Tyttö saadaan hylkimään poikaa ottamalla tytöltä se paita, joka varmasti tiedetään olleen hänen päällään silloin, kun rakastavaiset ovat olleet yhdessä, ja lyömällä sillä kolme kertaa talvikylmään riihen uuniin, joka kerta sanoen:
Vielä voidaan mies kylmentää morsiamestansa erilleen, ottamalla hänen paitansa, kiertämällä sillä virstantukki kolmasti, joka kerralla lausuen:
Silmäiltäköön vielä muutamia näistä erottamistaioista. Rakastavat saadaan eroamaan myös varastamalla kumpaisenkin likaisia alusvaatteita ja pieksemällä niitä yösydännä maantiellä, metsästä löydetyllä hierimellä, joka särjetään ja kappaleet heitetään maantielle. Vaatteet viedään kotia, mutta asetetaan erilleen.[818] Vaatteiden erilleen viskaaminen ja piekseminen vastaavan loitsun yhteydessä muodostaa erään toisenkin tällaisen taian.[819]
Vaatekappaleista voidaan myös valmistaa taikajuoma, jolla välit saadaan kylmenemään. Myöskin poltetun vaatekappaleen tuhkaa ja naisen paidan kainalotilkusta otetun nukan poltettua tuhkaa kahvin ja viinan kanssa annettuna käytetään tähän tarkoitukseen.[820]
Viimeksi esitetyn taian yhteydessä loitsitaan: "tu niin karvaaks huaralles, kun tää on sinun ryypätäkses." Juoman katkeruuden piti siis taiottavassa herättää samanlainen katkeruus toista taiottavaa kohtaan; taian vaikutus siis lepää tämän mielikuvan varassa, sillä toiselta puolen tiedetään, että samantapaisilla menettelyillä aiheutetaan vastakkaisia tuloksia.
Eräs taikaryhmä, joka sekin tavallaan kuuluu lemmennostotaikoihin, on suomalais-virolaisissa vaatteen avulla suoritettavissa taioissa erikoisen runsaasti edustettuna. Tarkoitan niitä taikoja, joilla ihmiselle jo syntyessään koetetaan taata onni lemmen asioissa.
Edellä, lapsen ensimäisestä kylvettämisestä puhuttaessa, on osoitettu, miten kaikelle sille, minkä kanssa syntyvä ensi kerran joutuu kosketuksiin, annetaan tärkeä ja määräävä merkitys. Tämä käsitys on m.m. saanut ilmaisunsa siinä, minkä vaatekappaleen kanssa syntyvä ensiksi joutuu yhteyteen, niin että tarkoituksenmukaista vaatekappaletta käyttämällä katsotaan aiheutettavan vastaavia tuloksia.
Nämä tulokset saattavat ensiksikin kohdistua määrättyyn henkilöön, siihen, jonka vaatekappale on ollut käytännössä. Suomessa ja Virossa lapsi joko syntyessään otetaan vastaan isän housuihin tahi kuljetetaan niiden läpi.[821] Toisinaan syntyvä kääräistään äitinsä hameeseen tahi kuljetetaan sen läpi ennenkuiu mitkään muut vaatekappaleet ovat sitä koskettaneet. Suomessa tämä sanotaan tehtävän siinä nimenomaisessa tarkoituksessa, että lapsi saataisiin äitiänsä rakastavaksi ja kunniassa pitäväksi.[822] Isän paitaan synnyttyään käärittynä lapsi kasvettuaan pitää enemmän isästään, vastaavaan äidin vaatekappaleeseen kiedottuna enemmän äidistään.[823] Synnyttyään isän paitaan kiedotusta lapsesta ei myöskään tule kiukkuinen,[824] vaan isänsä mieluinen, s.o. onnellinen.[825]
Useimmiten tällä tavoin vaatekappaleella aikaansaatava yhteys on kuitenkin yleisempää laatua, niin ettei se ilmene taipumuksena itseensä vaatekappaleen kantajaan, vaan jonkunmoisena suhteena tämän sukupuoleen. Varsin yleistä on Suomessa ja Virossa, että poikalapsi kiedotaan syntyessään naisen vaatekappaleeseen, tyttölapsi miehen, jolloin heillä vastaisuudessa on oleva hyvä naimaonni. Suomessa on tällöin käytännössä paita, johon lapsi syntyessään kietaistaan,[826] tahi tyttölapsi pistetään miehen housuihin tahi kuljetetaan housunlahkeen läpi; poikalapsi kääritään naisen hameeseen.[827] Sama tulos saavutetaan valmistamalla vastaavista vaatekappaleista lapsen riepuja.[828]
Vielä myöhemminkin, ristille vietäessä, on vaatekappaleella sama vaikutus. Jos tahdotaan saada tyttölapsi nuorena miehelään kelpaavaksi, on ristille lähdettäessä pantava miehen housujen takapuoli sen paljasta ihoa vasten; poikalapsen kapaloihin kääritään samassa tarkoituksessa naisen paidan helmapuoli (alaset).[829]
Wiedemann kertoo virolaisten uskoneen, että jos poikalapsi syntymisen jälkeen vedetään äitinsä paidan läpi, tytöt ovat myöhemmin hänestä pitävät ja juoksevat hänen perässään. Mutta naisen vaatekappaleen käytöstä saattaa poikalapselle olla epäedullisetkin seuraukset. Naisen vyöhön kapaloituna siitä tulee naisellinen. Tyttölapsi on syntyessään kiedottava miesten paitaan ja vedettävä miesten housujen läpi; silloin ovat miehet myöhemmin hänestä pitävät ja hän joutuu nuorena naimisiin.[830] Toisen tiedon mukaan tyttölapsi on samassa tarkoituksessa pistettävä pojan housujen läpi vasta ensimäisen pesemisen jälkeen.[831] Holzmayer sanoo vain turhamaisten äitien näin menettelevän. Kun jollakulla neidolla on paljon ihailijoita, sanotaan: "Se on sündimise ajal läbbi pükste wätud."[832] Hurtin muistiinpanojen mukaan nämä toimet, tytön kuljettaminen miesten housunlahkeen läpi tahi pojan pistäminen johonkin naisten vaatekappaleeseen naimaonnen hankkimisen tarkoituksella, tapahtuvat joko heti syntymisen tahi ensimäisen pesun jälkeen.[833]
