SUOMALAISEN TALONPOJAN

KOTI=LÄÄKÄRI

Kirj.

Elias Lönnrot

Ilmestynyt ensimmäisen kerran Helsingissä v. 1839
G. O. Waseniuksen tykönä.

Korjatut laitokset ilmestyneet Porvoossa 1856
ja Helsingissä 1867.

Tämä digikirja perustuu v. 1867 laitokseen.

Näytetty: C. R. Lindberg.

Lukialle.

Jo wuonna 1832 pyysi herra kirjanpainaja Frenckelli meitä jonkunlaista lääkärinkirjaa suomenkielellä kirjoittamaan. Siitä muiden kanssa neuwoteltua walitsimma ruotsinkielisen kirjan "Sundhets=Lärobok för menige Man af Carl Nordblad" seurattawaksemme ja niin alotimma työmme, sitä milloin suomentaen, milloin mukaellen, milloin lisäten, milloin muka parannellen. Sitte ajan kuluessa eikä meiltä walmista tullen luimma awisiloissa saman kirjan jo toiselta — mag. J. H. Beckmannilta — suomennetuksi ja Turussa präntätyksi. Ja saimma wiime postissa tämän suomentaman, joka kyllä näyttää kauniisti ja osaawasti toimitetuksi. Welwollisuutemme olisi nyt omaa laitostamme sen awulla parannella, niin walmiimpana präntättäwäksi, waan koska jo ilmanki olemme liiemmälti siitä waiwaa nähneet, niin menköön matkaansa semmoisena kuin nykyjään on. Wastaiset suomenkielisten lääkärikirjain kirjoittajat käyttäkööt hywäksensä, mitä kummaltaki meiltä löytäwät, ja niin laittakoot tämänki kirjoituslaadun täydellisemmäksi. Oudonlaisista sanoista tässä kirjassa saamma seuraawan selwityksen panna. Ele merkitsee ruumiin kunaki aikana näöllistä woimaa (lifskraft); haalia, lensiä, pensiä, lämpimältä tuntuwa; hapahka, happamelle maistawa; hilu, transpiration; hi'in, hikimet, hikisuonet, porer; ulostus, laxering; ulostawa, laxerande; juntukka, spanskfluga; saalas, nyssfödt barn; kiihottawa, retande; korlata, gurgla; kue, äckel; kuottaa, kuoituttaa, äckla; kuume, feber, kätilöin, barnmorska; laskimo, blodåder, ven; liude, tuntosuoni, nerf; oireet, sjukdomsförebud; pese, pesetti, såpa; posia, potilas, patient; rupeama, smitta utan materielt substrat; salmiakkijuokse, luftspiritus, stinkspiritus; setki, paroxysm; suolaöljy, saltsyra; tarttarisuola, cremor=tartari; waltimo, pulsåder, arter; werimaksa, moderkaka; aneksi, anis; juuriska, kålrot; kukonyrtti, sedum acre; kynsilaukka, hwitlök; lemmekkä, lempikukka, viola tricolor; lääketahkiainen, arctium lappa; maitiais=juuri, woikukan juuri; mali, koinruoho, malört; peltohumala, millefolium; pujojuuri, artemisia vulgaris; raate, radake, trifolium aqvaticum; saunakukka, chamomilla vulgaris; seljakukka, fläderthee; willikaali, bolmört.

Kajaanista 1 päivä huhtikuusta 1838.

Elias Lönnrot.

Kun tätä kirjaa muutamina wuosina ei enää ole kaupan löytynyt, niin annetaan siitä nyt uudistettu laitos parannuksilla, lisäyksillä ja muilla korjauksilla, joilla sitä on pyydetty wielä sopiwammaksi tarpeesensa tehdä toiwolla, että talonpoikainen kansa kohtelisi sitä samalla mielisuosiolla, kuin ensimäistäki laitosta.

Helsingistä helmikuun 3 päiwä 1856.

E. L.

SISUSTA.

1 Luku.

Yhteisiä muisteltawia terweydestä.

Terweys on kultaa kalliimpi; paras lahja lapsilla, paras täysikaswaneilla, paras ikiwanhoillaki. Jopa ikäwä olisi ihmisen elää ja olla terweydettä. Kiwulainen ihminen ei puolin määrin tunne itseänsä terween ja raittiin rinnalla onnelliseksi. Sentähdenpä pitäisiki jokaisen terweydestänsä huolta pitää; elää niin, että taudit ja kiwulaisuudet wältettäisi, ja jos kuitenki tulisiwat, rientämiseen wiljellä eli nauttia aineita, joita luoja on terweyden jälle woittamiseksi säätänyt. Tulipalossa kyllä koetaan warjella, mitä saadaan, eikö wielä enemmin tulisi taudeissa katsoa, mistä saisi parannusta, etsiä ymmärtäwäisten neuwoja ja niitä ajallansa seurata. Ja niin kuin tulta estetään wallalleen pääsemästä, niin pitäisi terween ihmisen waroa tautiaki. Katso Syrak. kirjasta 38 L. 1, 2, 3 v.

Tautien syistä.

Syitä tauteihin ja kiwulaisuuksiin on monenkilaatuisia. Tawallisimpia owat: liika syöminen ja juominen, nautinto=ainetten kehnous eli sopimattomuus, saastainen ilma, siistitöin ruumiin korjuu ja muu ruokottomuus, waatetten sopimattomuus, äkillinen muutos lämpimästä kylmään tahi kylmästä lämpimään, yliwoimainen rasitus, laiskuus, huwitusten pitkällinen nautinto eli muu wäärinkäytös, äkillisten wimmain eli mielenliikuntoin kohtaus.

Ruuista ja juomista.

