Harhama I

Teos esittää sarjan lyyrisiä, uskonnollis‑filosofisia mietiskelyjä, jotka asettavat kosmisen luomiskuvan ja ihmisen intiimin kärsimyksen rinnakkain. Se alkaa kosmologisella näyällä Jumalasta maailmoja muovaamassa ja siirtyy sitten pohdintoihin inhimillisestä tilasta — vapaus koetaan piinana, elämä kuvataan erilaisilla vertauksilla (orjantappura, tarantella, ahjo, kiirastuli). Välissä on kohtauksia kuten harras munkki, kotisia hetkiä, hautajaiskuvia ja yhteiskunnallisia värejä; toistuvia teemoja ovat jumalallinen voima, olemisen väliaikaisuus ja moraalinen taistelu. Kieli sekoittaa luonnollista ja sakramentaalista kuvastoa tutkiakseen kuolevaisuutta, hengellistä kaipuuta ja armon ja tuskan paradoksia.