Tämänlaatuisista muita kansoja koskevista mainittakoon Мinch'in Saratovin läänistä oleva tiedonanto, joka mahdollisesti saattaisi koskea mordvalaisia. Sen mukaan pienokainen maailmaan ilmestyessään kietaistiin isän paitaan.[834] Tämän tavan Sumtsov ilmoittaa levinneeksi slaavilaisten keskuuteen.[835] Ploss mainitsee, että Königsbergissä lapselle katsotaan tuotettavan onnea sillä, että se kääritään isän paitaan.[836]
Yleensä siis vaatekappaleen avulla voidaan lapseen siirtää joko vaatekappaleen kantajan ominaisuuksia tahi luoda yhdysside lapsen ja vaatekappaleen kantajan sekä laajentuneessa merkityksessä vaatekappaleen kantajan sukupuolen kanssa. Näiden tapojen peruskäsite näkyy olevan sangen laajalle levinnyt. Kiinassa lapsen ensimäiset vaatteet on tehtävä jonkun vanhan (70-80 v. ikäisen) miehen takista ja housuista, jotta niiden uudesta kantajasta tulisi yhtä pitkäikäinen.[837] Mutta ei ainoastaan inhimillisiä ominaisuuksia näin siirretä lapseen. Jos jakuuttiperheestä lapset kuolevat, vastasyntynyt kääritään karhun taljaan ja nimitetään karhun pojaksi. Tästä on kuitenkin seurauksena, että lapsesta tulee pahaluontoinen; ellei ole äärimäinen tarve, ei tähän keinoon sen vuoksi turvauduta.[838] Monin paikoin Suomessa on pidetty onneatuottavana kääräistä vastasyntynyt hevosloimeen. Tämänkään tavan alkuperänä ei liene ollut muu kuin pyrkimys hankkia lapselle hevosen hyviä ominaisuuksia: terveyttä, voimaa j.n.e.
Voidaan kysyä, missä piilee vaatekappaleen ominaisuus olla kantajansa ominaisuuksien siirtäjänä. Mahdollisesti on vaatekappaleen ajateltu suorastaan luovan samanlaisia sympatetisia siteitä kuin ruumiin ainesosien. Siinä maagillisen herkkyyden ja vastaanottavaisuuden tilassa, jossa syntyvän ajatellaan olevan, paljas kosketus, etenkin ensimäinen kosketus, riitti yhdistämään vaatekappaleessa piilevät sen kantajan substanssihiukkaset lapseen. Se seikka, että vaatekappale — kuten toisinaan mainitaan — nimenomaan oli asetettava paljasta ihoa vastaan ja että muutamien ruumiinosien verhona sekä yleensä suorastaan ihon peitteenä oleville vaatekappaleille annetaan erikoista merkitystä, viittaisi tällaiseen käsitykseen. Usein painostetaan erikoisesti, että vaatekappaleen tnlee olla pidetty tahi likainen. Ihmisruumiin lika tavataan sellaisenaan edellisentapaisessa käytännössä. Niin pian kuin kafireilla lapsi on syntynyt, isän kyynärvarresta ja muista paikoin hänen ruumistaan pyyhitään vähän likaa, joka sekoitetaan joidenkin lääkeaineiden kanssa. Tämä sekoitus kuumennetaan siksi kunnes se rupeaa savuamaan, ja lapsi "pestään savussa".[839]
Tämän substantialiseen siteeseen perustuvan käsityksen ohella on huomioon otettava ajatus vaatekappaleesta omistajansa tahi kantajansa personallisuuden identifioijana. Vastasyntyneeseen nähden saattoi jo tämä olla kylliksi aikaan saamaan taikavaikutuksia. Tällainen ajatustapa kuvastuu m.m. muutamien suomalais-ugrilaisten kansojen mytologisissa menoissa. Tunnettua on, miten sekä mordvalaisten että tšeremissien hautajaismenoissa ja vainajain muistojuhlissa vainajan vaatteet edustavat häntä itseään.[840] Ostjakit jättävät vainajan alus- ja vuodevaatteet joksikin aikaa kuoleman jälkeen vuoteelle, jolloin ensinmainittuja säilytetään päänalasten alla. Joka kerran kun juhlaa vainajan sielun kunniaksi vietetään, ne otetaan esille ja asetetaan vuoteelle.[841]
Eräillä paikkakunnilla Suomessa naimisiin joutuvat ovat vihittäessä koettaneet papin eteen polvistumisen ajaksi saada toinen toisensa vaatteen lievettä polvensa alle. Se, jolle salaa onnistui näin tehdä, oli saapa johtovallan avioliitossa.[842] Samassa tarkoituksessa saattaa toinen vihittävistä panna myös toiselle kuuluvan vasemman käden käsineen vasemman jalkansa kantapään alle.[843] Näihin verrattavia ovat seuraavat pari taikaa: Jos ruumisarkkuun miehen pään alle pannaan vaimon paita, niin leskeä ei naida, ennenkuin paita on mädännyt siellä.[844]