Ruokia ja juomia tulee ruumiin rawinnoksi ja wirwotukseksi kohtuullisesti nauttia. Kaikki liika siinä asiassa on myrkkyä ruumiille. Waan kohtuus yllä pitää terweyden. Ei ole wielä yksikään katunut kohtuullisuuttansa.

Kaswu=aineista nautitaan enimmäksi jywiä ja potakoita (perunia). Waan muu, kun joutunut, kypsi ja puhdas wilja ei kelpaa leiwäksi. Wilulta ja ruosteelta wahingoittu on waarallinen terweydelle. Ainaki pitää se hywin kuiwata, jauhaa hienommaksi kun tawallinen hywä wilja, taikina wisusti sotkea, kauwemmin hapattaa ja kuminoilla, fenkolilla tahi aneksilla höystää. Eikä saada senlaisesta turmellusta wiljasta wielä sittenkään terweellistä leipää, jos ei ainaki kolmanneksi osaksi panna puhdasta wiljaa sekaan. Waraleiwäksi nälkäwuosina owat potakat ja kangasjäkälät kaikkia muita aineita etewämmät. Mahdotoin asia on, terweellistä ruokaa oljista ja petäjän=kuorista saada.

Potakat ja muut kaswu=aineet owat lihan tahi kalan kanssa keitettynä terweellisemmät syödä, kun ilman. Kehnowatsaisille, happamelta ja rewäisimeltä waiwatuille on hywä wähemmin kaswin=wiljaa nauttia.

Kalat ja kaikenlainen lihan=puoli owat werekseltä tahi tuoreelta terweellisemmät. Waan kituwina saatuin tahi jälkeenpäin pilautunutten kalain, tautisten, itsekuollutten raawain lihaa ei pidä millään tawalla syödä. Suolaaminen tapahtukoon puhtaissa puu=astioissa ja katsottakoon usein, että lauka eli suolawesi pysyisi raittiina ja olisi ylettywä.

Kaikki ruuat pitää puhtaasti laitettaman ja astiat joka kerralta pestämän. Rauta ja tinattu waski on keitto=astioiksi paras, muiksi astioiksi sopii lasi, posliini, tina, puu ja sawi. Tinaamattomista waski= ja kasari=astioista puuttuu myrkkyä ruokiin.

Juoda ei pidä, kun ainoastaan janostuneena. Kaikki mitä muuten makunsa wuoksi tahi ajanwietteeksi juodaan on ruumiille wahingoksi. Luonnollisin ja terweellisin juoma on selwä, puhdas wesi. Se raitistuttaa weren, wahwistaa rinnan ja watsan, selwittää pään, woimassa pitää tuntosuonet, lewottaa ja ilahuttaa koko ihmisen olennon. Wäärä luulo on ihmisillä, weden heikontawan ruumista; ennemmin se sitä wahwistuttaa, ken liiatenki sen ohessa ei alati paikallansa istu tahi makaa, waan wälimmiten liikkuu ja toimittelee jotain raittiissa ilmassa ulkona. Ei semminkään pitäisi nuorison wäkewämpiä juomia milloinkaan nauttiman. Niiltä heille waan tulee paha tapa, kehno watsa ja elinkautinen wiheliäisyys. Oli ennen wanhaan tapana, nuorten naimatonten ei muuta kun puhdasta wettä juoda. Ihmisyyden onneksi pitäisi tämä tapa uudistettaman. Niin saataisi wieläki kuulla sanottawan: nuoret miehet naimattomat, wielä wiinan juomattomat. Kalja ja sahti owat täysi=ikäisille ja työmiehille tahi laihoille ja huonohenkisille ihmisille soweliaat. Waan huonosti keitettynä, puolikäyneinä, humaloimatta, ylen nuorena tahi wanhana ja happamina ne ei ole terweellisiä.

Kylmiä juomia pitää wälttää semminki paluwalla ja kuumalla ruumiilla. Ymmärtämättömyys taikka huolettomuuski tässä asiassa on saattanut monelle iänpäiwäisen kituwaisuuden ja ennenaikaisen kuoleman.

Kuitenki on kaikista wäkewistä juomista palowiina sekä erityisille ihmisille, että koko ihmissuwulle turmelewaisin. Se on juoma, josta ihmiselle tosiaanki ei ole hyötyä, jos ei muutamissa erinomaisissa tiloissa, niinkuin ylellisissä rasituksissa, kowassa wilussa tahi kuumuudessa, sateessa, uswassa ja sumussa, koska sitä lääketten werosta wähä kerrallansa ja jolloin kulloin nautitaan. Semmoisissaki tapauksissa on kuitenki hywä olut paljon wirwottawaisempi ja terweellisempi.

Mutta mitä on se wähä hyöty palowiinasta niiden tuhansien turmioin suhteen, joita siitä lähtee niin erityiselle ihmiselle, kuin koko maalle ja koko ihmissuwulle. Se polttaa ja kowentaa sisällykset, etteiwät woi täydellisesti ruokia sulentaa, josta usein pitkälliset rewäisimet, muut watsawiat ja kohtaukset saawat alkunsa, juontuu sitte weren seassa keuhkoihin, aiwoon ja ympäri koko ruumiin, pilaa älyn, mielen, muistin, woiman ja muun kunnon, turwottaa, pöhistyttää ja wawistuttaa ihmisen, wähentää luonnollisen lämpimän ruumiissa, syyttää moninaisia raskaimpia, ikuisia tauteja, heikkopäisyyden, halwauswian, ampujan, kaadutajan, ähkywikoja, wesiahman, luuwalon, wesipöhön ja muita pöhötauteja, turwottumisen, kelta= ja keuhkotauteja, werisyljyn ynnä muita lukemattomia wikoja, joiden wiimeinen loppu on lewoton omatunto ja kauhistuttawa kuolema.

Sillä tawalla palowiina useinki turmelee terweyden ihmiseltä, waan jos sitäkään ei aina silminnähtäwästi tekisi, niin kuitenki aina menettää ilon, onnen ja siunauksen perhekunnista, turmelee hywät tawat ja kauniit, siiwolliset menot, tuhlaa arwaamattoman työajan ja tawaran, saattaa monta ihmistä hywältäki elolta maantielle. Myös on werisillä tappeloilla, murhilla ja kaikenlaisilla pahatöillä tawallinen alkunsa palowiinasta. Ei kymmennettä osaakaan hawaita niistä ilman palowiinatta tapahtuneen. — Joka sentähden tahtoo terweenä, raittiina ja onnellisna elämänsä iltaan päästä, tekee hywin, jos hän ei koskaan ota palowiinaa suuhunsa, waan wieroo sitä kuin muutaki myrkkyä. Wielä wähin totuttuaki woipi ryyppäämisen tawan helposti heittää, waan wiimein muuttuu tapa tarpeeksi ja ihminen wapaasta, mielitahtoisesta olennosta palowiinan orjaksi. Mutta jos siksi ei muuttuisikaan ryyppimisen tapa, niin jopa ilmanki wiinaa maistellessaan ihminen toisinaan tulee sitä runsaammasti nautitsemaan, niin että juopuu. Waan juopuneenapa mies on mieltä wailla ja woipi helposti yhtyä senlaisiinki seikkoihin, joista saapi ikuisen turmion nimellensä, arwollensa, elollensa ja kunniallensa, taikka joutuu raskainten rankaistusten alaiseksi. Paras on sentähden ottaa korwiin runoniekan opetus, joka sanoo:

Parempi toki onki peräti wälttää kiusausta, kun suotta sen kanssa taistelemaan antauta. Muuten waan wiimein ehkä myöhään taidat toisen kuulusan runoniekan kanssa hawaita onnettomuutesi ja walittaa:

Mitä wasta palowiinasta sanottiin, sopii muihinki wäkewiin juomiin, sen enempi, minkä wäkewämpiä. Warsinaista pysywäistä wirwotusta niistä ei tule, sillä niistä ei lähde apua werelle, lihalle, luulle ja ytimelle. Hywä olut ainoastaan on erotettawa. Töissä rasitetuille, semminki iällisemmille ihmisille on olut terweellinen juoma, jos sitä waan ei liiemmäksi, eikä ylen nuorena, eli happamena tahi laimistuneena nautita. Nuorille, lihawille, helppotöisille, istuwille ihmisille ei ole olutkaan terweellinen. Norri eli punssi, joita kahwesta palowiinan tahi rommin kanssa tehdään, owat luonnostansa kuumentawaisia, polttawia juomia, eikä pidä niitä, ei terween, eikä kiwullaisen nautitseman. Rommi siltään ryypättynä on kowin waarallinen niin kurkulle, kuin rinnalle ja watsalle. Se on wielä palowiinaaki wahingollisempi. Ei parempi ole totikaan, jota kuumasta wedestä, rommista ja sokurista laitetaan.

Ilmasta terweyden suhteen.

Joka hengittämällä kulkee ilma keuhkoihin, ja on weren muuttamiseksi eli uudistamiseksi wälttämättömästi tarpeellinen. Tämä uudistus tapahtuu seuraawalla tawalla. Yhä ja lakkaamatta liikkuu weri ruumiissa. Tämä liikunto toimitetaan kahdenlaisilta suonilta. Toiset, laskimot (laskusuonet, werisuonet, venae) nimeltänsä, juontawat kaikesta ruumiista weren keuhkoihin. Keuhkoissa tasataan se äskenhengitetyltä ilmalta; joku osa siitä ilmasta yhtyy wereen, ja mikä ei yhdy, se ulos hengitetään. Ilmasta wereen yhtynyt aine tekee sen punaisemmaksi ja raittiimmaksi, jonkalaisna se sitte valtimoita (waltasuonia, henkisuonia, sydänsuonia, arteriae) myöten jälleen jakauupi yli kaiken ruumiin, jättäin itsekullenki paikalle, mitä sen rawinnoksi tarvitaan. Mitä tällä kerralla ruumiin tarpeeksi ei kelwannut, imetään uudelleen laskimojen pienimmiltä, silmin keksimättömiltä, tuhathaaruisilta päiltä ja kootaan kun ennenki keuhkoissa uudistettawaksi. Tämä uudistus tapahtuu 25 kertaa minuutittain eli 100 kertaa neljässä minutissa ja tiimassa 1500 kertaa.

Koska mainittu weren alituinen uudistus on juuri wälttämättömästi kaikille eläwille maan päällä tarpeellinen, ja se ei taida ilmatta tapahtua, niin on helppo ymmärtää, kuinka suuri ja ehdotoin tarwe ilma on kaikille maalla eläwille. Ilma on meille yhtä tarpeellinen kuin wesi kaloille; ikääskuin kalat näiwettywät ja kuolewat, jos wesi ei ole selwä ja raitis, samati meki kehnossa ilmassa menehdymmä. Siitä seuraa että meidän aina tulee ahkeroida, saada puhdasta, raitista ja kelwollista ilmaa asuaksemme ja hengittääksemme. Senlaisna saadaan ilma olemaan, jos asunpaikaksi walitaan kuiwa, yläinen paikka, huoneet rakennetaan wähintäki kyynärän korkioille kiwijaloille ja muuten laeltaki korkioiksi ja aukaistawilla akkunoilla. Asunhuone on la'astawa joka päiwä; ilma owien ja akkunain aukaisemalla uudistettawa; lattian eli permannon, pöydän, penkkien ja muiden paikkain peseminen aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettawa; eikä ennen sawureikiä suljettawa, kun kaikkein pesosten kuiwettua. Yhdessä huoneessa ei pidä ylen monta henkeä maata, eikä makuuhuoneessa kapaloriepuja tahi muita märkiä kuiwattaman, ei happanewia, käywiä, wäkewän hajullisia aineita eikä ruokia pidettämän, wielä wähemmin porsaita, hanhia, kanoja ja muita senlaisia eläwiä sallittaman yhdessä ihmisten kanssa asua. Sitäki pahempi on talweksi peräti nawettoihin taikka eläinten lämpimän waiheille asumaan muuttaa. Häkä, häyry ja sawu hiiloksista, lampuista, päreistä ja mistä palawasta aineesta hywänsä pitää kerkiämiseen akkunoista ja owista laskettaman.

Kauwan suljettu ilma pilautuu hengittämiselle ja terweydelle waaralliseksi. Kaikki paikat, niinkuin kirkot, keräjähuoneet, ruununpuodit ja muut huoneet ja paikat, joissa ilma on tullut kauwemmin seisomaan, pitäisi päivällä ennenkun niitä wiljellään puhdistettaa ja raittiilla ilmalla uudistettaa. Umpinaisna olleihin hautoihin, kellareihin ja muihin maanalaisiin kuoppiin kokouupi toisinaan rutosti kuolettawa, erilaatuinen ilma taikka kaasu. Sentähden pitää semmoisia kauwan käymättömiä paikkoja ennen niihin mentyä tutkittaman. Jos palawa kynttilä, hiljalleen maata wasten laskettuna, yhä palaa, niin ei ole pelkäämistä, waan sammuisiko kynttilä, niin ei ole sisään menemistä, ennenkun paikka on puhtaalla wedellä, kalkkiwedellä, palawilla oljilla, ruutilla tahi muilla senlaisilla aineilla puhdistettu.

Uswaisessa, sumuisessa, wetisessä, saastaisessa ilmassa pitää waroin liikuttaman liiatenki aamu= ja iltakylmillä. Tautiaikoina on hywä, ennen aamusilla ulos mentyä, juoda lämmitettyä maitoa, kaljaa tahi olutta. Silloin pitää myös kaikki paikat hywin siiwoina ja puhtaina pidettämän, taikka etikalla walettaman ja tuoreella kuusenhawulla usein hawutettaman. Muutamat kastelewat puhtaita pellawaisia riepuja etikalla ja ripustawat niitä kulkutautien aikana seinille ja orsille, joka onki hywä ja hyödyllinen tapa. Mutta etikan waleleminen kuumennetuille kiwille on yhtä mitätöin kun katajahawun, kukkien, sokurin, pihkan, terwan ja lakanki polttaminen, jotka pikemmin pahentawat, kun parantawat ilman.

Samati kuin weteenki, taitaa ilmaan moninaisia saastaisia aineita sekauta, waikkei niitä ilmassa niin silmä selitä. Sairasten huoneessa on ilma sillä tawalla pian sairasten ruumiin höyrystä ja muista aineista täytywä, ja tulee sangen waaralliseksi terwetten hengittää. Sentähden on warsin tarpeellinen asia, saada ilma senlaisissa huoneissa raittiimmaksi ja puhtaammaksi, joka tapahtuu niiden usiammin lämmittämällä, akkunain eli henkiluukuin ja owien aukaisemisella, liiatenki ennenkun terweet sairaita lähestywät.

Waatteista.

Waatteista pidämmä parhaana, mikä muuten on hyödyttäwäisin; ei niin, mikä ainoasti on silmän kaunis. Niiden tulee warjella ruumis kylmältä, suojella ruumiin tawallista hikua (transpiratio), jonka tukehtumisesta monta wikaa, sulku= ja lokatauteja, luuwaloja, kuiwatauteja, sisällisiä polttoja, keuhkowikoja, wesitauteja, ruusu=wikoja, ryhdynnäisiä ja monta muuta waiwaa saawat alkunsa. Ei ylen paksut ja lämpimät, eikä ylen hienot, kewiät ja ohuet waatteet ole erittäin kiitettävät, waan jotka wuosiaikain ja sääwaihetten, tottumisen ja töiden suhteen ei milloinkaan waiwaa eikä rasita ruumista. Ei talwella ainoasti waan kylmempinä kesäaikoinaki on tarpeellinen pukea lämpimämmästi ja kesähelteessäki waroa, ettei semminki hikisellä, kuumalla eli palawalla ruumiilla aworinnoin ja alastomin eli wähäturwatuin mahoin paljaalle maalle nukuta. Lapsuudesta wiluun tottuminen on kyllä hyödyllinen, mutta usiastiki waarallinen enää wanhemmalla iällä siihen totuttaita. Ylen ahtaat waatteet estäwät weren liikunnon ruumiissa; liian wäljät eiwät lämmitä tarpeeksi. Ei pidä kesäwaatteisiin kewäillä, eikä syksyllä talwiwaatteisiin ylen aikaisin eikä yhtäkkiä ruweta. Semminki iällisten ihmisten tulee tämä asia panna muistoon.

Pää, huoneessa asuen, ei kaipaa peitettä, jos ei peräti kalju, hiuksetoin. Siitä että tuwissa lakki päässä elellään, saadaan monasti päärupia, silmä= ja korwa=wikoja, nuha= ja röhkä=tauteja, muita pääkipuja ja kohtauksia.

Paksut, lämpimät kaulahuivit syyttäwät kurkku= ja rinta=waiwoja; hywä ja hyödyllinen on siis jo lapsesta alkain totuttaa kaulan wilua kärsimään.

Mahan turwaamisessa ja lämpimänä pitämisessä ollaan rahwaassa kowin huoletoinna, koska sitä toisinaan ei peitetä kun paljaalla paidalla matalain housuin ja lyhyen takin rajalla. Maha, warsinki hikisenä, on arka wilulle, ja sen palelemisesta saadaan moniaki tauteja, erittäin kohoja, watsawäänteitä, rewäisimiä, punatauteja, ja muita ulostustauteja.

Samate ollaan jalkainki turwaamisessa huolettomat. Kylmemmällä ajalla ei pitäisi awojaloin eikä märjillä jaloilla milloinkaan astua. Matkoilla ja muissa tiloissa, joissa jalat helposti kastuwat, pitäisi aina olla kuiwia, pestyjä sukkia waralla. Sangen waarallinen on lämpimin jaloin kylmillä kiwillä ja märjillä lattioilla käwellä, kuin liiatenki lapsilla ja piioilla on tapana ja joista heille tulewatki alituiset yskänsä.

Puhtaat ja kuiwat waatteet suojelewat parhaiten ruumiin lämmintä ja owat terweydelle otollisimmat. Likaisten, hiestä taikka muuten märkäin waatetten sijaan pitää wiiwyttelemättä kuiwia puhtaita muutettaman, ei kylmiä, eikä kylmässä huoneessa tahi tuulessa, awointen owien ja akkunain waiheella, kuin, pahasti kyllä, palkollisilla pyhä=aamuisilla on tapana pukea. Hyödyllinen on myös erittäin yöpaidat pitää. Päälle wiikon ei pidä yhdellä paidalla käydä ilman pesemättä, jos kohta se wiikon pidettyä ei wielä olisikaan monen silmissä tarpeeksi likainen ja pesemistä kaipaawa.

Puhtaudesta.

Eikä pidä ruumiinkaan korjuussa ja puhtaana pitämisessä huolettomat oltaman. Kaswot, kaula ja kädet kaipaisiwat joka aamu ja ilta pesemistä, jalat ja muu ruumis wähintäki kerta wiikossa. Siisteys ja puhtaus kaunistaa kaikki, kiitetään kaikilta ja pitäisiki kaikkein, niin köyhän, kuin rikkaan, niin terween, kuin sairaan siitä huolta pitämän. Puhtaus suojelee ja pitää ihmiset terweenä, sepä on kulkutaudeissaki paras warjeluskeino. Pestä ruumistansa tarwetta myöten milloin kylmässä, milloin lämpimässä wedessä on usiammissa taudeissa sangen terweellinen. Saunanlöyly ei ole sovelias kaikille sairaille, jonka tähden semmoisten pitäisi muuten lämpimässä wedessä istua. Uiminen kesäisaikoina on hywin terweellinen tapa ja pitäisi ihmisen jo lapsesta alkain siihen itsensä totuttaa, wähintäki kerta päiwässä uiman, ei kuitenkaan työstä eli muusta rasituksesta lämpimällä ruumiilla järween menemän, eikä siellä ylen kauwan kerrallansa oleman. Tawallisimmat ruumiin pesot owat:

1:ksi Kylmät pesot, joissa wesi on kylmälle tuntuwa, ihoa kylmempi (8:sannen ja 20:nennen lämpimämerkin wälillä Celsin termometriä). Niitä wiljellään usiammallaki tawalla. Kuka juoksuttaa wettä ihollensa, kuka menee koko ruumiillansa weteen. Kylmissä pesoissa on kaikitse warottawa asia, ettei mennä weteen työstä rasitetulla ruumiilla, ja peson jälkeen waatteet heti puetaan ja lähdetään liikkeelle. Kylmät pesot wahwistawat ja wirwottawat terween ihmisen ruumiin, ja moninaisissa kiwuissa, niinkuin nerwiwaiwoissa, woimattomuudessa, risa= eli rauhaiskiwuissa saattawat ne paljo hywää matkaan. Risa= eli rauhaiskiwuissa ja riisitaudissa on sitäki parempi panna suoloja sekaan, lusikallinen tahi kaksi, jos enempiki, joka kannulle wettä. Kaikkinaisissa ryyhdyntäwioissa, ruusussa, luuwalossa, werisyljyssä, haittawerewyydessä ja mahapohjan waiwoissa owat kylmät pesot kartettawat.

2:ksi Lämpimät pesot, joissa wesi on lämpimälle tuntuwa, ihoa lämpimämpi, haalia, lensiä, ei kuumanrasittawa (30 ja 36 lämpimämerkin wälillä). Wesi laitetaan soweliaasen ammeesen, jossa istutaan noin neljäs osa, jos puoliki tiimaa. Sisään mentyä peitetään amme lakanoilla, jotta muu ruumis, paitsi pää, tulevat peitteen ala. Pesosta tultua kääritään ruumis villaisella hurstilla eli muulla waatteella, ja mennään niin samaan huoneesen laitetulle wuoteelle peitteen ala maata. Jos joku tahtoisi kauwemmin aikaa jälkeen nukkua, niin muutettakoon kuiwat waatteet sitä ennen, koska ne entiset hikisestä ruumiista owat kostuneet. Sairasten ja kiwullaisten ei pidä moneen tiimaan, kylmempinä aikoina ei päiwäkauteen, peson jälkeen vuoteesta liikkua, sillä liiatenki ulko=ilmassa olisi ruumiin tawallinen hiku pian tukehtuwa.

Maassamme tawalliset saunakylwyt ajawat pian saman asian, kuin wastamainitut lämpimät pesot, mutta hiestyttäwät kowemmin ja waatiwat wielä tarkempaa waromista kylmästä jälkeenpäin. Ne eiwät myös ole soweliaat pääkipuisille. Mutta työmiehille rasitettuina, märkinä, wiluisina on sauna iltasilla hywin terveellinen ja estää monta tautia tulemasta. Muuriais= ja lehtisaunoihin sopii, mitä amme= ja saunakylwystä wasta on mainittu. Owat waan wielä enemmin hiestyttäviä, luuwaloisille ja muille jäsentautisille usein sangen hyödylliset.

Kaikki kylwyt pehmittäwät ihon, wirkistäwät weren, auttawat hikua ja wahwistawat. Jos wilustumisen jälkeen ensimäisnä päiwänä otetaan oksetinta ja sitte 3 tahi 4 tiiman päästä mennään lämpimään kylpyyn, niin sillä katkaistaan wilustumisesta useinki alkuusa saawat kowat, pitkälliset taudit. Ruuan jälkeen ei ole hywä saunaan, eikä muuhun pesoon, ei lämpimään eikä kylmään mennä, waan niistä tultua sopii kyllä atrioita päälle. Kylmissä pesoissa ei pidä wiiwyttämän siksi, että ruumis alkaisi wäristä, eikä lämpimässä siksi, että uupuisi eli raukeaisi.

Liikkeestä ja lewosta.

Ihminen on luotu liikkumaan ja kaswoinsa hiellä elatustansa hankkimaan. Ja onki tämä hänelle onneksi. Liikuntoa seuraa lepo, tytywäinen mieli, rauhallinen uni, terweys ja pitkä elämä. Kohtuullinen työnteko wahwistaa ruumiin, wirkistää weren ja muut ruumiin nesteet, estää monet taudit tulemasta ja parantaa tulleetki. "Uutteruus ja kohtuus", sanoi entinen mainio wiisas, "owat kaksi parasta lääkäriä, joka wain niitä seuraa, harwoin kolmatta kaipaa". Waikka kyllä herraswäki muuten paremmin terweyttänsä hoitaa, niin näemmä kuitenki talonpoikaisen kansan aina eläwän terweempänä, woimallisempana ja raittiimpana, johon ainoana syynä on näiden töisewyys ja kohtuus nautinnoissa. Köyhyyttä ja wajawaisuutta on moni kehunut rikkautta paremmaksi, ja pianpa onki syy kehua. Alituiseen istuntaan wiraltansa waaditut tekewät hywin, jos he edes tiiman päiwässä owat liikkeellä. Kowin raskasta, ylimääräistä työntekoa emme kuitenkaan kiitä terweelliseksi. Semminki heikot, kiwullaiset, ylen nuoret ja kowin wanhat pitäisi siitä armahdettaman. Werisylkyiset, keuhkotautiset, sydäntykyttäjältä ja suolipuhkeemilta waiwatut, rujot, rammat ja muut senlaiset warokoot itsiänsä kowista nostamista; kehnorintaiset erittäinki sulattawien mitalien höyrystä, kalkin ja kiwien tomusta. Töitä ja toimia seuraawa lewollinen uni tekee ihmisen tulewiin töihin soweliaaksi. Jota raskaampi työ, sitä suurempi unen tarwe. Raittiille, terweelle ihmiselle on kylliksi 6:den eli 7:män tiiman unesta; nuoret kaswawat lapset, heikot ja kiwullaiset nukkukoot kauwemmin. Unen kaipuussa owat liikunto, toimi, tytywäinen mieli ja hywä omatunto paremmat kaikkia muita unettawaisia aineita. Ylellinen walwonta on kowin waarallinen työttömällenki, wielä waarallisempi töissä rasitetuille. Liika syöminen ja juominen iltaisilla tekee unen lewottomaksi, samoin lämpimät ja pehmiät tahi kylmät ja kostiat wuoteet. Painaja, joka muutamia rasittaa, ikääskuin rinnalle polkisi, ei ole muu kuin äkkiä tulewa kohtaus, yhtä laatua kuin suonenwetäjä. Siltä waiwatut tekewät hywin, jos he heittäwät iltasyönnin, juowat sen sijaan korttelin kylmää wettä, nukkuwat korkialle päänaluselle, ei seljälle, waan kyljellensä, ja kowemmissa tiloissa toimittawat erityisen walwojan, joka painajan tultua olisi walmis herättämään.

Wimmoista (mielenliikunnoista).

Mielenliikunnot koskewat ruumiisenki, sillä niin owat henki ja ruumis wälillänsä yhdistetyt, ettei kumpikaan mitään yksinänsä kärsi. Lepo, toiwo, tytywäisyys ja kohtuullinen ilo pitäwät ihmisen terweenä, ja wielä toisinaan parantawat sairaanki. Mutta wahingollinen on ylellinen ilo ja riemu, jos liiallinen suru, murhe ja alamielisyyski. Koska äkilliseltä mielenliikunnolta joku kowasti kohdataan, pitää waatteet ja nauhat hänen päältänsä heti hellitettämän, raitista ilmaa owen ja akkunain aukomalla huoneesen laskettaman, kylmää wettä juoda annettaman ja kowemmissa tapauksissa suoniki aukaistaman ja lawemankia pantaman. Wielä tarkemmin tulee sairaan äkillisiä mielenliikuntoja waroa ja, min woipi, surut ja murheet mielestänsä heittää. Hän älköön itseänsä murheilla waiwatko, waan luottakoon ja toiwokoon kaikki Jumalan sallimasta hänelle hywäksi olewan, jos kohta hän ei aina sitä käsittäisikään. Kaikillenki sairaille, waan erittäin lapsensynnyttäjille, heikoille, kiwullaisille ja herkkäluontoisille on senlainen mielen lewotus warsin tarpeellinen.

Ilosta ja huwituksista.

Kauniit ilot, leikit ja huwitukset owat rasitusten jälkeen wirwottawaisia. Kohtuullisesti nautittuna ne kartuttawat sekä ruumiin että hengen hywää, panewat weren ja muut nesteet paremmin liikkeelle. Töistä päästyä sopii siis itsekunki ilahutella itseänsä ja toimittaa muillenki, erittäin lapsille ja nuorelle kansalle syyttömiä huvituksia. Itsekullaki iällä owat huvituksensa. Hypyt, tansit, moninaiset kisat, ja leikit, kiekan ja pallon nakkelot, lymyiset, hiipat, j.n.e. owat kyllä syyttömiä ja somia huwituksia nuorukaisille, jos waan katsotaan, ettei mitään tapaturmaista wahinkoa sattuisi ja ettei niitä ylimäärin pitkitetä, tahi ettei mitään tarpeellista työtä niiltä wiiwytetä. Jotka yhä huwituksia etsivät, niillen tulee ikäwäksi huwituksetki eikä heistä ole viimein minkään ilon nautitsijaa.

Jos vanhatki voisivat nuorukaisten iloihin yhtyä, niin olisi se kyllä kaunis. Tawallisesti he kuitenki viipyvät tarinoillansa oluen ja tupakan waiheilla. Eikä ole tämäkään heille kielletty, jos waan olutta ei muuteta palowiinaksi ja kauniita tarinoita kirouksiksi. Kowin laihoille ja werewille, wiemistyswioissa, ja niillen, jotka paljo syljeksiwät tupakoidessansa, ei ole tupakka terveellinen. Wäkewä nuuska rikkoo helposti nenän ja purutupakka on watsalle wahingollinen.

2 Luku.

Yhteisiä neuwoja sairasten korjuusta ja hoidosta.

Sairaan hoitajasta.

Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, vahvan ja siivollisen, selvän, valppaan, kärsiwällisen, wähäpuheliaan, rehellisen ja taitavan ihmisen. Wähintäki tulisi jokaisen sairaan hoitajan näissä tawoissa harjotteleita ja päälliseksi ymmärtää, miten lawemankia ja werimatoja pannaan, werta kupataan ja haawoja korjataan. Joka kylällä pitäisi senlainen ihminen olla, kaupungeissa usiampia.

Kulkutaudeissa owat iälliset waimot sairasten hoitajiksi muita otollisemmat, sillä harwoin tauti heihin tarttuu. Paras warjelus tarttuwaisissa taudeissa sairasten luona kulkewilla on olla rohkiana, ei alakuloisna, usiasti pestä kaswot ja kätensä, wiruttaa suunsa wedellä ja etikalla, ei lainata suuhun kokounutta sylkeä, ei sisällensä wetää sairaan henkeä, ei kauwan paastota eikä walwoa, waan erihuoneessa nukkua tarpeensa, ja aamuisilla ennen sairaan luoksi tahi ulko=ilmaan mentyä juoda puhdasta wettä, taikka lämmitettyä sahtia, olutta tahi maitoa. Wielä tulee hänen usiasti tuuleuttaa, ja muuttaa waatteet, olletikki paita, wälimmiten käydä ulkosalla puhtaassa, raittiissa ilmassa ja samanlaista ilmaa sairaanki huoneesen, owen, lakeisen ja akkunain aukaisuilla wiriästi toimitella. Ei ainoasti kerta ja kahdesti päiwässä, waan joka tiima pitäisi raitista, wiiliähkää ulko=ilmaa sairaan huoneesen laskettaman, sillä se ei ainoasti ole sairaalle terweellinen, waan estää taudin muualle lewenemästä, koska sen tartunta=aineet eiwät koskaan pääse siihen woimaan yhdessä kohti paisumaan. Raittiin ilman uudistamista ei suinkaan pidä talwellakaan laimin lyötämän; ja jos tahdotaan oikein huolellisesti taudin tarttumista välttää, niin pidettäköön pelti eli lakeinen alinomaa auki tahi raollansa, joka kyllä saattaa tapahtua, jos huonetta lämmitetään usiammasti. Kaikki, josta tartunta=aineet woisiwat lisäytä, pitää sairaan luota korjattaman, esimerkiksi tarwet=astiat, jotka tyhjennetään, ei likelle asunhuoneita, waan etäämmä kuoppihin, jäljestä tuhkalla, sannalla tahi kalkilla peitettäwihin. Itse astiat pestään puhtaalla wedellä ennen uudelleen huoneesen wietyä. Huolimattomuus tässä asiassa on sangen vahingollinen, eikä auta niitä uloswiemättä waatteilla peitellä, sillä niistä höyryäwä saastaisuus tungeikse läpi helposti. Etikkahöyryä kiitetään tarttumista wasten hywäksi. Kohtuus lienee siinäki paras. Jolla siksi on huoneita laittakoon sairaille erityiset, sitä parempi, jos ne owat awarat, walkiat, iloiset, ei matalat. Niitä tulee pitää aina hywin puhtaina, waan ei erittäin lämpiminä.

Sairaan wuoteesta j.n.e.

Sairaan wuode laitettakoon ei muurin (kiukaan) eikä akkunan likelle, waan ulommaksi ja niin että sille taidetaan joka puolelta lähestyä. Tehtäköön se kaksilla lakanoilla, pehmiällä, ei ylen lämpimällä ja raskaalla, eikä kylmällä peitteellä. Lakanat wähänkään likautuneet muutetaan toisilla, puhtailla, kuiwilla ja wasta lämmitetyillä. Samati pitää muut waateneuwot, paidat, sukat, käsiliinat aina puhtaina pidettämän. Wuodetta korjattaissa muutetaan sairas sitä warten tehdylle toiselle. Polsteria, tyynyjä, peitteitä ja muita makuuwaatteita pieksettäköön joka kerta ulkona ja lämmitettäköön ennen sairaan uudelleen niille ruwettua. Sairaan kupit, tuopit, lasit, lusikat ja pikarit pitää usein pestämän, puhdasta wettä ja saipuata muiksiki tarpeiksi aina sairaan huoneessa löytymän.

Sairaan kaswot ja kädet pestään joka päiwä ja hiotessa annetaan hänelle puhdas, lämmin paita, ihon esinnä hiestä lämpimällä willaisella waatteella kuiwaksi pyhittyä ja kewiästi hierrettyä. Paitaa muutettaissa sairasta ei pidä hiessä ollen istutettaman; muina aikoina hänelle ei ole kielletty istua, min woipi. Wiriällä liikuttamisella ja toisinaan istumalla estetään makuuhaawat tulemasta, jotka alkawat ristiluun ensin punottumisella ja jäljestä wiswottumisella. Ennen märjille eli wiswoille joutumista paranewat nämät wiat usein, jos sairasta wälimmiten liikutellaan ja käännellään, ristiluuta eli tulehtunutta paikkaa etikalla ja wiinalla haudellaan. Taikka pidetään lyjywedessä kastetuita riepuja paikalla tahi tuoksutetaan sille hienoa lyywittiä. Jos kuitenki haawa ilmautuisi, korjaellaan sitä lyjywoiteella, liinan nukalle eli untuwalle lewitettynä ja päälle sidottuna.

Lääkkeistä.

Toimitetuita lääkkeitä pitää lääkärin määräämistä, waan ei sairaan mielen mukaan nautittaman. Moni luulee pikemmin paranewansa, jos ottaa enemmän lääkkeitä sisälle, kuin määrättiinkään, waan tämä luulo on kowin tuhma ja waarallinen. Usiampia lääkkeitä löytyy, jotka sillä tawalla weisiwät hengen, ja toiset eiwät waikuta runsaammissa annoissa yhdellä tawalla kuin pienemmissä. Kaikenlaiset lääkkeet warjellaan tomusta, kylmästä ja lämpimästä, tarkkaan katsoen, ettei niitä toista toisen sijasta wahingossa nautita. Lasit ja putellit pidetään hywin suullittuna. Lääkejauhot (pulwerit) warjellaan tomulta ja märkyydeltä, kaikki wetelät aineet, keittämät, seottamat, liottamat j.n.e. jäätymästä, happanemasta ja homehtumasta, jonkalaisiksi pilautuneina niitä enää ei pidä nauttia. Lääkemarjat (pillerit) juoksewat helposti yhteen, woiteet ja laastarit sulawat muuten tahi eltaantuwat, jos niitä lämpimässä pidellään.

Ruuasta ja juomasta.

Ruokaa ei pidä sairaalle tyrkytettämän, semminki ei polttotaudeissa. Ymmärtämätöin hywätahtoisuus on liialla ruualla monen sairaan kuolettanut. Paratessa eli terwehtyessä himoitsee sairas enemmän ruokaa, kuin hänelle wielä sopii antaa. Hänelle pitää paratessaanki wähemmin ruokaa annettaman, kuin terweenä, ja sitä wähemmin, mitä hän wielä on woimattomampi, sillä ehkä syömähalu jo on entisellensä wirkistynyt, niin kuitenki ruumiin ja watsan woimat ruokia sulentamaan wielä owat sangen heikot. Wetelät ryyniwellit, kuorittu maito, laiha raswatoin lihaliemi owat tässä tilassa terweelliset ja wasta myöhemmin nautitkoon hän wahwempia ruokia niinkuin wehnä= eli nisuleipää, liewäkeittoisia munia, tuoretta lihaa ja kalaa. Wieläki owat kaikki raswaiset, woisekaiset ja jauhoiset ruuat, maitojuoksutukset, juustot, pannukakut j.n.e. epäterweellisiä ja samati ryytikaswut ja juuriaineet, kaikki suolaiset, kuiwatut ja palwatut aineet, joita wasta watsan entisellensä tultua mahdetaan nauttia. Mitä sairas tahi paranewa syöpi, syököön wähä kerrallansa, iltaisella parempi jos ei wähääkään.

Sairaan juoma pidetään puhtaissa, usein pestäwissä astioissa, eikä nautita kylmempänä eli lämpimämpänä, kuin siitä joka taudissa erittäin määrätään. Jos sairas ei itsestänsä kysyisi juomista, pitää häntä siitä muistutettaman ja juoma laitettaman maukkaaksi. Puhdas wesi on paras juoma sairaallenki, jota kuitenki soweliaasti maustetaan marja= tahi omenamehulla, hunajalla, sokerilla tahi siirapilla, jos liiatenki sairasta paljo janottaa ja tepsiwämpää juomaa tarwitaan, waikkei silloin pidä antaakaan, kuin wähä (jumprun werta) kerrallansa. Leipäwesi, kahwipolttarissa tahi muuten hiiloksella ruskiaksi paistetusta eli paahdetusta leiwästä, wedessä liotettuna, on kaikenlaisissa taudeissa otollinen juoma. Sarlakantaudissa (Scarlatina), tuhkurissa ja kinotaudissa seotetaan lämmitettyä maitoa juomaan ruumiin hietinnän auttamiseksi, nerwipoltoissa saksan wiinaa, sappi= ja watsapoltoissa marjamehua, werijuoksuissa etikkaa, tahi wihtriöljywettä, kuiwataudeissa, yskässä, keuhkotaudissa sokuria tahi mantelisiirappia.

Lewosta.

Kaikki huolettawaiset asiat pitää sairaalta salattaman, ja katsottaman, ettei hän mistään säikähdä. Rutot, äkilliset mielenliikunnot owat terweellenki, saati sairaalle, waaralliset. Häntä ei saa taudistansa huoletuttaa, waan pikemmin uskottaa hänen jälleen pian terweeksi tulewan. Parahat sairasta lewottawaiset aineet owat huolellinen korjuu, kanssakärsiwäisyys, lohduttawaiset puheet, lääkärin ja papin katsomassa käymiset. Heikon sairaan luoksi ei kuitenkaan pidä wieraita laskea ja houraawaisten kanssa täytyy toisinaan elää kowemmasti, etteiwät wahingoittaisi itsiänsä ja muita. Muuten estettäköön kaikenlainen pauhu ja rähinä sairaan ympäriltä, ja huone pidettäköön hämärän woittawana, sillä hänen silmänsä ei kärsi täyttä waloa.