He lauloivat yöllä tulen ääressä, ja rukoilivat niinkuin intiani rukoilee — "isä, meitä sääli ja johda". Kuonab siis lauloi uuden laulun ja tiesi, että sen sanoma oli häntä varten.
Muukalainen jatkoi matkaa, sillä hän oli sanansaattaja, mutta Kuonab lauloi uudelleen ja uudelleen ja sitten tuli näky, niinkuin olikin tuleva, ja tieto, jota hän etsi.
Ei kukaan nähnyt häntä, mutta kymmenen mailia alempana hän joen rannassa kohtasi metsästäjän ja sanoi: "Sano viisaalle, että minä olen kuullut uuden laulun. Sano hänelle, että minä olen näyn nähnyt. Me olemme auringonlaskulle kuuluvat, mutta uusi päivä tulee. Minun täytyy nähdä Mayn Mayanon maa, päivänkoiton maa, jossa aurinko merestä nousee."
He eivät häntä sen koommin nähneet. Mutta päivää myöhemmin Rolf sai sen kuulla ja hän lähti seuraavana aamuna kiireellä Albanyyn. Skookum neljäs hyppäsi kanuuhun, kun hän työnsi sen rannasta. Rolf aikoi ajaa koiran maihin, mutta peni rukoili hartaasti silmillään ja hännällään. Se oli hyvinkin tarpeellinen mielestään, koska kerran lähdettiin vanhusta etsimään. Albanyssa he saivat hänestä tietoja. "Kyllä, intiani matkusti höyrylaivalla muutama päivä sitten." New Yorkissa Rolf ei yrittänytkään seurata ystävänsä jälkiä, vaan meni Stamfordin laivaan ja kiiruhti vanhoihin tuttuihin metsiin, joissa hän oli poikana elänyt, kärsinyt ja herännyt.
Lähellä kalliota, jota vielä tänä päivänä sanotaan "Kuonabin kalloksi", oli nyt talo. Asukkailta hän sai kuulla, että he olivat edellisenä yönä, yön hiljaisimpina hetkinä, kuulleet intianirummun pärinää ja laulua, joka ei ollut valkoisen miehen laulua.
Rolf kiiruhti aamun valjettua paikalle, luullen nyt tapaavansa kokonaisen intianileirin Kuonabin vanhan majan paikalta. Mutta ei mitään leiriä siellä näkynyt, ja kun hän kiipesi korkeammalle etsimään, niin osotti Skookum nuorin karvain nostamisella, että joku kumma läheinen esine oli sen pelkoa herättänyt — liikkumaton mies, joka ei jäsentä väräyttänyt. Hänen pitkät suorat hiuksensa olivat melkein valkoiset ja vieressä oli hänen kansansa laulurumpu, ainiaaksi vaienneena.
Ja ne, jotka edellisenä yönä olivat kuulleet sen murhesäveleet, saivat nyt Rolfilta tietää, että laulaja oli ollut Kuonab, joka oli palannut kotiinsa lepoon, ja että laulu, jonka hän lauloi, oli henkikarkelon runo:
Kuonab menee kotiin.
[1] Amerikkalainen pyy (Bonasa ambellus). Suoment. muist.
[2] Teoksen mitat ovat niitä, jotka ovat Amerikassa käytännössä. — Maili on sama kuin engl. penikulma, jonka pituus on 1609 metriä. Suom. muist.
[3] Ugh! (niin) ja wah (ei), ne sanat intiani aina säilyttää, miten hyvin lieneekin englantia oppinut. Tekijän muist.
[4] Skookum on tshinook-kieltä ja merkitsee "sekainen vesi." Tekijän muist.
[5] Nämä linnut ovat Pohjois-Amerikalle ominaisia ja kuuluvat aivan eri sukuihin kuin Vanhan maailman varpuset. S.m.
[6] Eräs amerikkalainen jalokuusi, "Abies canadensis". Suom. muist.
[7] Amerikkalainen laji (Colinus Virginianus). Jotenkin saman näköinen ja kokoinen kuin vanhan maailman viiriäinen (Coturnix). Suom. muist.
[8] Amerikkalainen sorsa (Aix sponsa), joka pesii puunkoloihin. Suom. muist.
[9] Iso amerikkalainen huuhkaja (Syrnium varium), jonka rinnassa on tummanruskeita juovia. Suom. muist.
[10] Eräs amerikkalainen pähkinäpuu (Juglans cinerea). Suom. muist.
[11] Minkki (Putorius vison) on Amerikan hilleri. Skunkki (Mephitis varians) on jotenkin samanlaatuinen kärpän sukuinen petoeläin, samoin kuin näätä, kärppä ja lumikkokin (Putorius nivalis). S.m.
[12] Tamarakki (Larix americana) on Amerikan lehtikuusi. S.m.
[13] Nimenä myös virginiahirvi (Odocoileus Virginianus). Urosta, kuten yleensä hirven ja antilopin suvun uroksia, sanotaan "pukeiksi" englanninkielessä. Olemme suomennoksessa käyttäneet "sarvas" sanaa samassa merkityksessä. S.m.
[14] Mustalakkitiainen (Paras atricapillus), Pohj. Amerikan tavallisimpia pikkulintuja. S.m.
[15] Tämä lintu (Agelaias phoeniceus) kuuluu Uudelle maailmalle ominaiseen Icteridae-sukuun. Ne ovat samanlaatuisia lintuja kuin Vanhan maailman kuhankeittäjät. S.m.
[16] Suuri huuhkaja, jolla on sarven kaltaiset suuret töyhdöt. S.m.
[17] Blitum.
[18] Hydrastis.
[19] Abraham Lincoln, Yhdysvaltain kuuluin presidentti (1809-1865) oli niinikään oppimaton uutis-asukas, joka kuntonsa kautta sitten kohosi maansa vaikuttavimmaksi mieheksi. S.m.
[20] Daniel Boone, joka syntyi Pennsylvaniassa v. 1734 ja kuoli v. 1820, oli Amerikan kuuluimpia metsämiehiä ja partioretkeilijöitä. Hän koki lukemattomat seikkailut ja taistelut intianisodissa ja saavutti suuren maineen. S.m.
[21] Kuonab ja Rolf siis saivat hopeaketun nahkastaan 600 mk. Tämä hinta ei suinkaan ollut ylellinen, sillä parhaista hopeaketun nahkoista maksetaan nykyään 8,000 mk. kappaleelta. V. 1902 maksettiin eräästä harvinaisen kauniista parista 10,500 markkaa. S.m.
[22] Kirjailija näyttää erehtyneen omista paikankuvauksistaan. Kuonabin ja Rolfin menomatkalla Warrenin puoti oli George-järven rannalla, ja sieltä he taivalsivat Schroon-joelle. Nyt sitä vastoin Warrenin puoti on Schroon-joen rannassa ja he taivaltavat sieltä George-järvelle. S.m.
[23] Tshipmukki, amerikkalainen maaorava (Tamias) asuu koloissa mäntyjen juurien alla, mutta kiipeilee puissakin ravintoa etsiessään. S.m.
[24] Paavali Jones oli amerikkalainen merisankari, joka vapaussodassa taisteli monta tuimaa kahakkaa englantilaisia vastaan. S.m.
[25] Amerikkalainen nimitys canadalaiselle. S.m.
[26] Skotlannin ylämaiden väkeä Englannin armeijassa. S.m.
[27] Englannin lippu. S.m.
[28] Kenraali Burgoyne johti erästä brittiläistä armeijaa Vapaussodan aikana. Vuonna 1777 hän samoja teitä kuin nyt Prevost koetti tunkeutua New Yorkiin, mutta joutui saarroksiin ja antautui koko armeijansa keralla Saratogassa. Siitä pitäen sotaonni kääntyi amerikkalaisille suotuisaksi. S.m.
[29] Syksy on Pohjois-Amerikan länsiosissa vuoden kaunein aika, jonka vuoksi sitä sanotaankin "intianikesäksi". S.m.
[30] Trade = kauppa ja liike. S.m.