Viimeiseksi esitetty taika kuuluukin tavallaan jo niihin, joiden avulla taiottavalle tahdotaan aiheuttaa vahingollisia seuraamuksia. Suomalais-karjalaisessa nefarisessa taikuudessa vaatekappaleilla onkin laaja käytäntö. Aikaisemmasta tunnettuja menetelmiä käyttämällä voidaan vaatteen avulla niiden kantaja ensinnäkin "pilata kitumaan". Tätä varten tarvitsee esim. leikata hikisestä vaatteesta palasia ("nuppuja"), kääriä ne tieltä löydetyllä kolmella hevosen häntäjouhella lujaan kääröön ja viedä se hetteeseen, semmoiseen, joka aina kiehuu.[845] Tahi pannaan taiottavan varastettua likaista vaatetta lepästä tehtyyn arkkuun, sidotaan arkku leppäiseen venheeseen vaskilangoilla kiinni ja pannaan venhe menemään järven yli purjetuuleen; jos tuuli on kirkolle päin, taiottu kuolee heti, jos muualle, kituu hän ja kuolee vasta pitkän ajan perästä.[846]
Kuolleen ja jälkeenjääneen välille voidaan luoda yhteys, joka pakottaa elävän ikävöimään kuollutta; tätä varten varastetaan taiottavan likaista vaatetta, silmänpesuvettä tahi — mikä vielä parempaa — hiuksia ja pannaan ne ruumisarkkuun, sanoen: "Sinne mieliköön kunne mänöö mänijä."[847]
Sairaloinen unen tarve ("nukkumaan pilaaminen") aiheutetaan, kun otetaan taiottavan pään alta vaatetta ja pidetään sitä kolme yötä ruumiin pään alla, jonka jälkeen vaate pannaan takaisin taiottavan päänalasiin.[848] "Kitumaan pilataan" myös ottamalla viikkokauden pidetystä ihmisen paidasta tilkku (tahi verta tahi hiuksia), joka pannaan riepuun ja sidotaan punaisella langalla vaivaiskoivun oksaan.[849]
Tällaisten turmiollisten vaikutusten aiheuttajalle itselleen voidaan myös kostaakin hänen oman vaatekappaleensa avulla. Jos hänelle tahdotaan aiheuttaa kuolema, otetaan taiotun vaatteesta nukkaa ja taikojan vaatteesta pieni palanen, johon nukka kääritään punaisella langalla, pannaan käärö umpilammissa uivan kalan suuhun ja päästetään kala uimaan. Taikoja еlää niinkauan kuin kala elää, mutta kuolee samalla kuin kalakin.[850]
Eräässä pistoksien nostantataiassa vaatteella on täydelleen samanlainen käytäntö kuin ihmisruumiin varsinaisella aineksella nefarisissa taioissa. Pistokset saadaan nousemaan johonkuhun siten, että leikataan hänen hikisestä vaatteestansa palanen ja naulataan se kolmella äimällä kituvaan puuhun, samalla kiroamalla taiottavaa.[851]
Pahanilkisiin, vaatteen avulla suoritettaviin taikoihin kuuluvat edelleen ne, joilla nainen saatetaan hedelmättömäksi. Tämä aiheutetaan esim. siten, että huuhdotaan naisen paita, joka on ollut hänen yllään silloin, kun hänellä ensi kerran on ollut fluctus meustruus, ja kaadetaan vesi liikkumattoman kallion koloon, josta se sitten annetaan härkävasikan juoda.[852] Myöskin huuhtomalla taiottavaa muun ohella vedellä, jossa on liuotettu hänen kolme yötä käyttämäänsä paitaa, saadaan aikaan sama tulos.[853]
Erään toisinnon mukaan paidalla, joka on tahrattu sanguine menstruoso, voidaan miehelle aiheuttaa fluctus menstruus, nimittäin siten, että nainen tällaisella paidalla lyö miestä hänen tietämättään, tämän saunassa kylpiessä, vastaavaan ruumiinosaan.[854]
Näissä taioissa omistetaan vaatekappaleelle yleensä sama merkitys taikateknillisenä välineenä kuin varsinaiselle organiselle aineelle ja sen perustana on selvästi vaatteen yhteys kantajansa ruumiin kanssa. Vaatekappaleen paljas kosketuskin voi jättää siihen jäljen, jota voidaan käyttää taikomisen esineenä. Jos on varastettu rahaa taskusta, on siitä leikattava pala ja vietävä se kirkon torniin kellojen ikeeseen. Silloin varas saa kärsiä hirveitä tuskia, sillä "kirkon kellot kantavat hänen päällensä".[855]
Mielenkiintoisia ovat muutamat synnytystavoissa vaatekappaleen avulla toimitettavat temput. Vaikeaan synnytykseen hankitaan helpotusta ensiksikin siten, että synnyttäjä panee päällensä sellaisen vaimon paidan, joka on synnyttänyt kaksitoista lasta; sitten on koetettava salaa saada irroitetuksi kunniallisen vaimon hameesta kaulus ja pantava se synnyttäjän vatsan ympäri paidan alle.[856] Synnytykseen hankitaan helpotusta, myös pujottamalla synnyttäjä kolmasti miehensä vihkimähousujen kauluksen läpi[857] tahi siten, että lapsivaimon päälle puetaan miehen paita.[858]
Näissä taioissa on erotettava useampia taikaelementtejä. Sopivia ja tarpeellisia ominaisuuksia omistavan henkilön vaatekappale, synnyttäjän päällä tahi lähinnä kysymyksessä olevan ruumiinosan välittömässä yhteydessä, siirtää synnyttäjään samoja ominaisuuksia. Housujen kauluksen läpi kuljettaminen ja hameen kauluksen paneminen vatsan ympäri ovat taasen yleisiä synnytystavoissa käytettyjä menetelmiä, joissa kuvaannollisen tahi mimetisen toimen avulla tahdotaan aikaan saada samanlaisia todellisuudessa.[859] Miehen vaatekappaleen käyttämisestä synnyttäjän päällä puhuttaessa on taasen muistettava niitä käsityksiä, joita eri kansoilla on miehen maagillisesta suhteesta syntymisprosessiin ja synnyttäjään.
Suomalaisessa taikuudessa vaatekappaletta tahi pukuesinettä käytetään afrodisisessa merkityksessä, herättämään sukupuolitunnetta ja edistämään sikiämistä. Kun lehmä ei suvainnut härkää, emäntä löi sitä m.m. miehensä housuilla.[860] Jos lehmä ei tiinehdy, on sidottava vanha virsu sen kaulaan.[861] Lehmiä ulos päästettäessä niitä lyötiin m.m. miehen housuilla ja sanottiin: "Hae lehmä härkäs."[862] Karjan lisäytymiseksi emäntä muun taian ohella löi kutakin lehmää isännän housuilla ja sanoi: "Yksin ulos, kaksin sisään", tahi lyötiin lehmää ulos ajettaessa virsulla molemmin puolin, jottei jäisi mahoksi.[863] Raja-Karjalassa entiseen aikaan pantiin ensikantoiselle lehmälle päähän huivi ja sanottiin: "Tulkoon sinusta hyvä lehmän emä."[864] Jos vaimon mieli loitsulla on saatu miehestään vieroitetuksi, hän alkaa jälleen miestään rakastaa, jos tämä juo juoksevan puron vettä hänen kengästään ja sitten viskaa sen takaperin olkansa yli.[865]
Muutamat pukukappaleet, varsinkin jalkineet, näyttävät saavuttaneen muidenkin suomalais-ugrilaisén heimon kansojen taikakäytännössä merkityksen, joka tuntuu olevan suhteessa ajatukseen hedelmällisyydestä ja lisäytymisestä. Virolainen nuorikko kotia tultuansa asettaa parin käsineitä lammasnavetan aitaukselle, jonka johdosta lampaat syövät ja menestyvät hyvin.[866] Eräissä syrjänikylissä asetetaan navetan eteen riukuun paljon vanhoja virsuja karjan lisäytymiseksi. Eräissä toisissa kylissä vanhoja virsuja oli ripustettu ei ainoastaan navetan eteen, vaan myös rukiiksi ja ohraksi kylvettyjen peltojen aitoihin.[867]
Tällaisessa merkityksessä ovat monet Europan ja etäisemmätkin kansat käyttäneet jalkinetta maagillisissa toimissaan.[868] Suomalaiset tavat ovat tämän taparyhmän selittelylle mielenkiintoisia siinä suhteessa, että niissä muillekin vaatekappaleille, varsinkin miehen housuille, omistetaan hedelmöittymistä ja sukupuolitoimintaa edistävä merkitys. Näyttää siltä, kuin käsitys viimeksimainitun vaatekappaleen erikoisesta afrodisisesta voimasta nojautuisi etupäässä sen asemaan määrätyiden ruumiin elimien verhona. Tässä kohden viimeksi puheenaolleet käsitykset yhtyvät niihin, joiden mukaan samalla tahi vastaavalla vaatekappaleella saavutetaan kiintymys tahi yhteys toiseen sukupuoleen naimaonnen turvaamisen tarkoituksessa. Näiden taikojen ja tapojen varsinaisena perustana tuntuisi siis olevan substantialiseen yhteyteen pohjautuva käsitys, joka luonnollisen idea-assosiationin avulla on kehittynyt ja laajentunut.
Vaatekappaletta käytetään suomalaisissa karjataioissa aikaan saamaan samanlaisia suhteita ihmisen ja eläinten välille, jollaiset ovat tunnettuja ruumiin substanssin vastaavasta käytännöstä. Jos tahdotaan tehdä lehmät vihaisiksi vieraille, mutta lauhkeiksi lypsettäessä, taikoja asettaa niiden päälle hattunsa, kun ne ensi kertaa poikivat.[869] Kun lehmä ostetaan, se viedään kodan eteen, jossa vaimo syöttää sitä helmastansa kodan kynnyksen yli, ottaa sen hännän, lyö sillä itseään ja sanoo: "Seuraa minua." Silloin eläin pysyy talossa.[870] Kun kylästä (vierailta ihmisiltä) tuodaan eläin, on riisuttava vaatteensa sen päälle ja puettava ne siitä taas päällensä, sitten eläin ei ikävöitse.[871] Lehmät saadaan emäntäänsä kiintymään, kun niille syötetään leipää emännän paidan takahelmalta.[872] Tahi on emännän, saadakseen lehmät tulemaan kotiin, sidottava jokapäiväiset kenkänsä kellokkaan kaulaan.[873] Jos hevonen on paha ottaa kiinni, on sille syötettävä pala paitansa takahelmalta.[874] Keväällä karjaa ensi kertaa ulos laskettaessa navetan kynnykselle on pantava sukkanauha poikkipuolin ja ajettava karja sen ylitse; silloin karja tulee laitumelta hyvin kotia koko kesän ajan.[875] Ulos laskettaessa lehmäin selkiä pyyhitään liinalla, joka on ollut miehen kaulassa hänen rippikirkossa käydessään.[876]
Sangen laajaperäinen käytäntö vaatekappaleilla on suomalaiskansojen taianomaisessa lääketaidossa. Ensinnäkin niitä käytetään välineinä määrättyjen sairauksien parannusmenetelmissä, toisissa muodostamassa menetelmän pääasiallista osaa, toisissa osana muunlaatuisia taikatoimia sisältävästä menetelmästä. Näitä tarkastettakoon seuraavassa.
Kierosilmää lasta parannetaan jauhattamalla, seulomalla ja puohtamalla, jonka jälkeen hänet kolmasti pujotetaan isänsä [housujen] lahkeen lävitse.[877] "Lentoa" puoskitaan pyyhkimällä kolmasti vasemmasta jalasta otetulla sukallaan,[878] mielenvikaisuutta polttamalla potilaan vaatteita kolmasti metsänpalossa, panemalla kypeniä veteen ja juottamalla potilaalle itselleen,[879] kaatumatautia viemällä potilaan paita ensiksi saunan lauteen alle, sitten hautuumaalle, jossa sitä kuljetetaan "kalmau lautojen läpi".[880] Syylä saadaan katoamaan miesten housujen ristineuleella painelemalla,[881] sikojen pahnoilla täytetty [vastakkaisen?] sukupuolen sukka kaulan ympäri käärittynä paransi sikotaudin.[882] Itkuisaa lasta on pujoteltava kolmasti isän likaisen sukan läpi,[883] syunytyskuumeessa käytettävä sellaista vaatetta, joka on ollut naisen päällä silloin, kun hänellä on ollut ensi kertaa kuukautiset.[884] Itkevä lapsi saatiin myös rauhoittumaan pujottelemalla se alastomana kolme kertaa sellaisen vaatteen läpi, joka on ollut vihillä oltaessa yllä.[885] Ulostustautia parannettiin pesemällä yhdeksän lautamiehen housut yhdessä, viemällä pesuvesi myllyn jauhinkiven silmän läpi ja sekoittamalla sitä ruokaan.[886] Kun joku ensi kerran pyörtyy, häneltä otetaan vaatteet ja poltetaan maakiven päällä.[887]
Profylaktisissa toimissa vaatekappaleen käyttö on yleistä. "Yön itkettäjä" ei tarttunut lapseen, jos se pujotettiin vihkimäpaidan läpi; sitä ei sen vuoksi pesty lapsensaantiin saakka.[888] Lehmät voidaan suojella "naaralta" siten, että lehmien ruokkija ottaa iltasella viimeiseksi työkseen alimmaiset hameensa tahi housunsa ja pyyhkii niillä lehmän selkää myötäkarvaan; kolmannella kerralla vaatekappale on jätettävä lehmän selkään yöksi.[889] Toisen tiedon mukaan elukan yli heitettiin kuukautisveren tahraama liinavaate.[890] Käärmeet estetään tulemasta kartanolle kiertämällä kartano Matin päivänä kolmeen kertaan, jolloin vedetään perässään m.m. isännän housuja.[891]
Näissä taioissa on huomiota kiinnitettävä siihen seikkaan, että vaatekappaleelta, tällaiseen käytäntöön kelvatakseen, usein vaaditaan erikoisominaisuuksia: sen on oltava sellainen, jota jossakin erityisemmässä tilaisuudessa on pidetty päällä, tahi tulee sen kuulua jollekin erikoisasemassa olevalle henkilölle. Vaikutuksen pääpaino lepää tällöin sen taikavoiman perustalla, jonka tämä erikoisuus vaatekappaleelle antaa.
Muuten on vaatekappaleiden samoin kuin ruumiin substanssinkin lääketaidollinen käyttö muihin taikaryhmiin verrattuna taikateknillisessä suhteessa ja taikakäsityksiinsä nähden vähemmän selväpiirteistä. Osaksi johtunee tämä siitä, että lääketaidollinen taikuus yleensä, parannusvälineen tehoa koroittaakseen, pyrkii etsimään välineensä mitä odottamattomimmilta tahoilta, käyttämään mahdollisimman harvinaisia ja omituisia keinoja ja välikappaleita. Lisäksi tulee se, että taikojen alalla luonnollisesti on tapahtunut paljon sekautumista, eri käsitteiden yhtymistä ja alkuperäisten hämmentymistä.
Vaatteella suoritettavien parannusmenetelmien joukossa on eräs ryhmä, joka perustuu aikaisemmasta tunnettuun taikakäsitykseen, joka yleisimmin tavataankin juuri parannustaikojen alalla. Puheenalaisten taikojen joukossa on nimittäin useita neutralisointiprinsipiin perustuvia. Jos lehmä on sairastunut, ja joku epäiltävä henkilö on ennen lehmän kipeäksi tulemista käynyt viimeiseksi navetassa, otetaan sen vaatteista pieni tilkku tahi vain nöyhtää, ja poltetaan se tuhaksi, joka sekoitetaan juomaan; tällä pääsee lehmä kivustansa.[892] Jos kade ihminen jotenkin on vahingoittanut lasta, liiviläiset hankkivat sen ihmisen vaatteista palasen ja syöttävät sen lapselle. Tahi jos tällainen ihminen on turmellut lapsen huutavaksi, taikoneelta on saatava jokin esine, esim. sukka, poltettava se ja annettava sen [lapsen] saada sieraimiinsa siitä tullutta savua.[893]
Tähän verrattavaan taikaopilliseen käsitykseen perustuu vaatekappaleen käyttö diagnostisiin tarkoituksiin ja ennustamiseen. Jos on parannettava sellaista potilasta, joka ei ole itse saapuvilla, taikojalle on tuotava jokin hänen vaatekappaleensa, josta tämä tutkii taudin laatua,[894] Saadakseen tietää, mikä tauti sairasta vaivaa ja mistä se on tarttunut, tietäjä leikkaa sairaan vaatteesta palan, ottaa siihen sairaan verta ja panee sen päänsä alle nukkumisen ajaksi.[895] Unessa tietäjälle näin menetellen näyttäytyy se paikka "eli se, missä sairas on kiinni".[896]
Sairaan ihmisen vaatekappaleet käsitetään yleensä sairauden aineen kyllästäminä sen kantajiksi; siksi monissa parannusmenetelmissä muun taian ja loitsun ohella kiinnitetään huomiota myös potilaan vaatekappaleisiin ja pukuun yleensä. Usein parannettavan on parannuskylvyn tahi muun taian jälkeen pukeuduttava puhtaisiin vaatteisiin, samalla kuin vanhat vaatteet poltetaan[897] tahi jätetään parannuspaikalle metsään.[898]
Edellä on viitattu siihen, miten erikoisissa tiloissa käytetyillä ja tiettyjen henkilöiden vaatekappaleilla katsotaan olevan tavallista suurempi taikavoima. Sanguis mentstruus on semmoisenaan voimakas taika-aine ja siksi sen yhteydessä olleilla vaatekappaleillakin on suuret taikaominaisuudet. Vihkimisessä, ripillä käydessä, häissä, kirkolla käydessä päällä olleilla vaatekappaleilla on samaten erityinen taikavoima, sillä ne sisältävät näissä juhlallisissa seremoniallisissa tilaisuuksissa niihin yhtynyttä taikapotenssia. Mutta esim. porttonaisen vaatekappaleilla ajatellaan olevan myös erikoista vaikavoimaa.[899] Näin on luonnollisesti asianlaita ennen kaikkea niiden vaatekappaleiden suhteen, jotka jotenkin ovat olleet kuoleman ja vainajien kanssa yhteydessä, sillä ne saattavat lisäksi olla jossakin suhteessa henkimaailmaan, mikä on voimakkaimpia taikatekijöitä. Kuolleen päältä otettu paita, päällä oikeuden edessä, takaa käräjöitsijälle varman voiton.[900] Ähky parannetaan hevosesta heittämällä sen selkään sellainen vaate, joka on ollut ruumisarkun päällä[901] j.n.e.
Pesuvedestä puhuttaessa mainittiin, että tiettyjen henkilöiden, esim. pappien, morsianten y.m. pesuvedellä käsitetään olevan erityinen taikavoima. Näin on laita myös tällaisten henkilöiden vaatekappaleiden. Jos tyttö saa pyyhkiä silmiään papin palttoon helmaan, niin kaikki pojat hänestä pitävät.[902] Haluttuja taikaesineitä ovat huonomaineisen naisen ja tietäjäeukon vaatekappaleet, samaten kastamattomana kuolleen lapsen yhteydessä olleet.[903]
Paitsi sitä aiemmin puheenaollutta yleistä maagillista peruskäsitystä, joka antaa kaikille esineille, jotka ovat olleet yhteydessä arvokkaassa yhteiskunnallisessa asemassa (hallitsijoiden, pappien, tuomarien, taikurien) tahi erikoisissa tiloissa olevien (sulhasen, morsiamen, synnyttäjän, murhamiehen, seremoniallista surua pitävän j.n.e.) henkilöiden kanssa, on huomioon otettava vielä se, että kaikella sellaisella, mikä on ollut mahdollisimman usean tuntemattoman yksilön kanssa kosketuksissa ja yhteydessä, on erikoinen taikavoimansa. Suolat, jauhot, vesi j.n.e., jotka on kerjäämällä saatu tahi koottu mahdollisimman monelta haaralta, sekä kerjäläisille kuuluneet esineet omistavat tällaista taikavoimaa. Näiden käsitysten voidaan mielestäni ajatella syntyneen siten, että esim. sellaisten henkilöiden kuin kerjäläisten ja huonomaineisten naisten tavarat sisältävät usean henkilön personallista tahi ruumiillista tartuntaa ja näin ovat neutralisointitietä kykeneviä hävittämään tuntemattomasta lähteestä peräisin olevaa taikavaikutusta.[904]
Itäisten suomensukuisten kansojen vastaavista käsityksistä ja taikakäytännöstä tiedot ovat niukkoja, mutta ne osoittavat samojen peruskäsitteiden vallitsevan täälläkin.
Aikaisemmin on jo mainittu, miten syrjänit m.m. sairaalle paikalle asetetun liinan tahi paidan avulla siirtävät sairauksia, heittämällä tällaisen vaatekappaleen tielle, toivoen, että joku sen nostaa,[905] mikä menettelytapa perustuu käsitykseen taudin siirrosta sen vaatteeseen tartutetun aineksen avulla. Edelleen syrjänien tavoissa havaitaan neutralisointiajatukseen perustuvia vaatekappaleella suoritettavia taikoja. Nämä ilmenevät pahan silmän aiheuttaman taikavaikutuksen hävittämisessä. Kun syrjänit ovat saaneet selville silmäämiseen syyllisen, he koettavat varastaa häneltä jonkin esineen, jota hän ei kauan sitten varmasti on koskettanut. Tällaisena esineenä on karvatukko rukkasista, saappaan tahi huopakengän pohja, mutta myöskin silmääjän asunnon kynnyksen lastut. Tämä esine poltetaan, jolloin potilaan on seistävä savun yläpuolella ja kääntelehdittävä, jotta savu kietoisi hänet yltympäri.[906]
Mielenkiintoista on tässä erikoisesti se, että taikomisväliueenä käytettävän esineen katsotaan tarvitsevan äskettäin olleen yhteydessä taikojan kanssa, sekä että tuona esineenä tavallisesti on sellainen vaatetukseen kuuluva kappale (käsineet, jalkineen pohja), joka alinomaa on välittömässä kosketuksessa kantajansa ihon kanssa. Tämä viittaa selvästi siihen, että vaatekappaleen merkitys taikavälineenä ensi sijassa perustuu siihen käsitykseen, että se sisältää kantajansa ruumiillisen olemuksen tartuntaa. Tässä tartunnassa piilevä substanssi joutuu poltettaessa savun välityksellä taiottavan ruumiillisen olemuksen yhteyteen ja tekee taikavaikutuksen tyhjäksi.
Sairauden kantajana ja poistovälikappaleena ersämordvalaiset käyttävät parannustaioissaan potilaan paitaa. Taikapesun jälkeen, jossa lapsen paita vöineen asetetaan pesuvesiastian keskelle lyötyyn veitseen, paita viedään joelle ja pestään, jolloin pesijä lausuu: "Minä puserran pois Ivanan sairaudet, minä pesen, puserran pois kotona, mutta kodinhaltija jurt-ava äitiseni käski sinun pestä pois hänen paidastansa, hänen vyöstänsä — — —"[907]
Tšeremissit käyttävät vaatekappaletta välittömän nefarisen taikuuden tarkoituksiin, loitsien niiden avulla sairauksia toisiin ihmisiin. Vähän aikaa ennen helluntaita taikurit vievät hautuumaalle vaatekappaleita, karvatukkoja, rihmoja j.n.e. ja hautaavat ne maahan, samalla loitsien tauteja niihin henkilöihin, joilta he ovat nämä vaatekappaleet ottaneet.[908]
Votjakeilla on omituinen käsitys pukuna vielä kantamattoman, mutta siksi valmistettavan vaatteen ja vaatekappaleen sympatetisesta suhteesta tulevaan käyttäjäänsä. Kun paitaa ommeltaessa kauluksen sija leikataan irti, irtileikattu kaistale on pantava sellaiseen paikkaan, missä sitä kukaan ei voi nähdä. Muutoin, jos taikuri löytää kappaleen, hän voi pilata sen, jonka johdosta se ihminen, joka pitää paitaa, josta kaistale on leikattu, saattaa sairastua.[909] Tässä ei siis yhteys vaatteen ja sen kantajan välillä perustu ruumiillisen kosketuksen kautta syntyneeseen suhteeseen, vaan on kokonaan kuviteltua laatua. Tällainen käsitys on kyllä voinut syntyä sellaisenaankin mielleyhtymien tietä, mutta saattaa se myöskin olla analogiamuoto toisille, ruumiilliseen kosketukseen perustuville samanluontoisille käsityksille.
Tällekiu osalle tutkittavanamme olevaa aihetta saatetaan löytää vertauskohtia ensiksikin lähimpien naapurikansojen taikuudesta niinhyvin lännestä- kuin idästäkinpäin. Suomen ja Ruotsin ruotsalaisten taikakäytännössä on varsin läheisiä analogioita. Syntyessä otetaan esim. poikalapsi Uudellamaalla vastaan villahameeseen, jolloin se helposti voittaa tyttöjen suosion, tyttölapsi villapaitaan, jolloin hänestä tulee miesten mieleinen,[910] tahi pistetään syntynyt miehen alushousujen lahkeen lävitse (poikalapsi oikeanpuolisen, tyttölapsi vasemmanpuolisen).[911] Ruotsissa tyttölapsi samassa tarkoituksessa on otettu vastaan miehen paitaan, poikalapsi naisen paitaan.[912] Viron ruotsalaiset ovat käyttäneet vaatekappaletta suoranaisesti pahanilkisen taikuuden tarkoituksiin.[913] Sille, joka haluaa ulottaa vertailunsa laveammallekin, selvenee pian, että tämänsuuntaisia, jopa suorastaan näihin verrattavia menetelmiä noudattavat monet etäisetkin kansat, ja että ne perustuvat yleisiin taikaopillisiin peruskäsityksiin.
Vaatekappaleisiin semmoisenaan kohdistuu eri kansojen kesken yleensä paljon maagillisia käsityksiä, joista monet johtuvat niistä luuloista, joita vaatekappaleet ovat saaneet kantajansa personallisuuden edustajina, jopa identifioijina. Olen rajoittanut tarkasteluni vaatekappaleiden merkityksestä suomalaiskansojen taikuudessa koskettelemalla etupäässä sitä puolta, missä kuvastuu käsitys, että vaatekappale on saavuttanut taikaominaisuutensa sen kautta, että se on imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen osasia. Vaatekappaleiden merkitystä ja käytäntöä taikuudessa on selitelty etupäässä juuri ensinmainitun käsityksen kannalta, yhdistämällä se primitivisiin sielukäsityksiin, joiden mukaan elottomilla esineillä on sielunsa. Suomalaiskansojen käsitykset ja tavat osoittavat mielestäni jälkimäisen käsityksen — joka muutoin on suoranaisempi ja vähemmän teoretinenkin — suurelta osalta olleen tämän taikuuden haaran perustana.
Jalanjäljen, niinkauan kuin se on havaittavissa, ajatellaan yleensä sisältävän jotakin aiheuttajansa olemuksesta. Tähän käsitykseen perustuen jalanjälki on taikuudessa saanut suuren merkityksen ja käytännön aiheuttajaansa kohdistuvien taikavaikutusten välikappaleena.[914]
Suomalais-karjalaisissa taikakäsityksissä sympatetinen yhteys ihmisen ja hänen jalanjälkensä välillä kuvastuu erittäin selvänä. Jalanjäljet ovat tulleet monenlaisen taikomisen esineiksi ja niiden kautta aiheutetaan ihmisille ja eläimille voimakkaita taikavaikutuksia.
Jäljistä taikomiseen turvaudutaan nähtävästi etupäässä sellaisissa tapauksissa, jolloin taian suorittajalla ei ole käytettävissään jotakin muuta taiottavan personallisuudesta kotoisin olevaa taikavälinettä, jonka avulla hän saattaisi päästä taikayhteyteen taiottavan kanssa.
Varsinkin nefarisen magian alalla jalanjäljet ovat yleisenä taikomisvälineenä mitä erilaisimpien pahanilkisten tarkoitusten palveluksessa. Jos tekee tulen kalamiehen kolmelle askeleelle ja niistää niihin nenänsä, tämä ei saa kaloja.[915] Kulkija voitiin jäljistä taikomalla saada eksymään. Sitä varten tarvitsi pyyhkiä karhun käpälällä hänen metsäänmenojälkiään, leikata irti kolme askeleen sijaa, kääntää ne ylösalaisin ja edestakaisin, siten, että keskimäinen jää paikalleen, mutta etumainen tulee jälkimäisen sijaan ja päinvastoin. Tämän jälkeen jälkiä vielä on paineltava karhun käpälällä.[916]
Jalanjäljestä taikomalla ihmiselle voidaan aiheuttaa hivuttava sairaus ("kitumaan pilaaminen"). Venäjän-Karjalassa tämä tapahtuu siten, että löydetyistä avojalan jäljistä kolme leikataan irralleen ja asetetaan kumolleen vanhan tulisijan pohjalle, johon ne yhdeksällä ruumisarkun naulalla lyödään kiinni ja peitetään mullalla.[917] Myöskin rakkaustaioissa on joskus turvauduttu jalanjäljestä taikomiseen. Jos tyttö pelkää, että poika hänet jättää, pitää hänen, kun poika lähtee tytön huoneesta, kääntää pojan jäljet siten, että kynnyksen edessä oleva matto käännetään niin, että jäljet ovat huoneeseen päin; silloin poika kyllä tulee toisenkin kerran.[918]
Venäjän-Karjalassa kylväjän askelien kautta voidaan pilata touko. Tätä varten otetaan kylväjän kolmesta askeleesta multaa ja viedään se alastomana kirkkomaalle tahi paikalle, jossa on ruumiin arkun lastuja poltettu. Tällöin "manalaiset" hierovat touon kasvamattomaksi.[919]
Laajimman käytännön jäljistä taikominen on saavuttanut niissä suomalais-karjalaisissa taioissa, joiden tarkoituksena on pakottaa varas tuomaan takaisin varastamansa tahi kostaa hänelle, tuottamalla sietämätöntä poltetta ja tuskaa, jopa kuolemakin. Taikatoimen esineenä näissä taioissa ei ole ainoastaan jalanjälki, vaan kaikenlainen varkaan kosketuksen jälki, ja — milloin sitä ei selvästi voida todeta — varastuspaikka sellaisenaan. Jälkeä tahi varastuspaikkaa taikuri ei saa paljain käsin kosketella.[920]
Menetelmät muistuttavat yleensä nefarisissa taioissa käytettyjä. Tavallisia menettelytapoja ovat pistävien neulojen tahi naulojen kiinnittäminen jälkeen,[921] jäljen kärventäminen hiljaisella tulella (kitkanvalkeassa),[922] mutta ennen kaikkea sen saattaminen kuolleiden ja kuoleman kanssa yhteydessä olleiden esineiden tahi aineiden (hautuumaan mullan, ruumiin hiusten tahi lannan j.n.e.) yhteyteen; usein jälki suorastaan viedään hautuumaalle tahi hautaan.[923] Muita usein käytettyjä keinoja on jälkien vieminen muurahaiskekoon,[924] kirkonkellon kantaan tahi ikeeseen,[925] koskeen tahi virtaan,[926] maahan tahi hetteeseen hautaaminen.[927]
Edelleen saatetaan esim. ottaa kolme tikkua ovesta, jonka kautta varas on kulkenut, ja haudata toisiinsa hankautuvien puiden juureen maan sisään,[928] tahi kiinnittää tällaisten puiden väliin höyheniä varastetusta linnusta,[929] polttaa — joko suorastaan tahi erityisiin laitoksiin suljettuna — hiljalleen kärventäen jälkeä[930] j.n.e. Kukin näistä perustaioista on tavallisesti yhdellä tahi useammaila lisätaialla vahvistettu tahi esiintyvät ne toisiinsa yhtyneinä useinkin sangen monimutkaisina taikamenetelminä. Lisämenettelynä on yleisesti ahtaaseen paikkaan sulkeminen, naulaaminen, sitominen j.n.е., jäljen sekoittaminen joidenkin taika-aineiden, kuten elohopean, pajan tuhau, ruumiin lannan, raudan silpojen y.m. kanssa, erilaisten eläinten (haukan, päästäjäisen, sammakon) suuhun tahi nahkaan asettaminen j.n.e.
Näin ovatkin monet tämän taikaryhmän taioista yhdistettyjä taikoja, s.o. menetelmän kokonaisuudessaan muodostaa joukko yksityisiä taikamotiveja, joista kunkin tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa lopullista taikavaikutusta, minkä näin menetellen ajatellaan kohoavan peloittavaksi ja vastustamattomaksi voimaksi. Joku näistä motiveista on sitten menetelmässä voinut saada keskeisen aseman ja menetelmän lopullinen tulos käsitetään etupäässä tämän päämotivin mukaiseksi.
Näiden taikojen psykologisen sisällön erittely ei kohtaa suurempia vaikeuksia ja niihin sisältyvät mielikuvat ovat helposti tajuttavia. Vallitsevana niissä on kaikkialla homeopatinen käsitystapa. Varkaalle aiheutetaan useimmiten sellaisia seuraamuksia, mitkä suoranaisesti, yksinkertaiseen mielleyhtymään perustuen, ovat suhteessa taiassa käytettyyn teknilliseen temppuun. Askelten kääntäminen nurin ja sekoittaminen monimutkaiseen järjestykseen aiheuttaa kaikinpuolisen hämmennyksen, tulopaikkaan päin kääntäminen sen, että vastaava ihminen tuntee sinne alinomaista vetovoimaa. Kun kieritellään jälkeen pistettyä nuppineulaa joka suunnalle, pahantekijä tuntee samanlaista raastamista itsessään.[931] Kiinnittämällä jälki virrassa olevaan häilyvään ja värisevään ruohoon aiheutetaan, että varkaan täytyy olla aina liikkéellä, niin ettei hän saa rauhaa ennenkuin tulee tunnustamaan.[932] Jos askeleen jäljet on poltettu muurahaiskeon päällä ja tuhat viety koskeen, varas ei voi olla yhdessä kohden. Kun hän seisoo, jalkoja polttelee, mutta jos hän aina kävelee, saa olla rauhassa,[933] Toisiinsa hankautuvien puiden väliin asettaminen, kirkon kellon tappeihin ja ikeeseen pano ovat entuudestaan tunnettuja menettelyjä, joiden tarkoituksena on kalvavan ja kuluttavan tuskan aikaansaaminen. Muurahaiskekoon viennissä on saatettu ajatella näiden hyönteisten aiheuttamaa poltetta, mutta samalla taika saattaa olla suhteessa muurahaiskeossa asuvaan metsän haltiaan.
Toinen, sangen yleinen taikaelementti on henkiolennoiden manaaminen taiottavaa vainoamaan. Näistä ovat ensi sijalla kuoleman henget, manalan eli kirkon "väki", "manalaiset", joiden esiin manaamiseksi kirkkomaalta, haudoista, ruumiista ja ruumisarkusta y.m. otetut ainekset ja nämä paikat itse ovat käytännössä. Myöskin itsessään kirkkorakennuksessa ja kirkonkelloissa näitä henkiolentoja ajatellaan asustavan.[934] Samaan taikatoimeen voi näin yhtyä useampia taikakäsityksiä. Kirkon kellon ikeeseen kiinnitettynä taikomisaine mekanisella tavalla sympatetista yhteyttä myöten vaikuttaa taiottavaan, samalla kuin siten "kirkon väki" tahi suorastaan paholainen nostatetaan varasta vainoamaan.[935]
Muita tällaisia nostatettavia väkiä ovat metsän väki,[936] tulen väki,[937] hetteen ja pajan väki,[938] joita vastaavat taikaelementit (pajan tuhka, tuliraudat y.m.) tahi paikallisuudet edustavat.
Esimerkkinä siitä, miten jotakin taikamenetelmää saatetaan arvostella useamman taikaopillisen käsityksen kannalta, esitettäköön seuraava taika. Varkaan jälkeä otetaan tuliraudalla, pannaan putken sisään ja putki tapilla tukittuna leppäiseen arkkuun, joka vuorostaan haudataan kirkkomaahan kuten ruumis. Näin aiheutetaan varkaalle suorastaan kuolema kolmen vuorokauden kuluessa.[939] Vaikkakin tässä taiassa vallitsevana elementtinä näyttää olevan taiottavan saattaminen kuoleman henkien ahdistettavaksi, on siinä samalla huomioon otettava menetelmän teknillinen puoli, jäljen asettaminen arkkuun ja hautaaminen — joka muuten on pahanilkisissä taioissa yleistä esim. taiottaessa kuvan välityksellä — joka homeopatisen käsityksen kannalta saattoi aiheuttaa vastaavia seuraamuksia taiottavalle.
Niistä erikoisseuraamuksista, joita jäljistä taikoen aiheutetaan, mainittakoon mielipuolisuus, joka aikaan saadaan nostattamalla haukka ("nauskalintu") taiottavan niskaan[940] tahi manaamalla manalaiset häntä ahdistamaan.[941]
Näiden taikojen tarkoituksena on toisinaan kosto, toisinaan varkaan pakottaminen tunnustamaan tahi palauttamaan varastettu takaisin.
Tämäntapaisilla taioilla varkaaseen voidaan vaikuttaa päinvastaiseenkin suuntaan: kiihoittaa varastamaan yhä edelleen. Tätä varten kasvavasta puusta otetaan taulaa, sytytetään ja pannaan varastussijalle loitsien: