Huilunsoittaja

Runokokoelma punoo yhteen luonnon ja ihmisen kuvaston, jossa vaeltajan huilunsoitto, kotiinpaluu ja heräävä rakkaus vuorottelevat nuoruuden muistojen, pelon, ikävän ja odotuksen tunnelmien kanssa. Runot etenevät vuodenaikojen rytmissä ja sisältävät intiimejä lauluja rakkaalle, keväästä kesään -kuvauksia, sotatorven marssihenkeä ja metsämaisemien äänimaisemia. Salomaalla-osio nostaa esiin korven kaiut, työ- ja kotiseutumaisemat sekä hengellisen kaihon. Säkeistöissä korostuvat luonnon yksityiskohtien havainnointi, tunnekerronta ja rytminen, laulava kieli, joka yhdistää arkisen elämän ja runollisen mielikuvituksen.