.
Monet muutkin pukukappaleet suomalaisessa taikuudessa palvelevat tällaisia tarkoitusperiä. Ottamalla varkain tytön kirkkokengät, pitämällä niitä kolme yötä päänsä alla, panemalla kolmesta kohti nykäistyjä hiuksiansa niihin ja viemällä paikoilleen niin, että tyttö mistään tietämättä panee ne jalkaansa, nuori mies voi saada neidon itseään ikävöimään.[812] Kastelemalla illalla märäksi paitansa vasemman hihan ja kuivailemalla sitä jonkun talon uunin edessä, neitoset voivat päästä miniäksi tähän taloon.[813]
Edelliseen taikaan sisältyy varsinaisesti kaksi toisilleen sukua olevaa menettelyä. Pitämällä toisen ihmisen pukukappaletta läheisessä kosketuksessa itsensä kanssa, jonka jälkeen se jälleen toimitetaan omistajalleen ja joutuu välittömään yhteyteen hänen kanssaan, on jo kosketuksen kautta aikaansaadulla tartunnalla muodostettu yhteys yksilöiden välille. Sitä vahvistaa edelleen taikojan erillinen ruumiin ainesosa, hiukset, jotka kenkien välyksellä joutuvat välittömään kosketukseen taiottavan kanssa. Jälkimäisessä taiassa taian suorituksessa käytetty, yhdyssidettä muodostava väline ei joudu määrätyn henkilön yhteyteen ja niin on taikatoimen tuloskin epämääräisempi: se ei kohdistu määrättyyn henkilöön, vaan taloon sellaisenaan.
Vaatekappaleiden avulla saavutetaan lemmenasioissa päinvastainenkin tarkoitus, rakastavien erottaminen. Symbolistis-homeopatista menettelytapaa käyttäen tämä aikaan saadaan esim. ottamalla tytön (tahi pojan) paita, panemalla kiviä sisään ja heittämällä kaivoon, samalla kuin sanotaan: "Ol niin kylmä kun tuo paita tuolla kaivos."[814] Lemmenliekki sammuu myös, kun otetaan lähteestä kivi, pujotetaan se kolmasti tytön paidan läpi ja sanotaan: